Hemfärd 7.-8.9.2014

Efter ett par roliga dagar som volleybollfans i Katowice, var det på söndag dags för oss att åter sätta oss i bilen. Framför oss hade vi två långa kördagar. På söndag blev det 9 h körning, plus några pauser. Trafiken löpte bra, men att köra genom Polen är fortfarande lite spännande, även om vägarna förbättrats betydligt sedan vi var i Polen senaste, för ca sju år sedan.

Vi övernattade i Kaunas i Litauen och fortsatte på måndagen färden norrut. I Litauen var den största utmaningen att lista ut hastighetsbegränsningarna. Relativt bra lyckades vi tydligen med det, för åtminstone blev vi inte stannade av de otaliga polispatrullerna som ställt sig längs vägkanterna, med radarn i handen.

Lettland rullade vi genom med lätthet och så plötsligt stod vi där, i hamnen i Tallinn. Egentligen skulle vi åka hem först på tisdag, men vi bokade om oss till kvällens färja. Vilken lyx, det betyder en hel dag hemma innan det är dags att återgå till jobbet. Det har varit en härlig resa och en toppen semester och överraskande nog, precis lagom lång.

Lentopallon MM-kisat Katowicessa, Puolassa 4.-6.9.2014

Emme olleet koko matkan aikana törmänneet yhteenkään suomalaiseen, Katowicessä taas emme juuri muunmaalaisia näheetkään. Leirintäalueella ei monta autoa ollut, mutta niitä koristi melkein poikkeuksetta suomalaiset rekisterikilvet. Leirintäalueelta oli noin 4 km keskustaan ja kisahallille, eli pyörällä oikein sopiva matka.

Kaupunki oli täynnä suomalaisia kisaturisteja (lehtitietojen mukaan n.5 000 fania) ja hallissakaan ei juuri nähnyt kuin sinivalkoisia värejä. Muiden maiden kannattajat loistivat poissaolollaan, ehkä he tulevat vasta kun tosipelit alkavat. Se ei kuitenkaan haitannut tunnelmaa, suomalaiset lentopallofanit ovat mahtavia kannustamaan omiaan. Hallissa raikuivat kannatushuudot taukoamatta pelin alusta loppuun, oli Suomi sitten voitolla tai tappiolla. Me emme tainneet pelionnea tuoda koska Suomi hävisi molemmat näkemämme pelit. Nämä olivat Suomen ensimmäiset tappiot tässä turnauksessa. Mutta hyvin Suomi pelasi, oli ilo katsoa korkeatasoista lentopalloa tappioista huolimatta.

Voisi kuvitella että suomalaiskannattajien valloittamassa kaupungissa näkisi paljon öykkäröintiä, mutta lentopallofanit ovat selvästikin hyvin mukavaa porukkaa. Ei todellakaan tarvinnut hävetä. Tosin joka puolella pyörineet, hyvin tärkeiksi itsensä tunteneet tosikkopoliisit olisivat varmasti lopettaneet kaiken öykkäröinnin lyhyeen. Muutama kisaturisti saikin huomautuksia julkisella paikalla juomisesta ja liikennesääntöjen rikkomisesta (jälkimmäisesestä sai nuhtelut Sanna).

Yllätyimme positiivisesti puolalaisten kielitaidosta, miltei joka paikassa pärjäsimme englannilla. Muutenkin kisapäivistä jäi oikein hyvä fiilis. Sää oli mikä mahtavin, tunnelma oli loistava ja me pääsimme viettämään pari päivää paikalle lentäen ja bussilla saapuneiden ystävien seurassa.


Lomasää: 22-26C, selkeää.

Klosterneuburg & Wien, Österrike 2.-3.9.2014

Vi lämnade på tisdagen Italien och vad som såg ut att bli en varm och solig dag. Men både solen och värmen stannade på den södra sidan av Alperna och vi körde in i regn och rusk och vad som såg ut som en helt grå värld. Efter 8 h körning var vi i Klosterneuburg i Österrike, som vi valt ut för att det ligger så passligt på vägen till volleybolls VM i Katowice, samt även för dess närhet till Wien.

På onsdag hade det slutat regna så vi kunde hoppa på cyklarna och trampa dryga 10 km längs Donau in till Wien. Vi blev något överraskade och väldigt glada över de fina cykelvägarna och framförallt skyltningen för cykelvägarna, även inne i Wiens direkta centrum. Det var ett rent nöje att cykla runt och titta på de imponerande byggnaderna som verkligen understryker ordet rike i landets namn.

När vi en gång kommit igång tyckte vi att vi skulle ta en liten cykeltur i Klosterneuburg också. Men den cykelturen blev ganska kort, eftersom vi direkt tog kurs mot stadens "weinstraße", där det finns flera restauranger där man får smaka deras egna viner. Vi kunde snabbt konstatera att österrikiska viner inte faller oss helt i smaken, men skam den som ger sig. Efter några försök hittade vi ett grüner veltliner som vi gillade, vilket också är den vanligaste druvan för vinerna i det här området. Men kanske ändå ingenting att lasta i bilen för att hämta hem.

Semesterväder: 15-19C, mulet, sval vind.

Caldonazzo, Italia 30.8.-1.9.2014

Toiveita seuraavasta pysähtymispaikasta oli riitävästi, mutta säätiedotukset karsivat ne toinen toisensa jälkeen pois. Jäljelle jäi Trenton lähellä oleva Caldonazzojärvi. Löysimme jälleen oikein mukavan, sympaattisen ja rauhallisen campingalueen, hieman syrjässä villimmästä menosta. Joko meillä on ollut onnea mukana tällä reissulla tai sitten olemme oppineet tunnistamaan meille miellyttävät leirintäalueet.

Hieman alkaa ehkä olla hetkittäistä matkaväsymistä havaittavissa. Täällä olisi varmasti ollut hyvät ja kauniit vaellusreitit koska näkymät ovat jälleen kerran upeat, mutta jotenkin mieli ja jalat eivät vaan käynnistyneet. Ei vaikka ajatuksissa yhä vahvemmin pyörii treenaaminen, dieetit ja terveellisemmät elintavat... mutta kaikki aikanaan.

Sunnuntaina tarkoituksemme oli pyöräillä Caldonazzojärven ympäri, mutta pyörätiet loppuivat kesken ja palasimme järven samaa laitaa takaisin. Maanantaina teimme autoretken Trentoon maistaaksemme ja ostaksemme paikallista viiniä. Trento vaikutti oiken mukavalta kaupungilta. Kävelimme tovin ympäriinsä ja haimme turisti-infosta kartan josta paikallistimme pari paikkaa josta saisimme maistaa ja ostaa viinejä. Kun kurvailimme yhdelle pihalle, tajusimme että kellon viisarit olivat minuutti siiten kääntyneet siesta-aikaan. Miten tämä elämänrytmi voi olla niin mahdoton muistaa?! Käännyimme siis takaisin ja haimme lähikaupastamme luultavasti hyvää paikallista viiniä.


Lomasää: 20-25C, puolipilvistä, myrskytuulta, öisin ukkosta ja sadetta.

Lite mera Toscana 29.8.2014

Så smög den på oss, dagen då det var dags att svänga nosen norrut och börja hemfärden. Kanske var det just därför som det kändes så svårt att lämna Toscana. På torsdagen hade vi packat bilen klar för avfärd, men på fredag ändrade vi oss och bestämde oss för att skjuta upp starten med en dag. Dessutom såg vädret ostadigt ut norrut, medan solen fortsatt skulle lysa het över Toscanas kullar. Och det är ju det vi vill, njuta av sol och värme, även om de senaste dagarna varit så varma att man hållit på att förgås.

Istället för körning norrut gjorde vi på fredag en bilutflykt till Greve del Chianti, som sägs vara porten till Chianti området. Vi strosade omkring lite, tog oss en iskaffe och strosade vidare. Vi hade inga större ambitioner med vårt besök, vi var bara där för att njuta av dagen. Och det är precis vad man ska göra i Toscana, njuta av vyerna, njuta av maten, njuta av vinet, njuta av solen. Det finns platser där tiden stannar, där man förstår att man just nu upplever ett ögonblick som man kommer att återvända till senare.


Semesterväder: 30-34C, soligt.

Marcialla, Italia 26.-28.8.2014

ACSI camping-alennuskortti on hyvä ostos tällaisille päämäärättömille autoretkille. Alennuskortin mukana tulee Euroopan kartta, johon on merkattu tuhansia leirintäalueita ja paksu kirja, jossa kerrotaan tarkemmin alueista. Kirjan avulla löysimme keskelle Toscanan maaseutua Chiantin maakuntaan Marcellan kylän reunamille. Eipä voisi "toscanamaisempaa" maisemaa olla, toivottavasti saamme edes muutaman kuvan onnistumaan sellaisena kuin itse ympäristön näemme.

Olemme jälleen pyöräilleet useana päivänä ja etsineet täydellistä chiantia. Ainakin yhden viinitilan tuotteita otamme täältä matkaamme pari laatikollista. Vaikka Meli taisi ihastua enemmän itse viinintekijään kuin tuotteisiin. Kieltämättä ihmisrotu on kyllä kauneimmillaan täällä. Ei ihme, että Firenzen suuren pojan Michelangelon David-patsasta pidetään miesihanteen ilmentymänä. Siinä on täytynyt olla toscanalainen malli.

Paitsi komeita, ovat toscanalaiset myös ystävällisiä ja ymmärtäväisiä eksyviä ja kielitaidottomia turisteja kohtaan. Pyöräretkellä läheiseen kaupunkiin meille tuli jossain vaiheessa Päiväni murmelina -elokuvan olo. Kaupunki oli täynnä samanlaisilta näyttäviä liikenneympyröitä ja pyöräilimme useasti samoista paikoista ohi osaamatta valita oikeaa, kotiin vievää ympyrää. Paikallinen mies huomasi ahdinkomme ja ohjasi meidät oikealle tielle ajamalla autollaan edeltä ja näyttämällä aina seuraavan liikenneympyrän oikean suunnan. Tuhannesti kiitos tälle miehelle, sillä täällä kilometri harhaan tarkoittaa yleensä kilometriä alamäkeen ja sitten takaisin ylämäkeen.

Kävimme keskiviikkona junaretkellä Firenzessä. Ajelimme ympäri kaupunkia hop-on-hop-of-bussilla. Kaupunki on todella kaunis ja tutustumisen arvoinen, mutta meidän tankkauksemme taisi mennä vähän pieleen kun emme muistaneet syödä tai juoda tarpeeksi tai pysyä suojassa auringolta. Taisi vielä sattua loman kuumin päivä sopivasti kaupunkivieraillullemme. Jo parin tunnin jälkeen näytimme enemmän varjoa etsiviltä kulkukoirilta kuin innokkailta turisteilta. Palasimme pikku kyläämme hieman pettyneinä itseemme, kun emme saaneet Firenzestä irti tarpeeksi. Ehkä palaamme sinne joskus myöhemmin paremmalla ajalla ja tankkauksella..

Kroatien - Toscana, Italien 23.-25.8.2014

Lördagen var regnig i hela regionen runt norra delarna av Adriatiska havet, alltså en perfekt dag att använda som kördag. Vår plan var att åka till en liten by söder om Florens, vilket borde ha varit en lätt 6h körning. Den första timmen löpte enligt planerna, men sedan var det stopp. Den vanliga vägen ut från Kroatien var avstängd, vilket totalt stockade trafiken. Efter 2h köande var vi äntligen över gränsen och genom Slovenien kunde vi köra ganska smidigt. Så kom vi till Italien och dess autostrada, något vi inte var ensamma om. Största delen av tiden kröp vi fram och vi insåg snart att till Toscana kommer vi nte under lördagen. Vi stoppade istället vid Jesolo, en lång udde nära Venedig, som vi besökte även förra året. Efter 8h körning med bara en (!) snabb paus hade vi därmed tagit oss hela 270 km framåt.

Vi stannade 2 nätter i Jesolo för att få sträcka på benen ordentligt, träna, simma och shoppa lite. På måndagen fortsatte vi sedan resan västerut och denna gång höll navigatorns beräknade tid 3h 40min rätt bra. Redan efter åkturen som tog oss ner för den ena kullen och upp för följande kan vi säga åtminstone en sak... Toscana är vackert.

Pula (CRO) 20.-22.8.2014

Pitkä ajomatka Adrianmerelle kannatti. Camping Diana on ollut hurmaava paikka eikä vähiten omistajaperheensä vuoksi. Paikkaa pyörittää äiti, joka höpöttää meille koko ajan iloisesti saksaa, poika joka osaa onneksi myös englantia ja isä, joka laittoi Sannan syntymäpäiväksi parasta grillattua kalaa ikinä!

Olemme tehneet pari pyöräretkeä ja Melin polvi tuntuu kestävän yllättävän hyvin Kroatian jyrkät korkeusvaihtelut. Muutama päivä lämmössä tekee ihmeitä. Lauantaina jatkamme matkaa Italian puolelle Chiantin maakuntaan. Odotettavissa siis hyvää ruokaa ja vielä parempaa juomaa.


Lomasää: 27-30C, enimmäkseen aurinkoista, öisin ukkosta ja ukkoskuuroja.

Cheb (CZ) - Pula (CRO) 19.8.2014

Vi fick en mycket lyckad start på semestern i Tjeckien, trots det aningen kyliga och stundvis regniga vädret. Vi hade gärna fortsatt semestrande i Tjeckien, Österrike och Tyskland, men suget efter sol och värme var för starkt. Plan B var att åka till norra Italien, men även där såg vädret lite ostadigt ut de för de närmaste dagarna. Att hitta en solig och varm plats på en dagskörnings avstånd från Cheb, visade sig vara en utmaning. Till slut föll valet på Pula i Kroatien.

Tisdagen bestod av 9 h körning + några korta pauser. Underhållna av Peter Franzéns högläsning av sin egen bok "Tumman veden päällä", gick färden helt bra och utan större överraskningar. Helt billig blev resan inte pga av alla vägtullar och körpass som krävs för att köra längs alla fina vägar. Slovenien är ändå i en klass för sig, där man höjt priset för större bilar till 40 EUR för 7 dagar (kortaste möjliga tiden). Med personbil skulle man ha klarat sig med 15 EUR. Genom Österrike får man köra för 5 EUR (oberoende av storleksklass på bilen). Så nu ska vi se till att vi tar oss tillbaka genom Slovenien inom 7 dagar.

Innan mörkret föll hann vi slå upp vårt läger på en trevlig familjeägd camping i Banjole, ca 7 km från Pula. Här ska vi nog trivas resten av veckan.

Cheb / Karlovy Vary 17.-18.8.2014

Cheb on pieni tsekkiläiskaupunki aivan Saksan rajalla. Täällä puhutaan sujuvaa saksaa toisin kuin me, joiden suusta pulpahtaa sanoja milloin milläkin kielellä. Cheb näyttää saksalaiselta hansakaupungilta ja olemme niin lähellä rajaa että eurot käyvät melkein joka paikassa. Leirintäalue on rauhallinen ja pienen järven rannalla. Ihan sattumalta emme tänne kuitenkaan päätyneet, vaan Sanna on innokkaana suunnittelijana lukenut vähän mahdollisista pysähtymispaikoista ympäri Itä Eurooppaa. Sunnuntaiaamuna surffailimme netistä hieman lisää tietoa ja päätimme sen jälkeen tehdä päiväretken Karlovy Varyyn, 40 km Chebista.

Karlovy Varyssa kävelimme luontopolkua Ohre joen varrella. Vastaan tuli paljon kanootteja jotka kulkivat lepposasti ja nautiskellen virran mukana. Tovin käveltyäme tulimme ravintolaan josta kanootit lähtivät liikkeelle. Me kuitenkin tyydyimme oluisiin ja jatkoimme sitten matkaa jalan ylös metsään. Luontoretki vei niin paljon aikaa että emme ennättäneet tutustua muuten Karlovy Varyyn ja päätimme palata seuraavana päivänä takaisin.

Matkalla takaisin leirintäalueelle kävimme vielä tutustumassa Chebin keskustaan. Siellä oli melkein yhtä rauhallista kuin luonnossa, oikein viehättävä kaupunki.

Karlovy Varyssa on toinen toistaan kauniimpia rakennuksia. Se on suosittu turistikohde erityisesti lämpimien lähteiden ansiosta. Thermal Spa paikkoja löytyy useita, mutta kyse ei ole Budapestin kaltaisista themal kylpylöistä, vaan "kylpyamme hoidoista". Suuntasimme maanantaina Karlovy Var7yyn mielessä käydä Thermal Spassa, mutta ensimmäisessä hinnat eivät mielestämme olleet kokemuksen arvoisia (esim. 15 min aromakylvyssä 20 e) ja toisessa olikin täyttä. Totesimme sitten yhteen ääneen että ehkä tämä ei ole ihan meidän juttu ja tyydyimme sisäiseen puhdistukseen, juomalla lähteistä mineraalivettä. Tarjolla oli 72, 50 ja 30 asteista vettä ja kuppinsa sai työntää minkä hanan alle halusi. Monet käyttävät hienoja nokkakuppeja, joita myös oli runsaasti myynnissä. Mutta internetissä asiasta selvää ottaneilla turisteilla (meillä) olikin oma lasi mukana. Vedessä oli hieman omituinen rautainen maku, mutta se oli ihan juotavaa. Tasoittaaksemme tätä puhdistavaa kokemusta nautimme myös toista tunnettua tsekkiläistä hanatuotetta...

Cheb ja erityisesti Karlovy Vary ovat parin päivän visiitin arvoisia. Luontoakin riittää jos upeat historialliset kaupungit eivät kiinnosta.


Lomasää: 14-18C, tuulista, enimmäkseen pilvistä ja ajoittain sadetta.

Vart ska vi åka? 14. -16.8.2014

Vår resa börjar som flera gånger tidigare med färjan över till Tyskland. Sanna är lite nervös då vi den här gången inte egentligen har några reseplaner. I tillägg är vi lite fundersamma över vad vi ska hitta på då Melinas knä inte tillåter så mycket rörliga aktiviteter. Det kan bli lite av en utmaning, inte minst på det psykiska plan.

På färjan delar vi hytt med en pratglad finsk dam som bott 47 år i Tyskland. Det blev diskussioner om de tudelade Tyskland, politik och resor. Det var bara att ta tillfället i akt och prata av sig, eftersom vi framför oss har några veckor på tumanhand i vår lilla plåtburk.

Från hamnen i Travemünde satte vi kurs mot Tjekkien. Efter att ha studerat väderkartorna för Tyskland samt dess östra och södra grannländer kunde vi bara konstatera att vi åter är på fel plats vid fel tidpunkt. Vi satte vårt hopp till Cheb nära tyska gränsen, vilket betydde bara 660 km körning. Därför körde vi bara en dryg timme på fredag och stannade redan före midnatt på en rastplats vid autobahn. På lördagen fortsatte vi lugnt vidare. Vägarbetena i Tyskland var lika många som alltid tidigare, men den här gången tappade vi inte bort oss, trots några tillfälliga ruttändringar.

Kesäreissu 2014

Kesä alkaa olla lopuillaan, mutta meidän lomamme on vasta alkamassa ja tapamme mukaan suuntaamme jälleen ulkomaille. Kuten useampana kesänä aikaisemmin tiedossa on automatka Euroopassa. Ja kuten useampana kesänä aikasemmin säät alkavat näin lähdön hetkillä näyttää epävakaalta Euroopassa. Kokemus opettaa ja tällä kertaa sääkartta tulee aika pitkälti määräämään reittimme. Loman loppuvaiheessa meillä on liput miesten lentopallon MM-kisojen alkuotteluihin Puolassa, joten pysymme Euroopan itäosissa, kuitenkin turvallisen matkan päässä Ukrainan rajasta. Sadevaatteet ovat pakattuna, olemme siis valmiita lähtemään.

Around the world

Nov 2013-Jan2014

Kaikki loppuu aikanaan 26. - 30.1.2014

Kierrettyämme kaksi kuukautta maailmalla päätös aivot narikkaan-rantalomasta tuntui ihan oikealta. 10 päivää Langkawilla kului mukavasti ranta-aktiviteettien ja mitä-tänään-syötäisiin-päätösten parissa. Ja mitään tekemättömyys johdatteli jo ajatuksia siihen suuntaan, että olisihan tuo jo mukava lähteä kotiin.

Mukava ja mukava... Pakkas-shokki iski heti Helsinki-Vantaalla ja surutyö reissun päättymisestä alkoi. Onneksi meillä on vielä koko helmikuu aikaa totutella elämisen normirytmiin ennen kuin oikea arki alkaa.

Näimme matkan aikana monta kaunista maata, kulttuuria ja elämisen tapaa, mutta oli myös mukava huomata, että ihmiset kaikkialla ovat pohjimmaltaan samanlaisia. Tapasimme paljon ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä ja maailma tuntui turvalliselta paikalta (paitsi ehkä pienen hetken Buenos Airesin Bocan kaupunginosassa jalkapallo”ystävien” parissa). Ja niin kuin aina matkoillamme, nälkä nähdä uusia paikkoja kasvoi. Etelä-Amerikka oli niin positiivinen yllätys, että sinne täytyy palata...

Langkawi 21.-25.1.2014

Vi hade bråttom till Langkawi för vi kände båda ett stort sug efter att få simma. Efter ett par dagar på stranden hade vi egentligen varit redo för intressantare resemål, men vår vistelse på Langkawi är också till för att mentalt förbereda oss på hemfärd. Egentligen är sådana här strandturistställen inte riktigt vår grej, men efter två månader ute i världen märker vi att vi har bra med tålamod att bara ligga på stranden, i skuggan av ett träd och läsa. Mellan varven har vi paddlat kajak och prövat stand-up-paddling, som är precis vad namnet säger, nämligen att stå på en sorts surfbräda och paddla... roligt! Vattnet är så varmt att de knappt kyler, men istället kan det bränna till lite emellan, för här finns maneter i varierande storlek och de är omöjliga att undvika.

En dag hyrde vi motorcykel (skoter), och körde runt och tittade vad annat som finns på ön. En av turistattraktionerna på ön är gondolhissen, som för en till en av öns högsta punkter. Högt gick det också, även folk som inte har höjdskräck kan känna lite obehag i den hissen, för den steg väldigt brant. I övrigt körde vi mest bara omkring och tittade på livet på ön.

Vi har också hunnit med att turvis lägga oss i någon sorts magsjuka. Det kanske inte är så konstigt då vi inte brytt oss om att fundera över var eller vad vi äter och dricker. Att t.ex. försöka undvika is här, känns helt omöjligt, och iskaffe som serveras i en plastpåse kunde vi ju bara inte motstå. Standarden på maten varierar ganska mycket och pris och kvalitet går inte alls hand i hand. Då maten är som bäst kan man bara inte låta bli att skrapa i sig även den sista såsen, trots att munnen ibland står i brand och läpparna känns som att de fått en dubbel dos botox.

17.- 20.1.2014 Penang ja Langkawi

Aamulento Malesian ruokakulttuurin kehtoon Penangiin kesti 1.5 tuntia ja olimmekin hotellilla hyvissä ajoin torstaipäivällä. Käytimme päivän tutustumalla tähän Unescon perintökohteeksi valittuun kaupunkiin. Kuumuudesta huolimatta tutustuminen oli helppoa, koska kaupunkia kiersi non-stoppina ilmainen bussi. Kävimme myös varaamassa lauttaliput seuraavan aamun Langkawille lähtevään lauttaan. Illalla löysimme jälleen kerran ruokapaikan, jossa ei muita länsimaalaisia näkynyt ja se oli hyvä se. Olemme todenneet matkan aikana moneen kertaan vanhan totuuden, että mitä enemmän paikallisia ruokailijoita, sen parempi ruoka.

Perjantaiaamuna pieni ja ikääntynyt vene kuljetti meidät 3 tunnin matkan Langkawin saarelle. Muiden matkaajien blogeista olimme lukeneet, että merenkäynti voi olla aika kovaa, mutta onneksemme meri oli tällä kertaa rauhallinen.

Olimme yrittäneet metsästää netissä hotellia Langkawilta, mutta huonoin tuloksin. Siksi saavuimme saarelle ilman tietoa majapaikasta. Pyysimme taksikuskia ajamaan meidät saaren vilkkaimmalle rannalle ja aloimme siellä kysellä kuka huolisi meidät vieraaksi. Saimme kuulla, että juuri tänä viikonloppuna oli joku malesialaisen pitkä pyhä ja siksi kaikki paikat olivat varattuja. Pääsimme kuitenkin pariksi yöksi jonkinlaiseen pikkumotelliin rosvoushinnalla. Heti maanantaina muutimme mukavampaan rantahotelliin, jossa oli parvekkeelta merinäköala ja matkaa rannalle 10 metriä. Täällä saamme nauttia lauantaihin asti, silloin joudumme taas vaihtamaan paikkaa koska huoneet täyttyvät jälleen.

Langkawi on turistipaikka, varsinkin Cenangin ranta on täynnä ainoastaan turisteille suunnattuja palveluita. Hinnat ovat korkeammat, katukeittiöt ovat vaihtuneet ravintoloiksi ja syömäpuikot haarukoiksi ja lusikoiksi. Mekin olemme vaihtaneet rantaturistivaihteen päälle.

Singapore 14.-16.1.2014

Nu har vi nedräkning på flygresorna som är kvar, för det måste ju bara sägas att den tristaste delen med att resa runt världen är definitivt flygresorna. Men nu är vi då i Singapore och det är första gången som någon av oss är i Asien. På tisdag när vi anlände gick vi direkt till ett gatukök för att smaka riktig asiatisk mat och den linjen har vi hållit oss till även de följande dagarna. Maten är god, billig och välkryddad.

Singapore har många ansikten, det känns som en smältpunkt av många världar. Här blandas folk från olika kulturer och med olika religioner och även med mycket olika inkomster. Detta är ett land som satsar på högteknologi samtidigt som de satsar på yrken, som inte behövs i något annat syfte än för att skapa arbetstillfällen. Arkitektoniskt sett finns här intressanta lösningar och stadsdelana skiljer sig en hel del från varandra. Det finns det uppstädade bussiness distriktet, de sprakande färgärna i Chinatown och det mindre förnäma affärsområdet där världens äldsta yrke är väl representerat och synligt... även dagstid.

På onsdag bekantade vi oss med olika stadsdelar samt lät våra fötter njuta av en fish spa behandling. På torsdag tog vi oss till en park för lite rekreation. Men benen var flegmatiska och trötta efter allt spring på stan dagen innan. Men de vaknade snabbt till liv då en av oss var ett steg från att trampa på en liten orm. Vi konstaterade samtidigt att vi kanske inte var så intresserade av att vandra i naturen trots allt. Hade vi inte kommit fram till den slutsatsen precis då, så hade vi definitivt gjort det bara en liten stund senare. För om vi hade fortsatt på vägen som vi hade valt så hade vi strax haft lekande/grälande krokodiler på bara några meters avstånd. Vi var mer än förberedda på att stöta på apor (som skönt nog aldrig visade sig) och ormar är naturligtvis en självklarhet, men krokodilerna kom onekligen som en liten obehaglig överraskning. Det fanns många joggare och vandrare i parken, så det var säkert ingen fara så länge man höll sig till gångvägarna, men vi styrde våra steg mot mera urbana områden trots det.

Hanmer Springs 10.-13.1.2014

Päätös tulla loppureissuksi maalle oli erinomainen. Hanmer Springs on 700 asukkaan pikkukylä, mutta kesäturistit vähintään viisinkertaistavat ihmismäärän. Pienessä vuoristokylässä oli kaikki mitä toivoimme. Leirintäalueemme oli golfkentän vieressä ja 400 m keskustasta eli kaikki tarvittava oli kävelymatkan päässä:-).

Sää suosi meitä kaikkina päivinä. Ensimmäisenä päivänä teimme oikein ihanan pyöräretken Hanmer Spingsin hyvin merkatuilla pyöräreiteillä. Reittejä löytyi riittävästi eri tasoisille pyöräilijöille ja pyörille. Me vuokrasimme superhauskat maastopyörät, joilla uskalsi polkea kivisemmilläkin poluilla. Pyörissä oli jättimäiset renkaat jotka pehmensivät töyssyt huomaamattomiksi. Parituntinen pyörien kanssa oli hauskin aktiviteetti koko reissun aikana!

Lauantaina kävimme golfaamassa, Sanna 18 väylää ja Meli 9. Sekin oli hauskaa, kuten aina. Ja illalla söimme lammasta kolmella tavalla kylän parhaimmassa ravintolassa (ainakin loppulaskun perusteella).

Sunnuntaina teimme pienen vaelluksen kylää ympäröivillä luontopoluilla ja siirryimme sen jälkeen pehmittämään väsyneitä lihaksiamme Hanmerin termisiin altaisiin. Osa altaista oli oikeita rikiltä tuoksuvia kuumia lähteitä ja osa hieman käsiteltyä eli kloorattua vettä sisältäviä altaita. Oikein mukava lopetus Uuden Seelannin vierailulle.

Maanantai toi tullessaan haikeuden. Nytkö näistä silmiä hivelevän kauniista maisemista täytyy lähteä... Auton luovuttaminenkin tuntui ikävältä, niin ikävältä että unohdimme palauttaa auton avaimet. Onneksi huomasimme tämän pienen lipsahduksen ennen kun nousimme Aucklandiin lähtevään lentokoneeseen. Tiistaina matka jatkuu Aucklandista Singaporeen.

