Kylmästä ja sateisesta säästä ja flunssasta huolimatta 2014 sai lentävän lähdön kun Melina liiteli uuteen vuoteen. Kaksi päivää peräkkäin tandem paraglidingyritykset olivat peruuntuneet huonon sään takia, mutta vuoden ensimmäisenä päivänä se vihdoin onnistui. Liitely taivaalla ammattilaisen kanssa oli ihan kiva kokemus, mutta aktiviteetit joissa itse saa olla aktiivisesti mukana antavat toki aina enemmän. Sää ei myöskään ollut paras mahdollinen liitelylle. Kun ohjaaja kysyi jäädäänkö cruisailemaan vai tehdäänkö pari hieman adrenaliinia nostavaa käännöstä, jolloin lento lyhenee, vastaus oli kylmän sään takia päivän selvä. Käännökset olivat hauska lisä, vaikka tuntuivat kieltämättä vatsassa ja taisivat aiheuttaa pientä matkanpahoinvointia kun lähdimme ajamaan Queenstownista. Voitte kotona siis olla ihan rauhassa, jatkossa näin herkällä vatsalla ei tulla harrastamaan mitään johon sisältyy vapaa pudotus.
Ajoimme uudenvuodenpäivänä 7 tuntia kiharaisia ja sateisia vuoristo- ja rannikkoteitä pitkin eteläsaaren länsirannikkoa. Maisemat vaihtelivat karuista nummista sademetsään, sieltä Lapin tunturiluontoon ja heti sen jälkeen Itä-Suomalaiseen mäntymetsään. Melkein. Kaikki oli kuitenkin vierasta ja eksoottista vaikka välillä maisemasta saikin kaivettua tuttuja maisemamielikuvia. Mielenkiintoista ja pitkän ajomatkan arvoista yhtä kaikki. Yövyimme sateisessa Hokitikan kylässä ja jatkoimme aamulla matkaa kohti aurinkoisemmaksi ennustettua luoteisrannikkoa. Aamulla teimme kuitenkin Hokitikassa pienen kävelyretken puiden latvoihin rakennetulla "luontopolulla". Maisemat olivat kauniita, mutta biologiaa näin vähän ymmärtävät matkalaiset eivät ehkä osanneet arvostaa kaikkea näkemäänsä.
Vuoriston yli länteen ajaessamme pysähdyimme toviksi nauttimaan termisistä lähteistä. Tekaposta poiketen nämä lähteet olivat ihan oikeita rikintuoksuisia altaita eivätkä vain kuumia altaita. Tuli ihan Budapest mieleen. Lähteitä oli sekä sisätiloissa että ulkona. Sadepäivää ei voi juuri paremmin viettää.
Saavuimme torstai-iltana puolipilviseen Kaikouran kylään ja pienen kruisailun jälkeen löysimme leirintäalueen, jossa oli tilaa. Matkan aikana olemme huomanneet, että nyt on loma-aika Uudessa Seelannissa. Suurin osa hotelleista, hostelleista ja leirintäalueista myy vain ei-oota. Mutta tähän asti olemme löytäneet sähköpistokkeen autollemme pienen etsinnän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti