Kierrettyämme kaksi kuukautta
maailmalla päätös aivot narikkaan-rantalomasta tuntui ihan
oikealta. 10 päivää Langkawilla kului mukavasti
ranta-aktiviteettien ja mitä-tänään-syötäisiin-päätösten
parissa. Ja mitään tekemättömyys johdatteli jo ajatuksia siihen
suuntaan, että olisihan tuo jo mukava lähteä kotiin.
Mukava ja mukava... Pakkas-shokki iski
heti Helsinki-Vantaalla ja surutyö reissun päättymisestä alkoi.
Onneksi meillä on vielä koko helmikuu aikaa totutella elämisen
normirytmiin ennen kuin oikea arki alkaa.
Näimme matkan aikana monta kaunista
maata, kulttuuria ja elämisen tapaa, mutta oli myös mukava huomata,
että ihmiset kaikkialla ovat pohjimmaltaan samanlaisia. Tapasimme
paljon ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä ja maailma tuntui
turvalliselta paikalta (paitsi ehkä pienen hetken Buenos Airesin
Bocan kaupunginosassa jalkapallo”ystävien” parissa). Ja niin
kuin aina matkoillamme, nälkä nähdä uusia paikkoja kasvoi.
Etelä-Amerikka oli niin positiivinen yllätys, että sinne täytyy
palata...
1 kommentti:
Moi matkaajat!
Kiitos jutuista ja kuvista. Vaan onpa mukava tietää, että kaiken kokemanne jälkeen olette kotoisan viiman ja pakkasen hellässä otteessa. Helmikuu on kuukausista helmisin!
Wellcome back
t. Juhani
Lähetä kommentti