Lentomme Aucklandiin saapui tunnin etuajassa, joten muutimme jatkolentomme Christchurchiin aikaisempaan lentoon ja olimme näin hakemassa vuokraamaamme retkeilyautoa jo klo 8.30 aamulla. Pian saimme oman pienen camperin allemme ja Uuden Seelannin seikkailu saattoi alkaa. Alussa oli kyllä pientä hämminkiä auton maksun kanssa kun yksikään neljästä luottokortistamme ei suostunut toimimaan, eikä se ollut ensimmäinen kerta tällä reissulla. Saimme lopulta vuokraamon mieheltä kyydin läheiselle pankkiautomaatille, josta nostimme joka kortilla hieman rahaa.
Lentokentällä olimme katselleet säätiedotuksia selvittääksemme mihin suuntaan kannattaisi lähteä ajamaan. Päätimme suunnata etelään ja ajoimme ensimmäisenä päivänä n. 300 kilometriä lounaaseen Tekapo-järven rannalle. Melina lähti heti ihailemaan kauniita maisemia juoksemalla lähimmän kukkulan huipulle. Näkymät ylhäältä olivat henkeänsalpaavat, ei ollenkaan hassu paikka herätellä jalkoja pitkän lennon jälkeen.
Aikaeron ja 12 + 1,5 tunnin lentojen uuvuttamina nukahdimme jo ennen pimeän tuloa ja nukuimme 11 tunnin yöunet. Heräsimme hieman viileään, mutta kauniiseen puolipilviseen päivään. Vuokrasimme pyörät ja polkaisimme reippaan 4 tunnin pyöräretken kumpuilevilla nummilla. Kaikki osuudet eivät olleet tarkoitettu pyörille ja meno kävi välillä hieman haastavaksi. Melina hankkikin oikeaan käteensä oikeat maoritatuoinnit naarmujen muodossa, kaatumalla piikkipuskaan. Pyöräilyn jälkeen karistimme pölyt ja piikit pois leirintäalueen vieressä olevilla kuumilla altailla. Aika onnistunut päivä, pienestä haverista huolimatta.
Lauantaina ajoimme noin 250 km Queenstowniin, jonne jäämme uudenvuoden yli.
sunnuntai, joulukuuta 29, 2013
Mantereelta toiselle
Vielä muutama sana Chilestä ja Argentiinasta ennen kuin siirrymme yhteen maailman kauneimmista maista. Chile yllätti hyvällä elintasollaan, chileläiset elävät hyvää elämää, siellä selvästikin pidetään huolta ihmisistä valtiotasolla. Se tekee maasta turvallisen, ja oikein mukavan matkakohteen. Argentiinassa köyhiä oli jonkun verran, he suorittivat temppuja ja pyysivät sen jälkeen rahaa tai kulkivat ympäriinsä ja yrittivät myydä erinäisiä tuotteita ja aina muutama hyväsydäminen tuki heitä pikkurahalla. Tästä päättelimme että heillä ei välttämättä muuta tukiverkkoa ole.
Topografisesti Argentiina oli yllättävän tasainen maa kun taas Chile oli hyvin nyppyläinen. Chile oli myös siinä mielessä mielenkiintoinen, että ilmasto vaihtui suuresti paikasta toiseen siirryttäessä, vaikka tutustumamme paikat eivät kaukana toisistaan olleetkaan. Yöt olivat kuitenkin joka paikassa hyvin viileitä, joten vuorokauden sisällä lämpötilavaihtelut olivat suuria. Se oli tietysti mukavaa ja auttoi nukkumista, mutta toisaalta Argentiinan lämpimät illat olivat myös melko mukavia. Molempien maiden kansalaiset olivat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Kiirettä ei myöskään ollut, laahustava turisti jää harvemmin kenenkään jalkoihin.
Meistä oli mahtavaa matkustaa Etelä-Amerikassa ja hyvin todennäköisesti palaamme sinne joku päivä uudelleen. Mutta olemme kyllä kovasti odottaneet saapumista tänne Uuteen Seelantiin. Kaikki on täällä tutumpaa, varsinkin kieli, ja se antaa niin paljon enemmän vapautta ja mahdollisuuksia. Uusi Seelanti on turvallinen maa, eikä luonnossakaan piileskele suurempia vaaroja. Täällä matkustamme retkeilyautolla, joka on meille rakas matkustustapa. Tapa, joka sai ensimmäisen kipinänsä nimenomaan Uudessa Seelannissa 8 vuotta sitten. Silloin päätimme, että haluamme tulla takaisin tähän kauniiseen maahaan ja siitä lähtien on nyt meneillään oleva reissu ollut suunnitteilla.
Topografisesti Argentiina oli yllättävän tasainen maa kun taas Chile oli hyvin nyppyläinen. Chile oli myös siinä mielessä mielenkiintoinen, että ilmasto vaihtui suuresti paikasta toiseen siirryttäessä, vaikka tutustumamme paikat eivät kaukana toisistaan olleetkaan. Yöt olivat kuitenkin joka paikassa hyvin viileitä, joten vuorokauden sisällä lämpötilavaihtelut olivat suuria. Se oli tietysti mukavaa ja auttoi nukkumista, mutta toisaalta Argentiinan lämpimät illat olivat myös melko mukavia. Molempien maiden kansalaiset olivat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Kiirettä ei myöskään ollut, laahustava turisti jää harvemmin kenenkään jalkoihin.
Meistä oli mahtavaa matkustaa Etelä-Amerikassa ja hyvin todennäköisesti palaamme sinne joku päivä uudelleen. Mutta olemme kyllä kovasti odottaneet saapumista tänne Uuteen Seelantiin. Kaikki on täällä tutumpaa, varsinkin kieli, ja se antaa niin paljon enemmän vapautta ja mahdollisuuksia. Uusi Seelanti on turvallinen maa, eikä luonnossakaan piileskele suurempia vaaroja. Täällä matkustamme retkeilyautolla, joka on meille rakas matkustustapa. Tapa, joka sai ensimmäisen kipinänsä nimenomaan Uudessa Seelannissa 8 vuotta sitten. Silloin päätimme, että haluamme tulla takaisin tähän kauniiseen maahaan ja siitä lähtien on nyt meneillään oleva reissu ollut suunnitteilla.
perjantaina, joulukuuta 27, 2013
Santiago 23.-24.12.2013
Vi hade två varma dagar i Santiago, innan det var dags att lämna Sydamerika. På måndagen strollade vi omkring i stan och sökte emellan lite svalka i någon butik eller kafe. Bästa platsen för att vila fötterna och få lite svalka var ändå en av stadens katedraler.
På tisdagen vandrade vi upp till Cerro San Cristobal, en bergskulle på vilken det står en staty av jungfru Maria. Man kan åka upp dit med linbana, men för oss var det viktigaste inte att komma upp, utan att få göra en liten vandring. Och utsikten ner över staden var ju ett trevligt bonus. Vi valde den kortare och brantare vandringsrutten upp, men på vägen ner valde vi bil- och cykelvägen, eftersom vi tänkte spendera några timmar i en av utebassängarna som finns på vägen ner, och som i ärlighetens namn var den största orsaken till denna lilla utfärd. Men bassängerna var naturligtvis stängda inför julen, så vi fick fortsätta vår vandring utan något uppfriskande dopp. Istället blev det första bästa terass där vi avnjöt resans sista pisco sour, en coctail som är något av Chiles nationaldryck. Chilenarna dricker helst pisco sour och öl, de är inga vindrickare. 95 % av deras viner exporteras, men vi hade inga problem att hitta goda viner trots det.
Som avslutning gick vi på kvällen ut och äta och vi valde en grilltallrik för två personer. Men portionen hade nog varit lämpligare för 4-5 personer. Vi gjorde vårt bästa och kände oss som man brukar då man stiger upp från julbordet. Sedan var det dags att lämna Santiago, där julfriden helt klart lagt sig. Gatorna var nästan toma, vilket kändes lustigt i en stad med ständig trängsel. Feliz Navidad Chile, vi ses högst troligt igen.
På tisdagen vandrade vi upp till Cerro San Cristobal, en bergskulle på vilken det står en staty av jungfru Maria. Man kan åka upp dit med linbana, men för oss var det viktigaste inte att komma upp, utan att få göra en liten vandring. Och utsikten ner över staden var ju ett trevligt bonus. Vi valde den kortare och brantare vandringsrutten upp, men på vägen ner valde vi bil- och cykelvägen, eftersom vi tänkte spendera några timmar i en av utebassängarna som finns på vägen ner, och som i ärlighetens namn var den största orsaken till denna lilla utfärd. Men bassängerna var naturligtvis stängda inför julen, så vi fick fortsätta vår vandring utan något uppfriskande dopp. Istället blev det första bästa terass där vi avnjöt resans sista pisco sour, en coctail som är något av Chiles nationaldryck. Chilenarna dricker helst pisco sour och öl, de är inga vindrickare. 95 % av deras viner exporteras, men vi hade inga problem att hitta goda viner trots det.
Som avslutning gick vi på kvällen ut och äta och vi valde en grilltallrik för två personer. Men portionen hade nog varit lämpligare för 4-5 personer. Vi gjorde vårt bästa och kände oss som man brukar då man stiger upp från julbordet. Sedan var det dags att lämna Santiago, där julfriden helt klart lagt sig. Gatorna var nästan toma, vilket kändes lustigt i en stad med ständig trängsel. Feliz Navidad Chile, vi ses högst troligt igen.
maanantaina, joulukuuta 23, 2013
Santa Cruz ja Vina del Mar 18-22.12.
Pichilemusta itään alkavat Chilen laajat viininviljelyalueet ja keskellä viljelmiä on pieni Santa Cruzin kylä. 90 kilometriä ajoa ja olimme perillä. Harmi vain, että tänä lyhyenä ajoaikana Melin pikkuflunssa paheni kunnon kuumeksi ja hän makasi rättinä autossa kun Sanna koetti etsiä sopivaa majapaikkaa. Koko reissun ajan meillä on ollut etukäteisvaraukset hostelleihin, mutta nyt ajateltiin ottaa huone "lennossa". Onneksi pienen ajelu/kävelykierroksen jälkeen Sanna löysi sievän b&b-kodin ja Meli pääsi nukkumaan tautia pois.
Varasimme torstaiksi viininmaistelukierroksen läheisille viinitiloille ja Meli oli toipunut yön aikana niin hyvin, että päivästä tuli oikein onnistunut. Perjantaina ajoimme Andeille Rio de Cipresen luonnonpuistoon. Matkalla puistoon oli (netin mukaan) kuumia lähteitä. Löysimme hotellin, joka oli lähteiden luona ja pyysimme päästä pulahtamaan parantaviin vesiin. Meidät ohjattiin hieman samanlaiseen miljööseen kuin Budapestin kuumilla lähteillä eli hienoja mosaiikkeja ja lasimaalauksia ja kiviseiniä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun mineraalikylpy osoittautuikin kirjaimellisesti kylvyksi. Saimme käyttöömme pienen huoneen, jossa oli kylpyamme ja siihen laskettiin lähdevettä. Siinä me sitten lilluimme aikamme, kunnes päätimme, että ehkä tämä "kylpylä" on nähty.
Jatkoimme pieniä hiekkateitä ylös Andeja kunnes olimme luonnonpuiston portilla. Olisimme halunneet saada kartan alueesta ja infoa läheisistä majoitusmahdollisuuksista. Kumpaakaan ei ollut saatavilla ja koska Melin vointi ei ollut vielä massiivisessa vaelluskunnossa, päätimme sittenkin jättää puistoon tutustumisen väliin. Pienen tuumailun jälkeen suunnitelmat siis muuttuivat ja matka jatkui samaisen perjantain aikana Vina del Mariin, joka on santiagolaisten suosima lomakohde meren äärellä. Olimme perillä Vina del Marissa seitsemältä illalla ja hotelli löytyi uskomattomalla tuurilla. Pysähdyimme kahvilaan selaamaan nettiä ja samalla kysyimme tarjoilijalta olisiko lähellä hotellia. Kahvila olikin hotellin aulabaari ja hotelli oli vielä kohtuuhintainen ja vain parin korttelin päässä uimarannasta!
Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin pitkin merenrantaa ja nautimme pilvisestä mutta sopivan lämpöisestä päivästä. Illalla Sanna uskaltautui juoksulenkin jälkeen mereen uimaan ja vesi oli yllättävän lämmintä verrattuna Pichilemuun. Pilvinen ja viileähkö sää on rannikolla selvästikin sääntö eikä poikkeus ja sunnuntai aamupäivällä ripsi myös vähän vettä, joten suunnittelemamme rantapäivä vaihtui shoppailuun. Iltapäivällä sää oli kuitenkin lämmennyt sen verran että uskalsimme pulahtaa Tyynen Valtemeren aaltoihin.
Maanantaina ajamme takaisin Santiagoon ja luovutamme auton pois. Sitten meillä on puolitoista vuorokautta aikaa tutustua Santiagoon, ennenkuin lentomme lähtee Uuteen Seelantiin 24.12. klo 23.50. Eli hyvää joulua kaikille jos emme päivitä blogia ennen lentoa.
Varasimme torstaiksi viininmaistelukierroksen läheisille viinitiloille ja Meli oli toipunut yön aikana niin hyvin, että päivästä tuli oikein onnistunut. Perjantaina ajoimme Andeille Rio de Cipresen luonnonpuistoon. Matkalla puistoon oli (netin mukaan) kuumia lähteitä. Löysimme hotellin, joka oli lähteiden luona ja pyysimme päästä pulahtamaan parantaviin vesiin. Meidät ohjattiin hieman samanlaiseen miljööseen kuin Budapestin kuumilla lähteillä eli hienoja mosaiikkeja ja lasimaalauksia ja kiviseiniä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun mineraalikylpy osoittautuikin kirjaimellisesti kylvyksi. Saimme käyttöömme pienen huoneen, jossa oli kylpyamme ja siihen laskettiin lähdevettä. Siinä me sitten lilluimme aikamme, kunnes päätimme, että ehkä tämä "kylpylä" on nähty.
Jatkoimme pieniä hiekkateitä ylös Andeja kunnes olimme luonnonpuiston portilla. Olisimme halunneet saada kartan alueesta ja infoa läheisistä majoitusmahdollisuuksista. Kumpaakaan ei ollut saatavilla ja koska Melin vointi ei ollut vielä massiivisessa vaelluskunnossa, päätimme sittenkin jättää puistoon tutustumisen väliin. Pienen tuumailun jälkeen suunnitelmat siis muuttuivat ja matka jatkui samaisen perjantain aikana Vina del Mariin, joka on santiagolaisten suosima lomakohde meren äärellä. Olimme perillä Vina del Marissa seitsemältä illalla ja hotelli löytyi uskomattomalla tuurilla. Pysähdyimme kahvilaan selaamaan nettiä ja samalla kysyimme tarjoilijalta olisiko lähellä hotellia. Kahvila olikin hotellin aulabaari ja hotelli oli vielä kohtuuhintainen ja vain parin korttelin päässä uimarannasta!
Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin pitkin merenrantaa ja nautimme pilvisestä mutta sopivan lämpöisestä päivästä. Illalla Sanna uskaltautui juoksulenkin jälkeen mereen uimaan ja vesi oli yllättävän lämmintä verrattuna Pichilemuun. Pilvinen ja viileähkö sää on rannikolla selvästikin sääntö eikä poikkeus ja sunnuntai aamupäivällä ripsi myös vähän vettä, joten suunnittelemamme rantapäivä vaihtui shoppailuun. Iltapäivällä sää oli kuitenkin lämmennyt sen verran että uskalsimme pulahtaa Tyynen Valtemeren aaltoihin.
Maanantaina ajamme takaisin Santiagoon ja luovutamme auton pois. Sitten meillä on puolitoista vuorokautta aikaa tutustua Santiagoon, ennenkuin lentomme lähtee Uuteen Seelantiin 24.12. klo 23.50. Eli hyvää joulua kaikille jos emme päivitä blogia ennen lentoa.
tiistaina, joulukuuta 17, 2013
Pichilemu 17.12.2013
Pichilemu är byn vid havet där man inte vill bada. Vattnet är ca 14C och i luften är det på dagen knappt 20C. Dessutom hänger det ett ständigt molntäcke över byn och vinden från havet är kylande. Till natten faller temperaturen till 10C och även inomhus drar man gärna både filt och täcke över sig. Så fort man åker ut från Pichilemu, över den första bergskullen, öppnar sig en blå himmel och luften känns betydligt varmare. Men över Pichilemu hänger molnen kvar. Trots det ska man inte glömma solkrämen, ifall man inte vill se ut som en röd kräfta i ansiktet.
Stilla havet går som en halvcirkel runt staden och det i kombination med att jordbävningar inte är helt ovanliga här, gör att denna plats löper risk för tsunamin. Därför finns det skyltar i nästan varje gathörn som visar åt vilket håll man ska evakuera ifall av en tsunami. Det är väl ca tre år sedan Pichilemu senast drabbades av en tsunami.
Det är knappast svårt att gissa vad som är den stora grejen i en stad som ligger som en udde ut i Stilla havet. Pichilemu är något av ett surfing mecka här i Chile och här ordnas även stora tävlingar i surfing. Men här finns också flera ställen som passar ypperligt för nybörjare. Vår sista dag i Pichilemu drog vi på oss våtdräkterna och vandrade ner till stranden, tillsammans med killarna från vårt hostel, för att ta oss en kamp med vågorna. Visst var vattnet kallt men med bra våtdräkter gick det riktigt bra. Det här är verkligen en ideal plats för nybörjare, inga undervattenströmmar som drar en under vattnet och vågorna är dessutom rätt lätta att ta sig ut genom, bottnet är jämnt och sandigt och vattnet är inte ens så farligt saltigt. Men där tar det lätta slut, att fånga en våg eller komma upp och stå, är lika svårt här, som på de andra platserna vi prövat surfa. Men åtminstone rensade vattnet både näsan och halsen ganska bra, så kanske både halsont och snuva nu blev utsköljt. Det blir ett nytt pass ännu ikväll och imorgon drar vi vidare för att skölja ner lite fylligare och smakligare vätskor.
Stilla havet går som en halvcirkel runt staden och det i kombination med att jordbävningar inte är helt ovanliga här, gör att denna plats löper risk för tsunamin. Därför finns det skyltar i nästan varje gathörn som visar åt vilket håll man ska evakuera ifall av en tsunami. Det är väl ca tre år sedan Pichilemu senast drabbades av en tsunami.
Det är knappast svårt att gissa vad som är den stora grejen i en stad som ligger som en udde ut i Stilla havet. Pichilemu är något av ett surfing mecka här i Chile och här ordnas även stora tävlingar i surfing. Men här finns också flera ställen som passar ypperligt för nybörjare. Vår sista dag i Pichilemu drog vi på oss våtdräkterna och vandrade ner till stranden, tillsammans med killarna från vårt hostel, för att ta oss en kamp med vågorna. Visst var vattnet kallt men med bra våtdräkter gick det riktigt bra. Det här är verkligen en ideal plats för nybörjare, inga undervattenströmmar som drar en under vattnet och vågorna är dessutom rätt lätta att ta sig ut genom, bottnet är jämnt och sandigt och vattnet är inte ens så farligt saltigt. Men där tar det lätta slut, att fånga en våg eller komma upp och stå, är lika svårt här, som på de andra platserna vi prövat surfa. Men åtminstone rensade vattnet både näsan och halsen ganska bra, så kanske både halsont och snuva nu blev utsköljt. Det blir ett nytt pass ännu ikväll och imorgon drar vi vidare för att skölja ner lite fylligare och smakligare vätskor.
Matka Chileen ja Pichilemuun 13.-16.12.2013
Bussimatka Andien yli Chileen sujui hyvin. Samalla rivillä istunut nuori mies auttoi meitä rajamuodollisuuksien kanssa kertomalla tärkeimmät asiat englanniksi. Hän oli Chilestä kotoisin mutta opiskeli tällä hetkellä Argentiinassa. Perillä Santiagossa selvisi että olimme menossa samaan suuntaan, joten hän käveli meidän ja toisen turistipariskunnan kanssa metroon. Se oli suuri helpotus koska Santiagon tungoksessa ei olisi ollut kiva haahuilla edestakaisin yrittäen löytää metroasemaa, lippuluukkua ja oikeaa metrolinjaa.
Hyvien yöunien ja runsaan aamiaisen jälkeen noudimme vuokraamamme auton ja suuntasimme kohti etelää ja merenrantaa. Santiagossa sattui muutama navigointivirhe, mutta heti kun pääsimme ulos kaupunkialueelta, ajo oli helppoa ja nautimme molemmat Thelma ja Louise -vapaudentunteesta. Noin 4 tunnin ajon jälkeen saavuimme Pichilemun kalastaja- (tai nykyisin surffi-) kylään. Olimme varanneet edullisen huoneen paikallisen perheen omakotitalosta. Ongelma oli vain se, että varausvahvistuksessa ei ollut osoitetta. Vain omistajan nimi ja katu, jolla talon piti olla. Usean ajo- ja kyselykierroksen jälkeen osuimme oikealle ovelle. Hetken aikaa oli kyllä tunne, että onkohan meitä nyt huijattu ensimmäisen kerran kunnolla, kun huonekin piti maksaa etukäteen varausta tehdessä... Mutta ei, loppu hyvin kaikki hyvin: talo oli olemassa, emäntä oli oikein miellyttävä, vaikka ei puhunutkaan englantia ja talossa oli oikeaa surffiasennetta. Talossa asuu myös kaksi miestä Pohjois-Amerikasta, josta toinen on toiminut tulkkinamme ja on muutenkin ollut hyvin avulias.
Koska olemme Chilen rannikolla on tietenkin nautittava herkullisista kalaruoista. Ensimmäisenä iltana söimme taivaallista sushia paikallisista kaloista. Seuraavana päivänä teimme pyöräretken läheiseen kylään ja söimme siellä erilaisia simpukoita ja rapuja. Ruoka oli taas hyvää, mutta ehkä joku Sannan herkuista oli jotenkin viallinen. Pyöräretken ja pienen huilitauon jälkeen Sanna sai maistella jälleen meren herkkuja, mutta toiseen suuntaan ruokatorvea. Eli reissun ensimmäinen vatsatauti on nyt koettu!
Onneksi tauti meni ohi yöunien myötä, mutta päätimme varmuuden vuoksi lykätä surffausta vielä yhdellä päivällä ja teimmekin kiertoajelun lähiympäristössä autollamme.
Hyvien yöunien ja runsaan aamiaisen jälkeen noudimme vuokraamamme auton ja suuntasimme kohti etelää ja merenrantaa. Santiagossa sattui muutama navigointivirhe, mutta heti kun pääsimme ulos kaupunkialueelta, ajo oli helppoa ja nautimme molemmat Thelma ja Louise -vapaudentunteesta. Noin 4 tunnin ajon jälkeen saavuimme Pichilemun kalastaja- (tai nykyisin surffi-) kylään. Olimme varanneet edullisen huoneen paikallisen perheen omakotitalosta. Ongelma oli vain se, että varausvahvistuksessa ei ollut osoitetta. Vain omistajan nimi ja katu, jolla talon piti olla. Usean ajo- ja kyselykierroksen jälkeen osuimme oikealle ovelle. Hetken aikaa oli kyllä tunne, että onkohan meitä nyt huijattu ensimmäisen kerran kunnolla, kun huonekin piti maksaa etukäteen varausta tehdessä... Mutta ei, loppu hyvin kaikki hyvin: talo oli olemassa, emäntä oli oikein miellyttävä, vaikka ei puhunutkaan englantia ja talossa oli oikeaa surffiasennetta. Talossa asuu myös kaksi miestä Pohjois-Amerikasta, josta toinen on toiminut tulkkinamme ja on muutenkin ollut hyvin avulias.
Koska olemme Chilen rannikolla on tietenkin nautittava herkullisista kalaruoista. Ensimmäisenä iltana söimme taivaallista sushia paikallisista kaloista. Seuraavana päivänä teimme pyöräretken läheiseen kylään ja söimme siellä erilaisia simpukoita ja rapuja. Ruoka oli taas hyvää, mutta ehkä joku Sannan herkuista oli jotenkin viallinen. Pyöräretken ja pienen huilitauon jälkeen Sanna sai maistella jälleen meren herkkuja, mutta toiseen suuntaan ruokatorvea. Eli reissun ensimmäinen vatsatauti on nyt koettu!
Onneksi tauti meni ohi yöunien myötä, mutta päätimme varmuuden vuoksi lykätä surffausta vielä yhdellä päivällä ja teimmekin kiertoajelun lähiympäristössä autollamme.
lauantaina, joulukuuta 14, 2013
Rafting 12.12.2013
På torsdag var det dags för oss att prova på något som ingen av oss tidigare gjort, nämligen rafting. Vi blev hämtade från hostellet på morgonen och åkte upp mot Anderna. De snöklädda bergstopparna var sagoligt vackra, vyer som vi kommer att få se mera av på fredag då vi åker över till Chile.
Mendoza floden rinner från Anderna till staden Mendoza, där vattnet används som dricksvatten och till att vattna vinodlingarna. Allt vatten som rinner ner till staden används också upp inom Mendoza. Den här tiden på året borde vattnet vara som högst, men det är bara på en medelnivå för tillfället. För raftingens del betyder det att det var roligt, men på inget vis skrämmande.
Vi var 6 stycken i vår gummibåt plus en guide, som tacksamt nog talade engelska. Först berättade guiden vad vi ska göra och inte göra ifall vi trillar i vattnet, sedan gick vi genom de viktigaste kommandona och sedan var det bara att hoppa i båten och paddla iväg. Det blev några häftiga gupp på vägen och flera ordentliga duschar. Vi var alla som dränkta katter när vi nådde vårt mål, men på gott humör. Rafting ska vi definitivt göra igen.
På kvällen gick vi ut för att ta njuta av vår sista kväll i Argentina. På gågatan blev vi överraskade att se ett gäng sjungande fotbollsentusiaster iklädda La Boca Juniors spelskjortor. Boca Juniors är hemma från Buenos Aires, ca 1100 km från Mendoza, så vi förstod ingenting. Trummorna ljöd, sången ekade och smällarna avlöste varandra. De festande fansen var på inget sätt skrämmande och poliserna var ganska få, även om det var väl utrustade. När vi sedan på vårt hostel frågade vad det egentligen handlade om fick vi höra att det var Boca Juniors fans dag, fansen firade alltså sig själva. I Buenos Aires hade firandet tyvärr inte gått lika lugnt till, såg vi på nyheterna följande morgon. Men man måste ju konstatera att det blev ett ganska passande avslut på vår vistelse i Argentina, där fotboll är mycket mera än bara fotboll.
Mendoza floden rinner från Anderna till staden Mendoza, där vattnet används som dricksvatten och till att vattna vinodlingarna. Allt vatten som rinner ner till staden används också upp inom Mendoza. Den här tiden på året borde vattnet vara som högst, men det är bara på en medelnivå för tillfället. För raftingens del betyder det att det var roligt, men på inget vis skrämmande.
Vi var 6 stycken i vår gummibåt plus en guide, som tacksamt nog talade engelska. Först berättade guiden vad vi ska göra och inte göra ifall vi trillar i vattnet, sedan gick vi genom de viktigaste kommandona och sedan var det bara att hoppa i båten och paddla iväg. Det blev några häftiga gupp på vägen och flera ordentliga duschar. Vi var alla som dränkta katter när vi nådde vårt mål, men på gott humör. Rafting ska vi definitivt göra igen.
På kvällen gick vi ut för att ta njuta av vår sista kväll i Argentina. På gågatan blev vi överraskade att se ett gäng sjungande fotbollsentusiaster iklädda La Boca Juniors spelskjortor. Boca Juniors är hemma från Buenos Aires, ca 1100 km från Mendoza, så vi förstod ingenting. Trummorna ljöd, sången ekade och smällarna avlöste varandra. De festande fansen var på inget sätt skrämmande och poliserna var ganska få, även om det var väl utrustade. När vi sedan på vårt hostel frågade vad det egentligen handlade om fick vi höra att det var Boca Juniors fans dag, fansen firade alltså sig själva. I Buenos Aires hade firandet tyvärr inte gått lika lugnt till, såg vi på nyheterna följande morgon. Men man måste ju konstatera att det blev ett ganska passande avslut på vår vistelse i Argentina, där fotboll är mycket mera än bara fotboll.
torstaina, joulukuuta 12, 2013
Mendoza 10.-11.12.2013
Mendoza on 115 000 asukkaan kaupunki Andien juurella. Viinin ystävät ovat varmaan nähneet kaupungin nimen argentiinalaisten viinipullojen etiketeissä. Täällä tuotetaan suurin osa Argentiinan viineistä. Maaperä soveltuu parhaiten malbec-rypäleelle.
Runsaan omatoimimatkailun jälkeen olisimme mielellämme ottaneet hostellilta valmiin viininmaistelu-pyöräilypaketin, mutta koska haluamamme päivän retki oli jo täynnä, pääsimme jälleen omatoimimatkalle. Ajoimme bussilla n. 45 minuutin matkan päähän Maipun viininviljelyalueelle, vuokrasimme sieltä pyörät ja aloimme suunnistaa pyörävuokraamon kartan mukaan. Kuten arvata saattaa päivä sujui oikein rattoisasti ja maistelemamme viinit olivat vaihtelevia. Kävimme kolmella viinitilalla ja yhdellä niistä söimme salaatin ja herkullisen jänispaistin. Tilat olivat pientiloja jotka tuottivat vain muutamia kymmeniä tuhansia pulloja vuodessa ja siksi niiden tuotteita ei riitä ulkomaille vietäväksi. Yksi tila oli niin pieni, että se myi vain suoraan tilalta, ei edes paikallisissa kaupoissa. Maipun alueella oli myös Trapichen viinitila, mutta siellä emme käyneet, koska Trapichen viinejä saa myös Suomesta.
Keskiviikkona vietimme rauhallisen päivän kaupungin ainoalla kunnallisella uima-altaalla jossa uimme matkaa. Ulkouima-altaan päällä oli paahtavalta auringolta suojaava katos, joten viihdyimme altaalla useita tunteja. Illalla söimme kunnon tuhdit argentiinalaiset pihvit hyvän punaviinin kera. Elämä on joskus niin ihanaa..
Runsaan omatoimimatkailun jälkeen olisimme mielellämme ottaneet hostellilta valmiin viininmaistelu-pyöräilypaketin, mutta koska haluamamme päivän retki oli jo täynnä, pääsimme jälleen omatoimimatkalle. Ajoimme bussilla n. 45 minuutin matkan päähän Maipun viininviljelyalueelle, vuokrasimme sieltä pyörät ja aloimme suunnistaa pyörävuokraamon kartan mukaan. Kuten arvata saattaa päivä sujui oikein rattoisasti ja maistelemamme viinit olivat vaihtelevia. Kävimme kolmella viinitilalla ja yhdellä niistä söimme salaatin ja herkullisen jänispaistin. Tilat olivat pientiloja jotka tuottivat vain muutamia kymmeniä tuhansia pulloja vuodessa ja siksi niiden tuotteita ei riitä ulkomaille vietäväksi. Yksi tila oli niin pieni, että se myi vain suoraan tilalta, ei edes paikallisissa kaupoissa. Maipun alueella oli myös Trapichen viinitila, mutta siellä emme käyneet, koska Trapichen viinejä saa myös Suomesta.
Keskiviikkona vietimme rauhallisen päivän kaupungin ainoalla kunnallisella uima-altaalla jossa uimme matkaa. Ulkouima-altaan päällä oli paahtavalta auringolta suojaava katos, joten viihdyimme altaalla useita tunteja. Illalla söimme kunnon tuhdit argentiinalaiset pihvit hyvän punaviinin kera. Elämä on joskus niin ihanaa..
keskiviikkona, joulukuuta 11, 2013
Mellanlandningar 8.-9.12.2013
Vi hade två alternativ för hur vi skulle resa från Puerto Iguazu till Mendoza, antingen en över 30 timmars bussresa eller så ett 4 timmars flyg med en mellanlandning i Salta. Vi valde flyget, som sist och slutligen inte var just snabbare än bussen. Med buss hade vi sparat både pengar och nerver, men och andra sidan, en hotellsäng och riktig wc, väger upp ganska mycket. Resan gick bra tills...Vi var ungefär halvvägs mellan Salta och Mendoza då kaptenen meddelade att vi måste återvända till Salta på grund av oväder. Efter en del väntande och köande på Salta flygfält blev det hotellövernattning i Salta. Det verkade vara en vacker stad vid foten av Anderna, men ärligt talat så kunde vi inte riktigt uppskatta skönheten den här gången. På måndag morgon fortsatte resan med Buenos Aires som första destination. Inte hade vi väntat oss att återse BA så snart. När planet sänkte sig över huvudstaden var vi båda redan på bättre humör och det var roligt att betrakta denna enorma stad från luften. Vi landade på det mindre av Buenos Aires flygfält, som ligger mitt i Parque Norte, vid en promenadväg som går längs havet. Vi kunde alltså utan besvär gå ut och traska lite samt ha en liten picnic. Det kändes nästan som att komma hem. Och sist och slutligen, en dags försening hade för vår del ingen betydelse, åtminstone inte vid detta tillfälle. Vi gick enbart misste om en dag i Mendoza, medan många andra på riktigt fick bekymmer pga förseningen.
Efter drygt 28 timmar, tre mellanlandningar, mycket väntande, en del tandgnisslande, men även några små roliga episoder, en överdos av flygplan, flygfält och flygmåltider som består av enbart kex och mellanmålsstänger är vi nu äntligen i Mendoza, the place to wine and dine. Och då kan man fråga sig varför det första vi gjorde efter att vi checkat in på hostellet, var att gå på en öl! Vi är i ett av världens kändaste vinområden och vi går på öl. Men imorgon ska vi korrigera den saken och ta oss till vingårdarna för lite vinprovning.
Efter drygt 28 timmar, tre mellanlandningar, mycket väntande, en del tandgnisslande, men även några små roliga episoder, en överdos av flygplan, flygfält och flygmåltider som består av enbart kex och mellanmålsstänger är vi nu äntligen i Mendoza, the place to wine and dine. Och då kan man fråga sig varför det första vi gjorde efter att vi checkat in på hostellet, var att gå på en öl! Vi är i ett av världens kändaste vinområden och vi går på öl. Men imorgon ska vi korrigera den saken och ta oss till vingårdarna för lite vinprovning.
sunnuntai, joulukuuta 08, 2013
Puerto Iguazu 4-8.12.2013
Bussimatka Posadaksesta 300 kilometriä pohjoiseen ei ollut ihan yhtä luksusmatka kuin yöbussimme Posadakseen. Vaikka matka oli kohtuullisen lyhyt, kesti se 5 tuntia ja nyt ei ollut videoita, ruokatarjoiluja, sänkytuoleja eikä edes ilmastointia. Onneksi meillä oli omat eväät ja lukemista.
Puerto Iguazu on paisunut pikkukylästä n. 40 000 asukkaan kaupungiksi suureksi osaksi yhden Argentiinan suurimman nähtävyyden vuoksi. 10 kilometrin päässä kaupungista sijaitsee Iguazun luonnonpuisto ja siellä Iguazun putoukset. Kävimme torstaina putouksilla ja ihailimme päivän ajan putouksia yltä ja alta ja melkein sisältä. Pariin otteeseen kastuimme litimäriksi kun kuohut pärskivät vasten kallioita.
Alueella oli useita eri luontopolkuja, joita pitkin pääsi eri puolille putouksia. Kävelimme päivän aikana muut merkatut reitit, paitsi yhden. Tämä viimeinen n.7 km vaellus olisi ollut kaikkein mielenkiintoisin, koska reitin varrella olisi päässyt uimaan putouksen alle. Iltapäivällä alkoi taivaalle kertyä kuitenkin uhkaavan näköisiä pilviä, joten päätimme kerrankin olla varovaisen järkeviä ja jättää viimeisen lenkin väliin. Päätös oli viisas, sillä kun pääsimme paluubussiin, alkoi vesisade, joka muuttui myöhemmin illalla trooppiseksi myrskyksi.
Illan aikana näimme kymmeniä mahtavia salamoita ja vettä tuli niin paljon, että sitä tulvi huoneeseemme asti. Ei muuta kuin rätti käteen ja kuivaushommiin... Sateesta oli se ilo, että lämpötila laski kohtuulliselle noin 25 asteen tasolle ja saimme sähkö- ja ilmastointikatkoista huolimatta nukuttua hyvin.
Perjantaina sade oli lakannut ja tutustuimme paremmin Puerto Iguazuun. Kaupunki on 3 maan rajalla ja kaupungin yhdeltä kulmalta näkee joen yli yhtäaikaa sekä Brasiliaan että Paraguaihin. Päivä käytettiin kävelyretken jälkeen tehokkaasti löhöilyyn, lorvimiseen, lukemiseen ja lepoon.
Lauantaina teki mieli jälleen olla aktiivisempi ja kävimme tutustumassa kahteen mielenkiintoiseen paikkaan. Ensimmäinen oli La casa de botellas eli paikka jossa ns. roskaa oli hyödynnetty erittäin tehokkaalla tavalla. Muovi- ja lasipulloja, alumiinitölkkejä, mehutölkkejä ja muuta pakkausmateriaalia oli käytetty ilman suurta prosessointikoneistoa talonrakennukseen, huonekaluihin ja esim. laukkuihin. Paikkaa pyöritti mies, jolle kierrätys ja ekologisuus ovat elämäntapa. Hän kertoi meille yksityiskohtaisesti (espanjaksi) miten materiaalit taipuvat eri käyttökohteisiin. Tämä oli niin ällistyttävä paikka, joten ehkä blogin kuvat kertovat enemmän kuin teksti...
Pullopaikan jälkeen menimme eläinten hoitokotiin katsomaan paikallisia villieläimiä, jotka ovat löytyneet loukkaantuneina tai emonsa menettäneinä pentuina tai ovat olleet ihmisten lemmikkeinä.
Alue oli metsässä, jonne oli rakennettu eri lajeille aitauksia/häkkejä, joissa eläimet saivat toipua hoidon jälkeen. Osa eläimistä pystytään vapauttamaan takaisin luontoon, mutta osa on niin pahasti loukkaantuneita tai luonnosta vieraantuneita, että ne elävät loppuelämänsä hoitokodissa.
Puerto Iguazussa olemme asuneet hostellissa jossa on yhteinen ulkokeittiö ja olemmekin hyödyntäneet tätä ruuanlaittomahdollisuutta monena iltana. Lauantai-illalla söimme chorizo-makkarat papumössön kera. Oli kuulkaa parempaa kuin miltä kuulostaa :-). Illat ovat olleet ihanan lämpimiä eikä hyttysetkään ole häirinneet. Tosin paukamat Melinan jalassa todistavat että niitä kuitenkin on.
Sunnuntainaina lennämme Argentinan keski-länteen Mendozaan.
Puerto Iguazu on paisunut pikkukylästä n. 40 000 asukkaan kaupungiksi suureksi osaksi yhden Argentiinan suurimman nähtävyyden vuoksi. 10 kilometrin päässä kaupungista sijaitsee Iguazun luonnonpuisto ja siellä Iguazun putoukset. Kävimme torstaina putouksilla ja ihailimme päivän ajan putouksia yltä ja alta ja melkein sisältä. Pariin otteeseen kastuimme litimäriksi kun kuohut pärskivät vasten kallioita.
Alueella oli useita eri luontopolkuja, joita pitkin pääsi eri puolille putouksia. Kävelimme päivän aikana muut merkatut reitit, paitsi yhden. Tämä viimeinen n.7 km vaellus olisi ollut kaikkein mielenkiintoisin, koska reitin varrella olisi päässyt uimaan putouksen alle. Iltapäivällä alkoi taivaalle kertyä kuitenkin uhkaavan näköisiä pilviä, joten päätimme kerrankin olla varovaisen järkeviä ja jättää viimeisen lenkin väliin. Päätös oli viisas, sillä kun pääsimme paluubussiin, alkoi vesisade, joka muuttui myöhemmin illalla trooppiseksi myrskyksi.
Illan aikana näimme kymmeniä mahtavia salamoita ja vettä tuli niin paljon, että sitä tulvi huoneeseemme asti. Ei muuta kuin rätti käteen ja kuivaushommiin... Sateesta oli se ilo, että lämpötila laski kohtuulliselle noin 25 asteen tasolle ja saimme sähkö- ja ilmastointikatkoista huolimatta nukuttua hyvin.
Perjantaina sade oli lakannut ja tutustuimme paremmin Puerto Iguazuun. Kaupunki on 3 maan rajalla ja kaupungin yhdeltä kulmalta näkee joen yli yhtäaikaa sekä Brasiliaan että Paraguaihin. Päivä käytettiin kävelyretken jälkeen tehokkaasti löhöilyyn, lorvimiseen, lukemiseen ja lepoon.
Lauantaina teki mieli jälleen olla aktiivisempi ja kävimme tutustumassa kahteen mielenkiintoiseen paikkaan. Ensimmäinen oli La casa de botellas eli paikka jossa ns. roskaa oli hyödynnetty erittäin tehokkaalla tavalla. Muovi- ja lasipulloja, alumiinitölkkejä, mehutölkkejä ja muuta pakkausmateriaalia oli käytetty ilman suurta prosessointikoneistoa talonrakennukseen, huonekaluihin ja esim. laukkuihin. Paikkaa pyöritti mies, jolle kierrätys ja ekologisuus ovat elämäntapa. Hän kertoi meille yksityiskohtaisesti (espanjaksi) miten materiaalit taipuvat eri käyttökohteisiin. Tämä oli niin ällistyttävä paikka, joten ehkä blogin kuvat kertovat enemmän kuin teksti...
Pullopaikan jälkeen menimme eläinten hoitokotiin katsomaan paikallisia villieläimiä, jotka ovat löytyneet loukkaantuneina tai emonsa menettäneinä pentuina tai ovat olleet ihmisten lemmikkeinä.
Alue oli metsässä, jonne oli rakennettu eri lajeille aitauksia/häkkejä, joissa eläimet saivat toipua hoidon jälkeen. Osa eläimistä pystytään vapauttamaan takaisin luontoon, mutta osa on niin pahasti loukkaantuneita tai luonnosta vieraantuneita, että ne elävät loppuelämänsä hoitokodissa.
Puerto Iguazussa olemme asuneet hostellissa jossa on yhteinen ulkokeittiö ja olemmekin hyödyntäneet tätä ruuanlaittomahdollisuutta monena iltana. Lauantai-illalla söimme chorizo-makkarat papumössön kera. Oli kuulkaa parempaa kuin miltä kuulostaa :-). Illat ovat olleet ihanan lämpimiä eikä hyttysetkään ole häirinneet. Tosin paukamat Melinan jalassa todistavat että niitä kuitenkin on.
Sunnuntainaina lennämme Argentinan keski-länteen Mendozaan.
tiistaina, joulukuuta 03, 2013
Buenos Aires - Posadas 1.-2.12.2013
Bussresan från Buenos Aires till Posadas tog 12,5 h, men det var mycket bekväma 1050 km som vi färdades. Långfärdsbussarna i Argentina är i två våningar, alla har sin egen lilla tv skärm och bänkarna är som fåtöljer, som kan fällas ner. Det finns olika prisklasser att välja mellan och prisklasserna går efter hur långt ner sätet kan fällas. Vi hade valt säten som går att fälla ner hela vägen, så vi sov riktigt bra faktiskt. På bussen serverades även mat, lite i stil med som på ett flygplan, men betydligt mera. Då vi trodde att vi ätit, så hämtades först varmrätten. Men god kan man nog inte kalla maten. Men vem bryr sig om det när man får champagne till efterrätt. Plus poäng även till kvinnan som serverade mat och dryck, hon hade ingen kärra till hjälp utan balanserade av och an i bussen med en bricka i ena handen.
Då vi på morgonen klev av i Posadas var busschauffören något förundrad över att vi skulle av i Posadas. Ärligt talat så funderar vi också lite över det beslutet. Vi kunde utan problem ha fortsatt raka vägen till Iguatsu, det hade bara varit 5-6 h till. Men nu är vi då i Posadas, Misiones regionens huvudstad. Eller egentligen i utkanten av Posadas, eftersom vi tyckte att vi behöver en liten paus från stadslivet. Och nu är vi i vad som lite känns som mitten av ingenstans, fast vi bara är 10 min bussväg från stan (om man hoppar på rätt buss dvs.). Fågelsången hörs högt och tydligt här, fåglarna och småkrypen har helt klart bättre lungor här än i Finland. Och vi är långt borta från människovimlet, vi är inte säkra på om det bor någon annan än vi på det här hotellet, vilket betyder att vi har poolen helt för oss själva. Det känns som att den här platsen först är på väg att öppna och ännu inte vaknat från sin vinterdvala. Det här är en plats där man kan ta bilder som ljuger mera än 1000 ord. Det finns liksom två sidor av det här stället. Hur som helst så måste det här igen rankas en god bit över backpacker standard. Och vi måste nog redan i det här stadiet konstatera att det här inte är någon backpacker resa, vi har helt klart blivit lite för bekväma av oss för det. Det närmaste backpacker liv vi kommer är nog dagens självlagade tonfiskbatongmiddag.
När vi vandrade runt i Posadas kändes det som att vi var de enda utländska turisterna i stan, för att inte tala om något så exotiskt som icke spansktalande turister. Vilket är helt försåeligt, vilka icke spansktalande turister stannar i Posadas?! Inget illa om Posadas, den ger intryck av en söt liten stad, även om den har en god bit över 300.000 invånare. Och Finland har de koll på... "Ah, Nightwish", sa killen i butiken när han fick höra varifrån vi är. När det kommer till metall musik så är Finland nr 1, fortsatte han eller det var åtminstone som vi förstod saken.
Då vi på morgonen klev av i Posadas var busschauffören något förundrad över att vi skulle av i Posadas. Ärligt talat så funderar vi också lite över det beslutet. Vi kunde utan problem ha fortsatt raka vägen till Iguatsu, det hade bara varit 5-6 h till. Men nu är vi då i Posadas, Misiones regionens huvudstad. Eller egentligen i utkanten av Posadas, eftersom vi tyckte att vi behöver en liten paus från stadslivet. Och nu är vi i vad som lite känns som mitten av ingenstans, fast vi bara är 10 min bussväg från stan (om man hoppar på rätt buss dvs.). Fågelsången hörs högt och tydligt här, fåglarna och småkrypen har helt klart bättre lungor här än i Finland. Och vi är långt borta från människovimlet, vi är inte säkra på om det bor någon annan än vi på det här hotellet, vilket betyder att vi har poolen helt för oss själva. Det känns som att den här platsen först är på väg att öppna och ännu inte vaknat från sin vinterdvala. Det här är en plats där man kan ta bilder som ljuger mera än 1000 ord. Det finns liksom två sidor av det här stället. Hur som helst så måste det här igen rankas en god bit över backpacker standard. Och vi måste nog redan i det här stadiet konstatera att det här inte är någon backpacker resa, vi har helt klart blivit lite för bekväma av oss för det. Det närmaste backpacker liv vi kommer är nog dagens självlagade tonfiskbatongmiddag.
När vi vandrade runt i Posadas kändes det som att vi var de enda utländska turisterna i stan, för att inte tala om något så exotiskt som icke spansktalande turister. Vilket är helt försåeligt, vilka icke spansktalande turister stannar i Posadas?! Inget illa om Posadas, den ger intryck av en söt liten stad, även om den har en god bit över 300.000 invånare. Och Finland har de koll på... "Ah, Nightwish", sa killen i butiken när han fick höra varifrån vi är. När det kommer till metall musik så är Finland nr 1, fortsatte han eller det var åtminstone som vi förstod saken.
lauantaina, marraskuuta 30, 2013
Huomioita Buenos Airesista
Runsaan viikon kokemuksella uskaltaa jo heittää muutamia huomioita Argentiinasta ja Buenos Airesista. Ensimmäiseksi tärkeää oli huomata ja muistaa, että täällä aurinko paistaa pohjoisesta. Eli kun katsoo auringon suuntaan, niin se nousee oikealta kädeltä ja laskee vasemmalle kädelle. Tämä tieto on helpottanut muutaman kerran suunnistamista kaupunkiviidakossa, mutta keskipäivisin täytyy luottaa karttaan, koska aurinko porottaa suoraan päälakeen.
Toiseksi BA on suurkaupunki monessakin mielessä. Täällä näkee sosioekonomisen kirjon kaikessa laajuudessaan, mutta siltikin tulemme luultavasti näkemään paljon enemmän tuloeroja ja oikeaa köyhyyttä, kun lähdemme kohti pohjoista. Lisäksi trivia suurkaupunkimaisuudesta: Palermossa (joka on aika keskustaa) autotiet voivat olla kymmenkaistaisia! Siinä saa pitää kiirettä että ehtii yksillä liikennevaloilla kadun yli...
Pukeutumistyyli vaihtelee suuresti, ja tuntuu että täällä on mahdotonta sekä ali- että ylipukeutua. Täällä kaikki ovat mitä ovat... matkaajan unelma.
Argentiinalaisten kansallisjuoma on mate. Se on jotain teen tyyppistä juomaa, jota juodaan matekupeista matepillillä. Emme ole vielä uskaltautuneet maistamaan tätä (kuulemma) hieman tupakalta maistuvaa "herkkua", mutta emmeköhän jossain vaiheessa rohkaistu... Mate on niin suosittua, että joka kadun kulmassa on tarjolla kuumaa vettä matekupillisen pyöräyttämiseen.
Tänään lauantaina suuntasimme paikalliseen maauimalaan, joka juuri tänään aukesi kesää varten. Maauimala on ehkä hieman väärä sana, koska alueella oli myös mm. tennis-, jalkapallo- ja maahockeykenttiä. Meidän varustus soveltui kuitenkin parhaiten allasalueelle, jossa nautimme ihanan viileistä altaista ja kuumasta auringosta, tai oikeastaan varjosta, koska tänään oli todella kuuma päivä. Ennen kuin pääsimme altaalle meille tehtiin "lääkärintarkastus": varpaat, kainalot, kädet ja tukka tutkittiin mahdollisten sairauksien tai loisten varalta. Ihan hyvä varotoimenpide, mutta tuntuihan se hieman oudolta.
Illalla käymme syömässä ravintolassa, jonka löysimme pari iltaa sitten. Siellä tarjotaan hyvin autenttisen tuntuista argentiinalaista ruokaa erittäin kohtuulliseen hintaan. Edellinen ruokailumme, jossa oli alkupala, salaatti, kaksi pääruokaa, pieni pullo viiniä ja kahvit, maksoi tippeineen 300 pesoa (n. 35 euroa).
Huomenna sunnuntaina käymme Evita Peron-museossa ja norkoilemme kaupungilla kunnes meidän yöbussimme lähtee viemään meitä kohti uusia seikkailuja Suuntana on Iguazun putoukset, mutta teemme pienen (kahden yön mittaisen) välipysähdyksen Posadaksessa.
Toiseksi BA on suurkaupunki monessakin mielessä. Täällä näkee sosioekonomisen kirjon kaikessa laajuudessaan, mutta siltikin tulemme luultavasti näkemään paljon enemmän tuloeroja ja oikeaa köyhyyttä, kun lähdemme kohti pohjoista. Lisäksi trivia suurkaupunkimaisuudesta: Palermossa (joka on aika keskustaa) autotiet voivat olla kymmenkaistaisia! Siinä saa pitää kiirettä että ehtii yksillä liikennevaloilla kadun yli...
Pukeutumistyyli vaihtelee suuresti, ja tuntuu että täällä on mahdotonta sekä ali- että ylipukeutua. Täällä kaikki ovat mitä ovat... matkaajan unelma.
Argentiinalaisten kansallisjuoma on mate. Se on jotain teen tyyppistä juomaa, jota juodaan matekupeista matepillillä. Emme ole vielä uskaltautuneet maistamaan tätä (kuulemma) hieman tupakalta maistuvaa "herkkua", mutta emmeköhän jossain vaiheessa rohkaistu... Mate on niin suosittua, että joka kadun kulmassa on tarjolla kuumaa vettä matekupillisen pyöräyttämiseen.
Tänään lauantaina suuntasimme paikalliseen maauimalaan, joka juuri tänään aukesi kesää varten. Maauimala on ehkä hieman väärä sana, koska alueella oli myös mm. tennis-, jalkapallo- ja maahockeykenttiä. Meidän varustus soveltui kuitenkin parhaiten allasalueelle, jossa nautimme ihanan viileistä altaista ja kuumasta auringosta, tai oikeastaan varjosta, koska tänään oli todella kuuma päivä. Ennen kuin pääsimme altaalle meille tehtiin "lääkärintarkastus": varpaat, kainalot, kädet ja tukka tutkittiin mahdollisten sairauksien tai loisten varalta. Ihan hyvä varotoimenpide, mutta tuntuihan se hieman oudolta.
Illalla käymme syömässä ravintolassa, jonka löysimme pari iltaa sitten. Siellä tarjotaan hyvin autenttisen tuntuista argentiinalaista ruokaa erittäin kohtuulliseen hintaan. Edellinen ruokailumme, jossa oli alkupala, salaatti, kaksi pääruokaa, pieni pullo viiniä ja kahvit, maksoi tippeineen 300 pesoa (n. 35 euroa).
Huomenna sunnuntaina käymme Evita Peron-museossa ja norkoilemme kaupungilla kunnes meidän yöbussimme lähtee viemään meitä kohti uusia seikkailuja Suuntana on Iguazun putoukset, mutta teemme pienen (kahden yön mittaisen) välipysähdyksen Posadaksessa.
torstaina, marraskuuta 28, 2013
Flytt & tango 25.11.-27.11.2013
På måndag, tisdag och onsdag har vi vandrat och cyklat omkring samt gjort planer och bokningar för fortsättningen av resan. Det har blivit ganska många timmar på internet. Gällande de närmaste dagarna har vi bestämt oss för att inte åka över till Uruguay som vi lite hade funderat att göra. Istället stannar vi i Buenos Aires veckan ut. Men för att lättare se mera av staden har vi idag (onsdag) flyttat till en annan del av stan. Vi tog bussen från San Telmo till Palermo Soho och det blev samtidigt en timmes bekväm sightseeing. Palermo Soho är betydligt livligare än charmiga San Telmo. Det känns lite som att ha flyttat från Berghäll till Rödbergen, för att beskriva det med Helsingfors termer.
Vädret här var under de första dagarna soligt och 25-30C varmt. Nu har det varit lite kyligare (15-20C), blåsigt och regnigt i några dagar. Men det ser ut att klarna upp till imorgon. Sommaren har ännu inte nått Argentina utan det är bara vår ännu, och det får vi nog vara glada för.
TANGO
Tango on Argentiinassa niin iso juttu että se on tietenkin täällä olleessa koettava. Meillä ei ole tanssikenkiä mukana ja lisäksi huomasimme pari vuotta sitten tanssikurssilla, että meidän tangoaminen on enemmän koettelemus kuin kokemus. Mutta onneksi täällä on runsas valikoima tango & dinner show -paikkoja, jossa pääsee seuraamaan miten argentiinalaista tangoa tanssitaan. Paikassa, jossa kävimme , ei voi kehua ruokaa mutta show oli hyvä . Sekä tanssi että musiikki. Tango taipuu moneen ja ensimmäistä kertaa näimme että tango voi myös olla iloinen ja kepeä tanssi. Mutta toki enimmäkseen oli tunnetta ja intohimoa.
Pöytäseurueemme koostui chileläisestä ja brasilialaisesta pariskunnasta. Valitettavasti emme löytäneet heidän kanssaan yhteistä kieltä ja seurustelu jäi hyvin vähäiseksi. Chileläinen mies osasi kuitenkin hitusen englantia ja saimme kerrottua että olemme matkustamassa myös sinne. Illan päätteeksi saimme miehen puhelinnumeron ja sähköpostiosoitetteen mikäli tarvitsemme jotain apua kun olemme Chilessä. Hänen viimeiset sanansa meille oli "good luck" ja jäimme miettimään onko tämä taas oli sitä etelä-amerikkalaista ystävällisyyttä vai vaikutammeo siltä että me todellakin olemme avun tarpeessa.
Vädret här var under de första dagarna soligt och 25-30C varmt. Nu har det varit lite kyligare (15-20C), blåsigt och regnigt i några dagar. Men det ser ut att klarna upp till imorgon. Sommaren har ännu inte nått Argentina utan det är bara vår ännu, och det får vi nog vara glada för.
TANGO
Tango on Argentiinassa niin iso juttu että se on tietenkin täällä olleessa koettava. Meillä ei ole tanssikenkiä mukana ja lisäksi huomasimme pari vuotta sitten tanssikurssilla, että meidän tangoaminen on enemmän koettelemus kuin kokemus. Mutta onneksi täällä on runsas valikoima tango & dinner show -paikkoja, jossa pääsee seuraamaan miten argentiinalaista tangoa tanssitaan. Paikassa, jossa kävimme , ei voi kehua ruokaa mutta show oli hyvä . Sekä tanssi että musiikki. Tango taipuu moneen ja ensimmäistä kertaa näimme että tango voi myös olla iloinen ja kepeä tanssi. Mutta toki enimmäkseen oli tunnetta ja intohimoa.
Pöytäseurueemme koostui chileläisestä ja brasilialaisesta pariskunnasta. Valitettavasti emme löytäneet heidän kanssaan yhteistä kieltä ja seurustelu jäi hyvin vähäiseksi. Chileläinen mies osasi kuitenkin hitusen englantia ja saimme kerrottua että olemme matkustamassa myös sinne. Illan päätteeksi saimme miehen puhelinnumeron ja sähköpostiosoitetteen mikäli tarvitsemme jotain apua kun olemme Chilessä. Hänen viimeiset sanansa meille oli "good luck" ja jäimme miettimään onko tämä taas oli sitä etelä-amerikkalaista ystävällisyyttä vai vaikutammeo siltä että me todellakin olemme avun tarpeessa.
maanantaina, marraskuuta 25, 2013
San Telmo ja La Boca 24.11.2013
Lähtiesssämme bussilla lauantai iltana jazzeihin saimme jälleen kokea paikallisten ystävällisyyttä. Paikalliset käyttävät busseissa matkakorttia, mutta sellaisia ei turisteille anneta. Joten turistien ainoa vaihtoehto on käyttää kolikoita (setelit ei kelpaa bussissa), joiden keräämien kasaan on osoittautunut erittäin hankalaksi. Olimme yrittäneet vähän selvittää paljonko bussimatka maksaisi, mutta inflaatio laukkaa täällä aika kovaa vauhtia ja näin hinta oli noussut, eikä meillä ollut tarpeeksi kolikoita. Matkustaja huomasi tilanteen ja osti meille matkat matkakortillaan ja me maksoimme matkamme sitten hänelle. Onneksi osaamme kuitenkin sanoa kiitos espanjaksi!
San Telmossa (alue jossa asumme) järjestetään joka sunnuntaina markkinat. Kävelimme siellä jonkun aikaa ja suuntasimme sen jälkeen lähipuistoomme. Siellä olikin menossa Afroargentiinalaisten tapahtuma esiintyjineen ja ruokastandeineen. Harmittavasti olimme juuri syöneet, mutta musiikkia oli mukava kuunnella.
Puistosta jatkoimme matkaa boheemialueelle La Bocaan, jossa sijaitsee myös paikallisjoukkueen La Boca Juniorsin jalkapallostadion. Huomasimme nopeasti että olikin pelipäivä koska tuhannet fanit saapuivat joka suunnasta. Myöhemmin selvisi että peliin oli vielä 5 tuntia aikaa ja silti kadut olivat jo täynnä menoa! Meistä tuntui että olimme hieman väärässä paikassa. La Bocan kuuluisin kortteli näyttää siltä, kuin sinne olisi luotu jonkinlainen kulissi turisteille, missä pääsee kuvaamaan värikkäitä taloja. Muualla Bocassa olisi kartan mukaan ollut mielenkiintoisia paikkoja, mutta ne eivät selvästikään olleet turisteille sopivilla alueilla. Ymmärtämättä espanjaa ymmärsimme paikallisten neuvot tämän suhteen.
San Telmossa (alue jossa asumme) järjestetään joka sunnuntaina markkinat. Kävelimme siellä jonkun aikaa ja suuntasimme sen jälkeen lähipuistoomme. Siellä olikin menossa Afroargentiinalaisten tapahtuma esiintyjineen ja ruokastandeineen. Harmittavasti olimme juuri syöneet, mutta musiikkia oli mukava kuunnella.
Puistosta jatkoimme matkaa boheemialueelle La Bocaan, jossa sijaitsee myös paikallisjoukkueen La Boca Juniorsin jalkapallostadion. Huomasimme nopeasti että olikin pelipäivä koska tuhannet fanit saapuivat joka suunnasta. Myöhemmin selvisi että peliin oli vielä 5 tuntia aikaa ja silti kadut olivat jo täynnä menoa! Meistä tuntui että olimme hieman väärässä paikassa. La Bocan kuuluisin kortteli näyttää siltä, kuin sinne olisi luotu jonkinlainen kulissi turisteille, missä pääsee kuvaamaan värikkäitä taloja. Muualla Bocassa olisi kartan mukaan ollut mielenkiintoisia paikkoja, mutta ne eivät selvästikään olleet turisteille sopivilla alueilla. Ymmärtämättä espanjaa ymmärsimme paikallisten neuvot tämän suhteen.
lauantaina, marraskuuta 23, 2013
Buenos Aires 23.11.2013
En storstad är en storstad med alla sina avigsidor, men BA känns mer välkomnande och varmare än många andra städer. Det ligger nåt väldigt sydeuropeiskt över staden, samtidigt som det känns tydligt att vi inte befinner oss i Europa. Här blandas nytt och gammalt både vad gäller byggnader och bilar. Det är höghus på höghus, men samtidigt är det en överraskande grön stad. Det finns träd längs gatorna och parker i nästan varje kvarter. Idag poppade det upp stånd runt flera av parkerna där det såldes bl.a. smycken, kläder och mat. Det här är otroligt levande stad där pulsen nog aldrig slutar slå. Människorna är vänliga och hjälpsamma, men med engelska kommer man inte långt. Vi har flitigt fått använda oss av de få spanska ord vi kan.
Trots språksvårigheter lyckades vi registrera oss för att få använda stadens cyklar, som är gratis även för turister. Med dem får man cykla i 1h åt gången och sedan ska cyklarna returneras till någon av cykelstationerna. Det finns faktiskt en del cykelvägar här, fast emellan kan det vara svårt att veta var de fortsätter. Idag blev det bara en etapp cykling, kanske mera en annan dag. Mycket vandrande blev det igen tills fötterna krävde vila och eftersom vi inte lyckades hitta cykelstationen som skulle finnas i närheten så valde vi tåget den här gången.
Ikväll ska vi och lyssna på lite jazzmusik, på Festval Internacional Buenos Aires Jazz
Trots språksvårigheter lyckades vi registrera oss för att få använda stadens cyklar, som är gratis även för turister. Med dem får man cykla i 1h åt gången och sedan ska cyklarna returneras till någon av cykelstationerna. Det finns faktiskt en del cykelvägar här, fast emellan kan det vara svårt att veta var de fortsätter. Idag blev det bara en etapp cykling, kanske mera en annan dag. Mycket vandrande blev det igen tills fötterna krävde vila och eftersom vi inte lyckades hitta cykelstationen som skulle finnas i närheten så valde vi tåget den här gången.
Ikväll ska vi och lyssna på lite jazzmusik, på Festval Internacional Buenos Aires Jazz
Matka Buenos Airesiin (21.11.-22.11.2013)
Matka on alkanut. Ensimmäinen yllätyksemme oli miten kevyesti olemme lähteneet liikkeelle. Molempien matkatavarat painavat yhteensä alle 20 kg. Ensimmäinen etappi ei ollut ihan yhtä kevyt, mutta kohtalaisen vaivattomasti se kuitenkin sujui. Matka Helsinki-Vantaan boardauksesta Madridin kautta Buenos-Airesiin kesti 22,5 tuntia (tästä tosin 1,5 tuntia BA:n tullimuodollisuuksissa).
Otimme lentokentältä bussin keskustaan ja viimeistään bussimatkan jälkeen kiitimme itseämme superkevyestä pakkauksesta; bussi huiskaisi suoraan pääbussiasemalle josta meillä oli 4 kilometrin matka hotellille. Tarkan markan tyttöinä ja kaupunkiin tutustumisen varjolla päätimme kävellä hotellille. Kävely teki hyvää lennon jälkeen ja hotellin miniuima-altaan viileä vesi poisti lopullisesti lennon ja kävelyn tuskan jaloista. Hotelli on muutenkin varsinainen helmi. Ei reppumatkaajan budjetti yleensä näin hienoja oltavia tarjoa.
Huomenna tutustumme kaupunkiin vähän paremmin, mutta sen perusteella mitä olemme tänään nähneet niin peukutus tulisi facebookissa.
Otimme lentokentältä bussin keskustaan ja viimeistään bussimatkan jälkeen kiitimme itseämme superkevyestä pakkauksesta; bussi huiskaisi suoraan pääbussiasemalle josta meillä oli 4 kilometrin matka hotellille. Tarkan markan tyttöinä ja kaupunkiin tutustumisen varjolla päätimme kävellä hotellille. Kävely teki hyvää lennon jälkeen ja hotellin miniuima-altaan viileä vesi poisti lopullisesti lennon ja kävelyn tuskan jaloista. Hotelli on muutenkin varsinainen helmi. Ei reppumatkaajan budjetti yleensä näin hienoja oltavia tarjoa.
Huomenna tutustumme kaupunkiin vähän paremmin, mutta sen perusteella mitä olemme tänään nähneet niin peukutus tulisi facebookissa.
torstaina, marraskuuta 14, 2013
Sydamerika - Nya Zeeland - Malesien - reseplan
Den här gången lämnar vi bilen hemma och flyger till mera avlägsna platser. Det är dags för vår längsta resa hittills, både vad gäller tid och km.
Här är vår reseplan:
kartta - matkasuunnitelma
Lento: 21.11.2013 Helsinki, FI (17.00) - Madrid, ES (20.25)
Lento: 22.11.2013 Madrid, ES (00.30) - Buenos Aires, AR (09.10)
Buenos Aires, AR - Iguazufalls, AR
Iguazufalls, AR - Mendoza, AR
Mendoza, AR - Chile Central Valley
Lento: 24.12.2013 Santiago, CL (23.20) - Auckland, NZ (04.30)
Auckland, NZ - Christchurch, NZ
Autoilua eteläsaarella
Christchurch, NZ - Auckland, NZ
Lento: 14.1.2014 Auckland, NZ (11.30) - Singapore, SG (17.20)
Singapore, SG - Langkawi, MY
Langkawi, MY - Singapore, SG
Lento: 29.1.2014 Singapore, SG (23.55) - Helsinki, FI (06.20)
Här är vår reseplan:
kartta - matkasuunnitelma
Lento: 21.11.2013 Helsinki, FI (17.00) - Madrid, ES (20.25)
Lento: 22.11.2013 Madrid, ES (00.30) - Buenos Aires, AR (09.10)
Buenos Aires, AR - Iguazufalls, AR
Iguazufalls, AR - Mendoza, AR
Mendoza, AR - Chile Central Valley
Lento: 24.12.2013 Santiago, CL (23.20) - Auckland, NZ (04.30)
Auckland, NZ - Christchurch, NZ
Autoilua eteläsaarella
Christchurch, NZ - Auckland, NZ
Lento: 14.1.2014 Auckland, NZ (11.30) - Singapore, SG (17.20)
Singapore, SG - Langkawi, MY
Langkawi, MY - Singapore, SG
Lento: 29.1.2014 Singapore, SG (23.55) - Helsinki, FI (06.20)
perjantaina, kesäkuuta 28, 2013
torstaina, kesäkuuta 27, 2013
Kotimatka (26.7.-27.7.2013)
Kotimatka sujui ongelmitta. Oli mukava päästä sateesta ja märästä tarttuvasta hiekasta pakoon. Ja tieto kotimaan helteistä lämmitti mieltä. Saavuimme Suomeen torstaiaamuna ja kuinkas ollakaan, täällä sataa ja torstaipäiväksi on ennustettu kunnon ukkosia. Mutta ainakin täällä on läämintä.