Christchurch 7-9.1.2014

Olimme lukeneet ja kuulleet Christchurchista paljon hyvää ja kaunista joten ajattelimme viettää Uuden Seelannin loppuajan siellä. Pettymys oli kuitenkin suuri. Kyllä-kyllä, Christchurchissa oli vuonna 2011 suuri maanjäristys joka tuhosi koko kaupungin ja sitkeät kaupunkilaiset ovat uurastaneet paljon uudelleenrakennuksen parissa. Mutta silti, emme saata uskoa, että kaupunki oli kovin kaunis ennen järistystäkään. Kaupunki on rakennettu tasangolle noin 6 kilometriä rannikosta ja se leviää joka suuntaan omakotitaloalueiksi.

Ensimmäinen suunnitelma oli vuokrata pyörät ja lähteä kukkuloille polkemaan, mutta emme löytäneet pyörävuokraamoa. Muutimme suunnitelmia ja suuntasimme rannalle surffaamaan, mutta surffilautavuokraamo oli kiinni. Lopulta ajelimme melkein koko päivän ympäri kaupunkia toivossa löytää joku pieni piilotettu helmi, mutta se osa kaupungista pysyi meiltä piilossa. Christchurchista tuli meleen amerikkalaiset pikkukaupungit, joissa ei ole mitään muuta kuin omakotitaloja ja muutama ostoskeskus. Sääkin oli tuulinen ja matkaajien mieli väsynyt ja jos ei suorastaan kiukkuinen niin ehkä hieman turhautunut. Päivän pelastajiksi nousivat mukava juoksu rantaa pitkin ja Meryl Streepin vakuuttava esitys valkokankaalla.

Päätimme siirtyä sisämaahan taatusti kauniimpiin maisemiin. Niinpä heitimme torstaina hyvästit Christchurchille ja ajoimme pari tuntia luoteeseen Hanmer Springsiin. Sinne houkutteli kaunis vuoristoluonto sekä kuumat lähteet.

Kaikoura 3.-6.1.2014

På fredag var sommaren tillbaka, solig, varm och blåsig, åtminstone i Kaikoura. Efter två dagars körning och flera dagar av att vara stilla var både ben och huvuden lite rastlösa. Eller kanske berodde det bara på det fina vädret. Vi började med en promenad in till stan, som det inte tog länge att bekanta sig med. Efter det fortsatte vi av bara farten att promenera runt udden, en fin och verkligen njutbar vandring. Slutligen hade vi varit 5 h på benen. Rastlösheten var borta och humöret på topp.

Det finns två orsaker att vi kom till just Kaikoura. För det första var det ungefär den enda solen vi hittade på väderlekskartan och för det andra är det en känd plats för att bonga valar. Speciellt kaskelotter kan man stöta på här, eftersom de yngre kaskelothanarna från ca 20 år fram till 40 år äter sig stora och vackra här, innan de återvänder till varmare vatten för att föröka sig. Honorna håller nämligen ständigt till enbart i tropiska vatten. På lördag åkte vi alltså hoppfulla ut med en av whale watch båtarna, och visst fick vi se en kaskelot. Ganska facinerande faktiskt. På vägen ut såg vi också några delfiner, som ett litet bonus.

På söndag var det igen dags att själva vara lite aktiva så vi hyrde cyklar för halva dagen. När vi styrde in på den första terrängstigen blev det ganska fort tvärstopp, Sannas bakdäck hade punktering. Bara att vända om. Vi hann inte många 100 m tillbaka innan det kom en cyklist emot som vi stoppade för att fråga om han hade en cykelpump. Som vilken riktig cyklist som helst hade han inte bara cykelpump, utan allt som krävdes för att fixa punkteringen. Han hade helt klart gjort det ett par gånger tidigare och snart var vi på väg igen. Följande hinder blev en del av ett träd som fallit över stigen. Precis när vi var i färd med att krypa under kom en far med sin son ifatt oss. De städade bort hela hindret och så var det bara för oss att fortsätta. Alla Kaikouras gentlemen var helt klart ut och cyklade på söndag. Efter en liten matpaus vid en fors cyklade vi tillbaka mot stan och gjorde sedan om början av rutten kring udden. Som destination hade vi platsen för en sälkoloni. På fredag lyckades vi inte se några sälar så vi ville ge det ett nytt försök. Denna gång gick vi ut på klipporna för att se efter lite bättre, och det var just vad som krävdes, för sälarna smälter bra in i sin bakgrund. När vi en gång fick upp ögonen för dem, fanns där faktiskt ganska många.

Sista dagen i Kaikoura var Sanna och testade byns golfbana. Den här golfbanan var betydligt trevligare än den förra, även om den var ganska lätt. Så det hördes inget "fore", bara får.

Länsirannikkoa pitkin 1.-2.1.2014

Kylmästä ja sateisesta säästä ja flunssasta huolimatta 2014 sai lentävän lähdön kun Melina liiteli uuteen vuoteen. Kaksi päivää peräkkäin tandem paraglidingyritykset olivat peruuntuneet huonon sään takia, mutta vuoden ensimmäisenä päivänä se vihdoin onnistui. Liitely taivaalla ammattilaisen kanssa oli ihan kiva kokemus, mutta aktiviteetit joissa itse saa olla aktiivisesti mukana antavat toki aina enemmän. Sää ei myöskään ollut paras mahdollinen liitelylle. Kun ohjaaja kysyi jäädäänkö cruisailemaan vai tehdäänkö pari hieman adrenaliinia nostavaa käännöstä, jolloin lento lyhenee, vastaus oli kylmän sään takia päivän selvä. Käännökset olivat hauska lisä, vaikka tuntuivat kieltämättä vatsassa ja taisivat aiheuttaa pientä matkanpahoinvointia kun lähdimme ajamaan Queenstownista. Voitte kotona siis olla ihan rauhassa, jatkossa näin herkällä vatsalla ei tulla harrastamaan mitään johon sisältyy vapaa pudotus.

Ajoimme uudenvuodenpäivänä 7 tuntia kiharaisia ja sateisia vuoristo- ja rannikkoteitä pitkin eteläsaaren länsirannikkoa. Maisemat vaihtelivat karuista nummista sademetsään, sieltä Lapin tunturiluontoon ja heti sen jälkeen Itä-Suomalaiseen mäntymetsään. Melkein. Kaikki oli kuitenkin vierasta ja eksoottista vaikka välillä maisemasta saikin kaivettua tuttuja maisemamielikuvia. Mielenkiintoista ja pitkän ajomatkan arvoista yhtä kaikki. Yövyimme sateisessa Hokitikan kylässä ja jatkoimme aamulla matkaa kohti aurinkoisemmaksi ennustettua luoteisrannikkoa. Aamulla teimme kuitenkin Hokitikassa pienen kävelyretken puiden latvoihin rakennetulla "luontopolulla". Maisemat olivat kauniita, mutta biologiaa näin vähän ymmärtävät matkalaiset eivät ehkä osanneet arvostaa kaikkea näkemäänsä.

Vuoriston yli länteen ajaessamme pysähdyimme toviksi nauttimaan termisistä lähteistä. Tekaposta poiketen nämä lähteet olivat ihan oikeita rikintuoksuisia altaita eivätkä vain kuumia altaita. Tuli ihan Budapest mieleen. Lähteitä oli sekä sisätiloissa että ulkona. Sadepäivää ei voi juuri paremmin viettää.

Saavuimme torstai-iltana puolipilviseen Kaikouran kylään ja pienen kruisailun jälkeen löysimme leirintäalueen, jossa oli tilaa. Matkan aikana olemme huomanneet, että nyt on loma-aika Uudessa Seelannissa. Suurin osa hotelleista, hostelleista ja leirintäalueista myy vain ei-oota. Mutta tähän asti olemme löytäneet sähköpistokkeen autollemme pienen etsinnän jälkeen.

Queenstown 28.-31.12.2013

Queenstown är en vacker, charmig och trivsam stad med ca 13000 invånare. Staden ligger vid en insjö omringad av berg och möjligheterna till utomhusaktiviteter är oändliga. Vi hade en hel del sådana inplanerade, men tyvärr svek både hälsa och väder. Vår bil är inte av det tätaste slaget så vi sover i ett ganska häftigt drag, så det var kanske inte så lustigt att Melinas sega förkylning gjorde en djupdykning och även Sanna började känna sig dålig, efter bara ett par nätter i bilen.

Söndagen var strålande vacker och varm, Melina var kanske lite av det andra, men definitivt inte det första. Så istället för en bergsvandring blev det bara en åktur med gondolhissen för att njuta av utsikten. Väl uppe gjorde vi även en luge åktur. Det är en sorts bil/kärra som man åker nedför med längs en bana, en aktivitet för både barn och vuxna. Till kvällen började det regna, vilket inte störde oss för krafterna var ändå slut. På måndag morgon började åter, vad man kan kalla, ett hälsosamt regn, eftersom det fick oss att hålla huvudena på dynan hela förmiddagen. När det till eftermiddagen började klarna upp, började Sanna bli smått rastlös... det var helt klart dags för resans första golfrunda. Den närmaste golfbanan var något av en allemansbana, och inte ens med bästa välvilja kan man kalla den för något annat än en tråkig träningsbana. Men Sanna fick efter en lång väntan göra det hon kanske älskar mest, så hon var lycklig ändå.

På tisdag började Melina känna sig i form att ta in det nya året, men nu var det Sannas formkurva som träffat botten. Efter att ha vilat egentligen hela dagen, förutom en frisbeegolfrunda på kvällen, drog vi till midnatt ner till stan för att se på fyrverkeriet. I stan hade de live band som spelade och det vimlade av folk och ungdomarna sprang omkring i t-shirts, medan vi gärna dragit på vinterjackorna ifall vi haft sådana med oss. Det var nog inte många grader som skiljde nyårsfirandet i Queenstown och Helsingfors. Men fyrverkeriet värmde, det var med hästlängder det bästa fyrverkeriet någon av oss någonsin sett. Bye, bye 2013.