Viimeinen viikko reissusta oli pieni pettymys, mutta muuten olemme erittäin tyytyväisiä lomaamme. Sää on ollut parempi kuin koskaan ennen lomamatkoillamme ja olemme saaneet nähdä ja kokea paljon kivaa. Luonto on tarjonut oikean symfonian äänistä ja tuoksuista, eikä pidä unohtaa uskomattomia maisemia. Mahtavaa on ollut.
Nyt on vielä pari päivää aikaa nauttia lomasta ennen kuin arki koittaa jälleen maanantaina.
Viimeinen viikko reissusta oli pieni pettymys, mutta muuten olemme erittäin tyytyväisiä lomaamme. Sää on ollut parempi kuin koskaan ennen lomamatkoillamme ja olemme saaneet nähdä ja kokea paljon kivaa. Luonto on tarjonut oikean symfonian äänistä ja tuoksuista, eikä pidä unohtaa uskomattomia maisemia. Mahtavaa on ollut.
Nyt on vielä pari päivää aikaa nauttia lomasta ennen kuin arki koittaa jälleen maanantaina.
Berlin (24.6.-25.6.2013)
Väderprognoserna visade ihållande regn för områdena runt Berchtesgaden, så vi gav upp tankarna på Strasbourg och lade vårt hopp till Berlin istället. På måndagen stryde vi därmed norrut, och hann undan regnet för en kväll. Men på tisdag vaknade vi åter upp till regn. Kanske var det kontrasten till det fina vädret vi haft tidigare under semestern, eller kanske var det det faktum, att alla våra bilresor slutar i ett regnigt och kallt Tyskland, som var droppen som fick bägaren att rinna över. Hur som helst så hade vi hade fått nog av 12 grader och regn. Vi ringde till Finnlines och bokade om vår hemresa till ett dygn tidigare, dvs tisdag kväll.
Efter det körde vi in till Berlin, för museumbesök och lite shopping. Vårt första stopp var en Getränkemarkt, en butik som säljer enbart drycker, all från vatten och saft till stark sprit. Men det blev ingen vanlig getränkemarkt som vi sprang in i, utan en riktig vinbutik, som ägdes av Tysklands första turkiska sommelier. Han var pratglad och hjälpsam, och provsmakade viner med oss. Berlin är värt ett besök i alla väder :)
Efter det körde vi in till Berlin, för museumbesök och lite shopping. Vårt första stopp var en Getränkemarkt, en butik som säljer enbart drycker, all från vatten och saft till stark sprit. Men det blev ingen vanlig getränkemarkt som vi sprang in i, utan en riktig vinbutik, som ägdes av Tysklands första turkiska sommelier. Han var pratglad och hjälpsam, och provsmakade viner med oss. Berlin är värt ett besök i alla väder :)
sunnuntai, kesäkuuta 23, 2013
Saksa on sateinen maa (21.6. - 23.6.2013)
Siitä tietää, että loman loppu alkaa lähestyä, kun olemme olleet pakotettuja saapumaan Alppien sateisemmalle puolelle. Sannalla oli jotain pakkomielteitä Berchtesgaden-nimistä kylää kohtaan. Se oli nimittäin ainoa paikka, josta oli otettu edes hieman etukäteen selvää, muut matkakohteet ovat olleet enemmän tai vähemmän hetken fiiliksellä valittuja.
Berchtesgadenin leirintäalueen lähellä on useampia lyhyitä vaellusreittejä mm. Almbachklammin putouksille, 1100-luvulla perustettu edelleen toiminnassa oleva suolakaivos sekä kaunis Königssee jota pitkin kulki risteilyaluksia kapeiden vuonojen välistä. Ikävä kyllä Saksaa pitkään vaivanneet tulvat pääsivät häiritsemään meidänkin matkaamme: Almbachklammin putoukset oli suljettu tulvien vuoksi. Kävimme siis Königsseellä risteilyllä ja suolakaivoksen tutustumiskierroksella. Molemmat olivat hieman ylihinnoiteltuja WAU-efektiinsä nähden ja parhaaksi elämykseksi Berchtesgadenista jäikin Almbachklammin vierestä lähtenyt pieni (ja ilmainen :-)) vuoripolku ylös ja ylös ja ylös ja samaa reittiä alas..
Sää Saksan puolella on ollut perinteistä reissusäätämme; puolipilvistä sekä sade- ja ukkoskuuroja. Matalapaine on iskenyt myös Melin kurkunpäähän, tautia pukkaa...
Huomenna maanantaina käymme tutustumassa Salzburgiin, jonne on Berchtesgadenista noin puolen tunnin bussimatka.
Siitä tietää, että loman loppu alkaa lähestyä, kun olemme olleet pakotettuja saapumaan Alppien sateisemmalle puolelle. Sannalla oli jotain pakkomielteitä Berchtesgaden-nimistä kylää kohtaan. Se oli nimittäin ainoa paikka, josta oli otettu edes hieman etukäteen selvää, muut matkakohteet ovat olleet enemmän tai vähemmän hetken fiiliksellä valittuja.
Berchtesgadenin leirintäalueen lähellä on useampia lyhyitä vaellusreittejä mm. Almbachklammin putouksille, 1100-luvulla perustettu edelleen toiminnassa oleva suolakaivos sekä kaunis Königssee jota pitkin kulki risteilyaluksia kapeiden vuonojen välistä. Ikävä kyllä Saksaa pitkään vaivanneet tulvat pääsivät häiritsemään meidänkin matkaamme: Almbachklammin putoukset oli suljettu tulvien vuoksi. Kävimme siis Königsseellä risteilyllä ja suolakaivoksen tutustumiskierroksella. Molemmat olivat hieman ylihinnoiteltuja WAU-efektiinsä nähden ja parhaaksi elämykseksi Berchtesgadenista jäikin Almbachklammin vierestä lähtenyt pieni (ja ilmainen :-)) vuoripolku ylös ja ylös ja ylös ja samaa reittiä alas..
Sää Saksan puolella on ollut perinteistä reissusäätämme; puolipilvistä sekä sade- ja ukkoskuuroja. Matalapaine on iskenyt myös Melin kurkunpäähän, tautia pukkaa...
Huomenna maanantaina käymme tutustumassa Salzburgiin, jonne on Berchtesgadenista noin puolen tunnin bussimatka.
perjantaina, kesäkuuta 21, 2013
Lago di Levico (19.6.-20.6.2013)
Vårt sista stopp i Italien blev vid gränsen till Alperna, i Levico i närheten av Trento. Vi styrde längre norrut än vi först tänkt, för att få det lite svalare. Under alla våra resor är detta första gången vi söker svalka istället för värme! När vi anlände till Levico fick vi ett varmt och ganska skönt regn över oss. Sedan blev det uppehåll och halvmulet och det höll i sig även nästan hela torsdagen. Graderna var vid behagliga 30 grader, perfekt semesterväder och en underbar lättnad efter ett par dagar i 40 graders värme.
Levico är mycket söt liten italiensk by, där kyrklockorna ringer och centrum är planerat för fotgängare istället för bilister. Detta verkar också vara såpass ut på landet att man inte kan skilja på turister och italienare enbart på basen av klädseln.
Sjön som har samma namn som byn, är väldigt liten och lär ska vara en av de renaste i Italien. Runt sjön går en vandringsväg, vars längd är 7,3 km. Bättre möjligheter än så för en joggingtur kan man inte få. Sanna valde ändå cykel fram om joggingskor. Halva vandringsvägen var dock väl ingömd i skogen, och slutligen blev nog joggingturen närmare 10 km, men underbar.
Imorgon är det dags att lämna Italien, vilket känns ganska vemodigt. Italien har verkligen visat sig från sin bästa sida. Nu är det alltså dags att bunkra upp med lite viner, ost och prosciutto. Arrivederci Italia!
Vårt sista stopp i Italien blev vid gränsen till Alperna, i Levico i närheten av Trento. Vi styrde längre norrut än vi först tänkt, för att få det lite svalare. Under alla våra resor är detta första gången vi söker svalka istället för värme! När vi anlände till Levico fick vi ett varmt och ganska skönt regn över oss. Sedan blev det uppehåll och halvmulet och det höll i sig även nästan hela torsdagen. Graderna var vid behagliga 30 grader, perfekt semesterväder och en underbar lättnad efter ett par dagar i 40 graders värme.
Levico är mycket söt liten italiensk by, där kyrklockorna ringer och centrum är planerat för fotgängare istället för bilister. Detta verkar också vara såpass ut på landet att man inte kan skilja på turister och italienare enbart på basen av klädseln.
Sjön som har samma namn som byn, är väldigt liten och lär ska vara en av de renaste i Italien. Runt sjön går en vandringsväg, vars längd är 7,3 km. Bättre möjligheter än så för en joggingtur kan man inte få. Sanna valde ändå cykel fram om joggingskor. Halva vandringsvägen var dock väl ingömd i skogen, och slutligen blev nog joggingturen närmare 10 km, men underbar.
Imorgon är det dags att lämna Italien, vilket känns ganska vemodigt. Italien har verkligen visat sig från sin bästa sida. Nu är det alltså dags att bunkra upp med lite viner, ost och prosciutto. Arrivederci Italia!
tiistaina, kesäkuuta 18, 2013
Grotte di Frasassi (18.6.2013)
Olimme suunnitelleet tutustuvamme johonkin Italian maanalaiseen ihmeeseen ja koska Marchen maakunnan lämpötila oli hieman liian tulinen suomalaiselle nahalle, päätimme käydä katsomassa Frasassin luolia noin 50 km leirintäalueeltamme.
Saimme leirintäalueelta luolien esitteen, jossa oli paikan koordinaatit. Sanna syötti tiedot navigaattoriin, mutta yllättäen koordinaattien tulkinassa tapahtui pieni virhe..Ajettuamme melkein koordinaattien ilmoittamaan paikkaan totesimme, että luolat eivät todellakaan voi olla keskellä peltoja pienten kapeiden traktoripolkujen päässä. Eli lost in navigation taas... Koordinaattien uusi tulkinta antoi puoli tuntia lisää ajomatkaa ja löysimme pittoreskin maaseutuajelun jälkeen perille.
Frasassin luolat ovat suuria tippukiviluolia, joista suurimmat ovat jopa 100x100 metriä. Paikka oli todella kaunis ja opas kertoi hyvällä englannilla luolien synnystä, paikan löytymisestä ja luolaston eliöistä. Ja parasta oli, että runsaan tunnin kävelyn aikana maan alla vallitsi tasainen 14 asteen lämpötila. Siinä sai hieman kroppa viilentyä viime aikojen koettelemuksista.
Paluumatka leirintäalueelle oli helppo ja uinti altaalla viilensi mukavasti kalaillallista varten. Keskiviikkona siirrymme Pohjois-Italiaan Trenton lähelle. Ajomatkan pitäisi olla vajaat 4 tuntia (jos hyvin käy).
Tillbaka till Italien (16.6.-17.6.2013)
Resan tillbaka från Igumenitsa (Grekland) till Ancona (Italien) gick med mindre krångel än i motsatt riktning. Färjan var bara 1 h försenad och denna gång var saker och ting bättre organiserade och vi var beredda på vad som väntade. Incheckningen och lastandet av båten var det absolut mest underhållande momenten av färden.
Trots att denna färja var större och till och med hade en liten pool på soldäck, höll vi oss mest inomhus. Efter en vecka i Grekland var luftkonditionering att föredra.
Från Ancona hade vi under en timmes färd till campingen som vi sett ut. Men en liten avstickare för att söka en butik gjorde resan betydlgt längre. När vi efter en del snurrande hittade en butik och hade handlat, ville vår navigator Matti styra oss längs en väg som var avstängd för vägarbete. Snart hittade Matti en ny rutt, men i en y-korsning där tre vägar som mest liknade gårdsvägar, och där knappast någon turist tidigare varit, visste Matti inte längre var han var. I det stadiet fick Matti ta en tupplur, och vi försökte orientera oss tillbaka till motorvägen. Väl där valde vi i ett mycket kritiskt ögonblick fel fil, vilket betydde 16 km i fel riktning längs motorvägen och en extra vägtullsavgift.
Vid halv tio på kvällen anlände vi äntligen till campingen, där receptionen egentligen redan hade stängt. Men vi blev insläppta och fick ett mycket vänligt bemötande av en pratglad kvinna som talade lika mycket engelska som vi talar italienska, men vi lyckades förstå varandra rätt bra trots det.
På tisdag morgon vaknade vi redan kl 8, pga av värmen. Vid den tiden var det redan så varmt att man svettades i skuggan. Det fanns alltså bara en sak att göra, att gå under jorden...
Olimme suunnitelleet tutustuvamme johonkin Italian maanalaiseen ihmeeseen ja koska Marchen maakunnan lämpötila oli hieman liian tulinen suomalaiselle nahalle, päätimme käydä katsomassa Frasassin luolia noin 50 km leirintäalueeltamme.
Saimme leirintäalueelta luolien esitteen, jossa oli paikan koordinaatit. Sanna syötti tiedot navigaattoriin, mutta yllättäen koordinaattien tulkinassa tapahtui pieni virhe..Ajettuamme melkein koordinaattien ilmoittamaan paikkaan totesimme, että luolat eivät todellakaan voi olla keskellä peltoja pienten kapeiden traktoripolkujen päässä. Eli lost in navigation taas... Koordinaattien uusi tulkinta antoi puoli tuntia lisää ajomatkaa ja löysimme pittoreskin maaseutuajelun jälkeen perille.
Frasassin luolat ovat suuria tippukiviluolia, joista suurimmat ovat jopa 100x100 metriä. Paikka oli todella kaunis ja opas kertoi hyvällä englannilla luolien synnystä, paikan löytymisestä ja luolaston eliöistä. Ja parasta oli, että runsaan tunnin kävelyn aikana maan alla vallitsi tasainen 14 asteen lämpötila. Siinä sai hieman kroppa viilentyä viime aikojen koettelemuksista.
Paluumatka leirintäalueelle oli helppo ja uinti altaalla viilensi mukavasti kalaillallista varten. Keskiviikkona siirrymme Pohjois-Italiaan Trenton lähelle. Ajomatkan pitäisi olla vajaat 4 tuntia (jos hyvin käy).
Tillbaka till Italien (16.6.-17.6.2013)
Resan tillbaka från Igumenitsa (Grekland) till Ancona (Italien) gick med mindre krångel än i motsatt riktning. Färjan var bara 1 h försenad och denna gång var saker och ting bättre organiserade och vi var beredda på vad som väntade. Incheckningen och lastandet av båten var det absolut mest underhållande momenten av färden.
Trots att denna färja var större och till och med hade en liten pool på soldäck, höll vi oss mest inomhus. Efter en vecka i Grekland var luftkonditionering att föredra.
Från Ancona hade vi under en timmes färd till campingen som vi sett ut. Men en liten avstickare för att söka en butik gjorde resan betydlgt längre. När vi efter en del snurrande hittade en butik och hade handlat, ville vår navigator Matti styra oss längs en väg som var avstängd för vägarbete. Snart hittade Matti en ny rutt, men i en y-korsning där tre vägar som mest liknade gårdsvägar, och där knappast någon turist tidigare varit, visste Matti inte längre var han var. I det stadiet fick Matti ta en tupplur, och vi försökte orientera oss tillbaka till motorvägen. Väl där valde vi i ett mycket kritiskt ögonblick fel fil, vilket betydde 16 km i fel riktning längs motorvägen och en extra vägtullsavgift.
Vid halv tio på kvällen anlände vi äntligen till campingen, där receptionen egentligen redan hade stängt. Men vi blev insläppta och fick ett mycket vänligt bemötande av en pratglad kvinna som talade lika mycket engelska som vi talar italienska, men vi lyckades förstå varandra rätt bra trots det.
På tisdag morgon vaknade vi redan kl 8, pga av värmen. Vid den tiden var det redan så varmt att man svettades i skuggan. Det fanns alltså bara en sak att göra, att gå under jorden...
perjantaina, kesäkuuta 14, 2013
Parga (11.6.-16.6.2013)
Otsikon päivämäärät näyttävät jo hieman tulevaakin aikaa, koska päivät Kreikan Pargassa ovat ajatonta aikaa. Täällä ei ole väliä onko tiistai vai sunnuntai.
Melin vanhemmat ja veli perheineen ovat Pargassa viettämässä rentouttavaa loman (ja eläkkeelle pääsemisen) alkamisjuhlaa. On mukavaa seurustella välillä muidenkin kanssa ja leikkiä lasten kanssa rantaleikkejä. Iltaisin on aina yhteiset ouzo-treffit ja syömingit.
Pyöräily on jäänyt vain yhteen yritykseen, koska Parga on kahden korkeahkon kukkulan välisessä kulhossa ja polkeminen on yhtä jyrkkää ylämäkeä ja alamäkeä. Mutta hieman täytyi hikoilla pois Mythos-oluita ja retsinaa :-)
Sunnuntai-iltana noin keskiyöllä lähtee lautta takaisin Anconaan ja Italian turnee jatkuu...jonnekin. Täytyy jossain vaiheessa tarkastella hieman sääkarttoja.
Otsikon päivämäärät näyttävät jo hieman tulevaakin aikaa, koska päivät Kreikan Pargassa ovat ajatonta aikaa. Täällä ei ole väliä onko tiistai vai sunnuntai.
Melin vanhemmat ja veli perheineen ovat Pargassa viettämässä rentouttavaa loman (ja eläkkeelle pääsemisen) alkamisjuhlaa. On mukavaa seurustella välillä muidenkin kanssa ja leikkiä lasten kanssa rantaleikkejä. Iltaisin on aina yhteiset ouzo-treffit ja syömingit.
Pyöräily on jäänyt vain yhteen yritykseen, koska Parga on kahden korkeahkon kukkulan välisessä kulhossa ja polkeminen on yhtä jyrkkää ylämäkeä ja alamäkeä. Mutta hieman täytyi hikoilla pois Mythos-oluita ja retsinaa :-)
Sunnuntai-iltana noin keskiyöllä lähtee lautta takaisin Anconaan ja Italian turnee jatkuu...jonnekin. Täytyy jossain vaiheessa tarkastella hieman sääkarttoja.
Ancona – Igumenitsa (10.6.-11.6.2013)
-->
På måndag körde vi i
god tid in till Ancona, eftersom man måste checka in till
färjan några timmar i förväg. Vid inchecningen
fick vi veta att färjan är ca 1 h försenad, men det
visade sig vara en mycket optimistis tidtabell. Antagligen ville väl
personerna bakom disken bara förebereda resenärerna på
att färjan är försenad, utan att behöva ta emot
klagomål. För det visade sig att färjan var närmare
4 h försenad.
Efter incheckningen promenerade vi in
till Ancona för lite shopping. Efter det blev det sedan några
timmars väntan i hamnen. Vi hade bokat en plats med el för
bilen så att vi skulle kunna hålla kylskåpet igång,
men då vi körde ombord fick vi en plats på däck,
och personalen sade att alla inomhusplatserna med el redan var
upptagna. Men vi såg att de ännu fanns en plats kvar. Men
då vi skulle köra dit, styrde de in en vanlig personbil på
den platsen och drog fast luckan. Sedan var det inte så mycket
att diskutera längre, utan vi fick nöja oss med en
däckplats.
Till vår bokning hörde också
en gratis måltid. Serveringen skedde så att man gick via
olika serveringsplatser där man fick säga vad man ville ha
och efter det skulle man gå till kassan. När vi kom till
kassan, visade det sig däremot att den fisk vi valt, inte hörde
till gratis-måltid paketet, så vår fisk blev
utbytt. Men ingenstans fanns det skyltar eller anvisningar om detta.
Det är inte alltid så lätt att förstå sig
på grekisk logik. Men vi fick i varje fall en hytt att sova i.
Många av resenärerna hade dock valt att sova övernatta
i korridorerna. De hade laddat upp med sovunderlägg och egen
mat. En syn som man definitivt inte ser på Tysklands-färjan.
När vi var framme i Igumenitsa
fick vi igen prov på den grekiska logiken. På en
Greklands-färja tömmer man inte bildäck genom att köra
ut en bilrad i taget. Nej, i detta land deltar även passagerarna
i att lite styra ut bilarna, i något som slutligen nästan
liknande ett organiserat system. En bil härifrån och en
bil därifrån. Man backar lite och klämmer sig ut från
sin egen kö, så fort man har möjlighet till det och
de bilar som är felsvängda behöver naturligtvis inte
vänta till sist. Det var rätt underhållande att se
och de fungerade ju, även om det tog lite tid.
sunnuntai, kesäkuuta 09, 2013
Ajatuksia Italiasta (7.6.-9.6.2013)
Venetsian läheisyydestä
jatkoimme matkaa Anconan läheisyyteen, Numanan kylään
Bellamaren campingalueelle, noin 40 km Anconan eteläpuolella.
Täällä olemme tutustuneet lähikyliin, uineet ja
laiskotelleet. Aurinkoa olemme saaneet niin paljon kun iho sietää
ja tämän hetkinen pieni ukkonen on melko tervetullut.
Italiasta voimme vahvistaa muutamat
mielikuvat. Täältä saa erinomaista juustoa ja kinkkua,
italialaiset ovat tyylikästä kansaa, jotka panostavat
ulkonäköönsä, sekä kehoonsa, hiuksiinsa että
vaatteisiinsa. Lisäksi Italia on pyöräilymaa, täällä
pääsee joka paikassa hyvin polkemaan, ja autoilijat ottavat
pyöräilijät hienosti huomioon, silloin kun pyöräteitä
ei ole. Ja useimmilla pyöräilijöillä on kunnon
pyöräilyvarusteet, vaatteista pyöriin.
Englannilla pärjää
vaihtelevasti, mutta muutamalla italiankielisellä sanalla ja
kansainvälisellä kehonkielellä pääse
pitkälle. Eilen saimme ilman yhteistä kieltä ostettua
kalakaupasta grillattavaksi sopivaa kalaa ja kauppiaan suositus meni
oikein nappiin. Tosin emme tiedä mitä kalaa tuli syötyä,
mutta hyvää se silti oli.
Leirintäalueet, jossa olemme tämän
matkan aikana leiriytynyneet ovat kaikki olleet mukavia. Ensimmäinen
taisi olla pieni perheyritys ja ne ovat aina oiva valinta. Kaksi
seuraavaa ovat olleet vähän isompia ja näiltä on
löytynyt ohjattua ohjelmaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Ne
ovat siitä huolimatta olleet hyvin rauhallisia ja mukavia. Niin
kauan kun välttyy valtavista rahat-pois ajatuksella pyörivistä
leirialueista, wc-, suihkutilat ja naapurit ovat kuitenkin alueen
tärkeimmät seikat. Meille sopivimmat naapurit ovat
hollantilaiset eläkeläiset ja niitä riittää
onneksemme joka paikkaan. Hollannin kaikki eläkeläiset
taitavat olla caravaanareita tai sitten Hollanti on ulkoistanut
vanhusten hoitonsa, koska riippumatta maasta, niin heitä ei
todellakaan tarvitse etsiä. Kokeilimme yhden yön olla
keski-ikäisten saksalaisten vieressä, mutta lopputulos oli
että huonosti nukutun yön jälkeen siirsimme automme jo
ennen aamupalan nauttimista. Uusi autopaikka on hyvin suojaisa,
rauhallinen ja naapureina ovat tietenkin hollantilaiset eläkeläiset.
Huomenna maanantaina jatkamme jälleen
kohti uusia seikkailuja, kun lautta lähtee Anconasta kohti
Kreikkaa.
Venedig
Till
natten blev det igen regn, precis som natten innan, men dagen blev
minst lika solig och varm som onsdagen. Om de ostadiga vädret
forsätter på det här viset, så är det ju
underbart. Vi trampade på förmiddagen iväg de ca 5 km
vi hade till hamnen, varifrån färgorna avgår till
Venedig. Denna gång kändes cykelfärden ingenstans,
för det fanns absolut inga backar på hela vägen.
Efter en halvtimmes båtfärd var vi i Venedig. Där traskade vi
omking på små gränder och längs både
smala och bredare kanaler i några timmars tid. Visst är
Venedig värt att se, men samtidigt känns det lite instängt
och klaustrofobiskt, med bara sten och vatten omkring en. Men inte
ens i det turistfyllda Venedig lyckades vi hitta sura och snorkiga
italienare. Det har varit absolut värt att ge Italien en tredje
chans.
På
cykelvägen mot campingen stannade vi och smakade på lite
viner, där vinet serverades från fat. Gratis vinprovning
är aldrig fel, även om dessa inte var några höjdare.
Vi bad dem i varje fall hälla upp en flaska av en av deras
dyraste viner, 2,80 eur/liter, minst sagt prisvärt.
Väl tillbaka
på campingen fortsatte vi nästan raka vägen till
stranden, för en efterlängtad simtur. För nu är
södervärmen här. Havet är varmare än vid
Iseo sjön, och här kan man gott njuta en stund i det
svalkande vattnet. Imorgon ska vi njuta lite mera av den oändligt
långa stranden och det långgrunda vattnet.
Matka Venetsiaan (5.6.2013)
Mitä ne sääennusteet
tietävät, eivät mitään! Jätimme
keskiviikkona taaksemme aurinkoisen ja jopa helteisen Iseo-järven
ja ajoimme pitkin kuumaa autostradaa Venetsiaan.
Olimme valinneet leirintäalueen jo
etukäteen ja Meli syötti koordinaatit navigaattoriin.
Loppua kohti tie tuntui yhä kiharaisemmalta ja merta ei näkynyt
missään, vaikka leirintäalueen piti olla Venetsian
kauneimmalla ranta-alueella Cavallino Lidolla. Kun lopulta olimme
koordinaattien osoittamassa paikassa, kävi ilmeisen ilmi, että
apukuski oli syöttänyt väärän leirintäalueen
tiedot naviin. Onneksi Sannan työterveyshuoltoon kuuluu
hammaslääkäri, sillä silloin taisi pari paikkaa
irrota mielenhillintää harjoittaessa. Tällä
kertaa meillä oli tuuria ja oikea camping oli vain noin puolen
tunnin ajon päässä. Ja sitten pääsimme
pulahtamaan Adrianmereen! Merivesi oli huomattavasti lämpimämpää
kuin noin 17 asteinen Iseo-järvi. Yllättävän
pitkän ajomatkan kuumentama mieli rauhoittui kun laitoimme
kunnon entrecôte-pihvit ja joimme riittävästi hyvää
italialaista punaviiniä:-). Torstaille suunnitelmissa on
Venetsiaan tutustuminen, satoi tai paistoi.
Piramidi di Zone & Lago d'Iseo
Tisdagen startade
vi med en AG (antigymnastique) session, för att få kroppen
uppmjukad och avspänd efter måndagens krävande
cykeltur. Detta för att vi skulle orka trampa upp för
följande bergsknall. Denna gång var det inte riktigt lika
brant, men visst önskade man alltid emellan att det ens hade
kommit en futtig meter av jämn mark, som erbjudit lite vila.
Efter en timmes trampande hade vi nått vårt mål,
starten till vandringsrutten runt Zone byns pyramider.
2
”Pyramiderna”
som liknar giraff halsar och huvuden har uppstått av att
vattnet som rinner ner från bergen samt koldioxidhaltiga regn
äter sönder marken, som består av sand och sten. Med
tiden har det uppstått pelare, som i sin tur skyddas av den
lera som vattnet fört med sig. Det här kan kanske kallas
för naturens komedi, för visst ser de roliga ut, men
samtidigt är de väldigt fascinerande.
Promenaden tog ca
1 h, och var riktigt trevlig, även om den krävde en viss
grundkondition. Efter vandringen tyckte vi att vi var värda en
iskaffe, men pga av lite språksvårigheter blev det varm
mjölk istället, eller kakao egentligen. Vilket fick oss att
googla lite italienska ord när vi åter var tillbaka på
campingen.
På kvällen
tog vi det säkra för det osäkra och gick på
restaurang. Och kvällens fisk var riktigt njutningsbar. Och till
vår glädje var kvällen så varm att vi kunde
avnjuta middagen ute, utan jacka.
Vädret är
fortsatt ostadigt, men det har egentligen varit helt passligt. Regnen
har varit korta och lätta och på inget vis störande.
De följande dagarna ser mera regnsjuka ut, men eftersom det
ostadiga vädret ser ut att sträcka sig mer eller mindre
över hela Italien, så håller vi fast vid vår
plan och åker mot Venedig.
Lago d'Iseo (3.6.2013)
Päivät Iseo-järven
rannalla ja ympävöivillä kukkuloilla ovat olleet hyvä
alku lomalle siinä mielessä, että olemme saaneet
hikoilla pyörien selässä Euroopan halkiajon tuomat
jäykkyydet kehoistamme.
Maanantaina päätimme tutustua
Iseo-järven keskellä olevaan suureen ja korkeaan Monte
Isola-saareen. Saaren mainostetaan olevan Euroopan suurin
sisävesisaari, mutta toki me suomalaiset tiedäme, että
ainakin Suomesta löytyy isompia saaria. Pyöräilimme
saaren ympäri (9 km) ja yritimme möys polkea huipulla
olevalle kirkolle, mutta 40 minuuttia jyrkkää ylämäkeä
hyydytti reitemme niin, että ihan korkein huippu jäi
saavuttamatta. Hyvä urheilusuoritus kuitenkin ja alas tullessa
eniten rasittui sormien koukistajat jarruja painaessa.
Kuulimme, että Monte Isolalta saa
hyvää kalaruokaa ja pyysin campingin omistajalta vinkkejä
hyvistä ravintoloista. Hän kirjoittikin useita ravintoloita
lapulle ja sen turvin lähdimme etsimään ruokaa.
Ensimmäistä paikkaa saarella emme löytäneet,
toinen oli kiinni ja kolmannessa tuli kokki vasta myöhemmin
paikalle. Jouduimme siis tyytymään viinikarahviin ja
paikalliseen snacksiin (juustoa ja prosciutto-kinkkua jonkun letun
välissä). Ihan ok, mutta ei sitä, mitä haettiin.
Ehkä parempi onni seuraavana päivänä. Kalaruuan
korvikkeeksi kävimme mantereelle tultuamme ostamassa läheisestä
kaupasta sardiineilta näyttäneitä kaloja ja teimme
salaatin. Onneksi Sanna tarjosi kalat erikseen, koska ne olivat niin
tönkkösuolattuja, että pieni nokare kalaa riitti
suolaamaan koko salaattiannoksen.
Sään puolesta päivään
mahtui kaikkea auringonpaisteesta pieniin sadekuuroihin. Illalla sää
viileni sen verran, että kaksi takkiakaan ei Melille riittänyt.
Vastaavanlaista säätä on luvassa koko loppuviikoksi
joten kaikkeen täytyy varautua.
sunnuntai, kesäkuuta 02, 2013
Italien – Iseo sjön (2.6.2013)
Vårt första stopp är i en liten by vid Iseo sjön i norra Italien (mella Lago di Como och Lago di Garda). Iseo sjön ligger inklämd mellan bregstopparna och vi ser även Alpernas snöbeklädda toppar, så vyerna är absolut fantastiska. Första dagen var halvmulen, men helt varm och sjön. Detta är glädjande eftersom de trevliga camping värdarna berättade att Italien, vädermssigt upplevt den värsta maj månaden de kan komma ihåg. För vår del blev det under den första dagen en liten cykeltur, pingis, läsning, ett par snabba simturer och grillning. Och till vår glädje kunde vi konstatera att på denna resa behöver vi inte jaga efter iskaffe. Den första platsen vi prövade bjöd på det perfekta iskaffet. Det här har börjat bra.
Lähtö (30.5.2013 - 1.6.2013)
Tällä kertaa Euroopan reissumme tavoitteena on tutustustua alppimaisemaan, antaa italialaisille vielä yksi mahdollisuus sekä juhlistaa Vonnen eläkkeelle pääsemistä ja pyöreitä synttäreitä.
Matka alkoi hieman rasittavasti kun Vuosaaren check-in-lady ilmoitti, että automme on liian korkea pyörien kera. Joko maksamme ylimääräisen maksun tai siirrämme pyörät auton sisälle. Tarkan markan tytöt järjestivät tietysti asian hankalammalla tavalla. Luultavasti olemme Italia-Kreikka-lauttaan pyrkiessämme jo etukäteen viisaita ja pakkaamme pyörät auton sisälle jo lähtöaamuna..
Lauttamatka Helsingistä Travemundeen oli tavanomaisen tapahtumaköyhä: lepäämistä, lukemista, tv:n katselua, kuntosalia, saunomista ja syömistä. Tällä matkalla huomasimme, että venäläiset ovat löytäneet tämän helpon reitin Keski-Eurooppaan. Lautalla oli useita venäläisiä perheitä lapsineen ja jopa isoäiteineen. Milloinkahan koulut päättyvät Pietarissa?
Saavuimme Travemundeen perjantaina klo 21 pirteinä ja jaksoimme ajaa melkein 4 tuntia ennen kuin väsy tuli ja pysähdyimme rekkaparkkiin ansaitulle yöpuulle. tällä matkalla Saksaa vaivannut saderintama ei häirinnyt yöllistä matkantekoamme, mutta lauantaina loppumatka saksan puolella oli sumua, sadetta ja kaatosadetta.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että vietämme muutaman vuorokauden Berchtesgadenissa Münchenin lähellä, mutta Saksan ilmasto muutti suunnitelmiamme. Olimme etukäteen seuranneet säätiedotuksia, ja lautalla katsoimme myös Saksan uutisia, missä näytettiin, miten pari aluetta kärsivät tulvista. Ajoimme siis suoraan Italiaan, Itävallan ja Sveistin kautta ja opimme miksi sveitsiläiset ovat niin rikkaita: vaikka ajoimme vain Sveitsin läpi pari tuntia, niin meidän täytyi ostaa koko vuoden voimassa oleva tietullitarra (33 euroa).
Matkan teosta voi sanoa sen verran että Saksan Autobahnalla on kiva ajaa. Siellä on olltava hereillä, pitää koko ajan tietää mitä tapahtuu sekä oikealla vasemalla, edessä että takana, ja vauhtia on ihan riittävästi. Kiilataan pieniin koloihin, mutta kaikki tietävät kuitenkin koko ajan mitä tapahtuu, koska kaikki seuraavaat samaa tyyliä. Ohi mennään rivakkaasti ja sitten väistetään saman tien alta pois, vilkkuja käytetään aina, ja jos vauhtii hiipuu huomattavasti lyödään hätävilkut päälle, jotta takana tuleva tietää että nyt pitää oikeasti jarruttaa. Toista se on Italian Autostradalla. Ohituskaistalla jäädään himmailemaan (nelännellä kaistalla lukuunottamatta), vilkkuja käytetään jos huvittaa, kännykkää naputellaan niin että auto ajautuu vähän viereiselle kaistalle, tai sitten voidaan muuten vaan ajaa puoliksi kahdella kaistalla. Autostradalla äänikirjan kuuntelemista ei ole suositeltavaa. Mutta myös Sveitsissä oli laitettava äänikirja pois päältä kun upeat maisemat veivät huomioon.
Vaikka lauantain ajomatka oli melkein tuhat kilometriä, niin saavuimme illalla kohtalaisen hyväntuulisina Iseo-järven rannalle noin 150 km Venetsiasta ja 100 km Milanosta. Luultavasti täällä Italiassa matkaetapit tulevat olemaan vain muutaman sadan kilometrin mittaisia.
Vårt första stopp är i en liten by vid Iseo sjön i norra Italien (mella Lago di Como och Lago di Garda). Iseo sjön ligger inklämd mellan bregstopparna och vi ser även Alpernas snöbeklädda toppar, så vyerna är absolut fantastiska. Första dagen var halvmulen, men helt varm och sjön. Detta är glädjande eftersom de trevliga camping värdarna berättade att Italien, vädermssigt upplevt den värsta maj månaden de kan komma ihåg. För vår del blev det under den första dagen en liten cykeltur, pingis, läsning, ett par snabba simturer och grillning. Och till vår glädje kunde vi konstatera att på denna resa behöver vi inte jaga efter iskaffe. Den första platsen vi prövade bjöd på det perfekta iskaffet. Det här har börjat bra.
Lähtö (30.5.2013 - 1.6.2013)
Tällä kertaa Euroopan reissumme tavoitteena on tutustustua alppimaisemaan, antaa italialaisille vielä yksi mahdollisuus sekä juhlistaa Vonnen eläkkeelle pääsemistä ja pyöreitä synttäreitä.
Matka alkoi hieman rasittavasti kun Vuosaaren check-in-lady ilmoitti, että automme on liian korkea pyörien kera. Joko maksamme ylimääräisen maksun tai siirrämme pyörät auton sisälle. Tarkan markan tytöt järjestivät tietysti asian hankalammalla tavalla. Luultavasti olemme Italia-Kreikka-lauttaan pyrkiessämme jo etukäteen viisaita ja pakkaamme pyörät auton sisälle jo lähtöaamuna..
Lauttamatka Helsingistä Travemundeen oli tavanomaisen tapahtumaköyhä: lepäämistä, lukemista, tv:n katselua, kuntosalia, saunomista ja syömistä. Tällä matkalla huomasimme, että venäläiset ovat löytäneet tämän helpon reitin Keski-Eurooppaan. Lautalla oli useita venäläisiä perheitä lapsineen ja jopa isoäiteineen. Milloinkahan koulut päättyvät Pietarissa?
Saavuimme Travemundeen perjantaina klo 21 pirteinä ja jaksoimme ajaa melkein 4 tuntia ennen kuin väsy tuli ja pysähdyimme rekkaparkkiin ansaitulle yöpuulle. tällä matkalla Saksaa vaivannut saderintama ei häirinnyt yöllistä matkantekoamme, mutta lauantaina loppumatka saksan puolella oli sumua, sadetta ja kaatosadetta.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli, että vietämme muutaman vuorokauden Berchtesgadenissa Münchenin lähellä, mutta Saksan ilmasto muutti suunnitelmiamme. Olimme etukäteen seuranneet säätiedotuksia, ja lautalla katsoimme myös Saksan uutisia, missä näytettiin, miten pari aluetta kärsivät tulvista. Ajoimme siis suoraan Italiaan, Itävallan ja Sveistin kautta ja opimme miksi sveitsiläiset ovat niin rikkaita: vaikka ajoimme vain Sveitsin läpi pari tuntia, niin meidän täytyi ostaa koko vuoden voimassa oleva tietullitarra (33 euroa).
Matkan teosta voi sanoa sen verran että Saksan Autobahnalla on kiva ajaa. Siellä on olltava hereillä, pitää koko ajan tietää mitä tapahtuu sekä oikealla vasemalla, edessä että takana, ja vauhtia on ihan riittävästi. Kiilataan pieniin koloihin, mutta kaikki tietävät kuitenkin koko ajan mitä tapahtuu, koska kaikki seuraavaat samaa tyyliä. Ohi mennään rivakkaasti ja sitten väistetään saman tien alta pois, vilkkuja käytetään aina, ja jos vauhtii hiipuu huomattavasti lyödään hätävilkut päälle, jotta takana tuleva tietää että nyt pitää oikeasti jarruttaa. Toista se on Italian Autostradalla. Ohituskaistalla jäädään himmailemaan (nelännellä kaistalla lukuunottamatta), vilkkuja käytetään jos huvittaa, kännykkää naputellaan niin että auto ajautuu vähän viereiselle kaistalle, tai sitten voidaan muuten vaan ajaa puoliksi kahdella kaistalla. Autostradalla äänikirjan kuuntelemista ei ole suositeltavaa. Mutta myös Sveitsissä oli laitettava äänikirja pois päältä kun upeat maisemat veivät huomioon.
Vaikka lauantain ajomatka oli melkein tuhat kilometriä, niin saavuimme illalla kohtalaisen hyväntuulisina Iseo-järven rannalle noin 150 km Venetsiasta ja 100 km Milanosta. Luultavasti täällä Italiassa matkaetapit tulevat olemaan vain muutaman sadan kilometrin mittaisia.
lauantaina, kesäkuuta 01, 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)