Bussimatka Posadaksesta 300 kilometriä pohjoiseen ei ollut ihan yhtä luksusmatka kuin yöbussimme Posadakseen. Vaikka matka oli kohtuullisen lyhyt, kesti se 5 tuntia ja nyt ei ollut videoita, ruokatarjoiluja, sänkytuoleja eikä edes ilmastointia. Onneksi meillä oli omat eväät ja lukemista.
Puerto Iguazu on paisunut pikkukylästä n. 40 000 asukkaan kaupungiksi suureksi osaksi yhden Argentiinan suurimman nähtävyyden vuoksi. 10 kilometrin päässä kaupungista sijaitsee Iguazun luonnonpuisto ja siellä Iguazun putoukset. Kävimme torstaina putouksilla ja ihailimme päivän ajan putouksia yltä ja alta ja melkein sisältä. Pariin otteeseen kastuimme litimäriksi kun kuohut pärskivät vasten kallioita.
Alueella oli useita eri luontopolkuja, joita pitkin pääsi eri puolille putouksia. Kävelimme päivän aikana muut merkatut reitit, paitsi yhden. Tämä viimeinen n.7 km vaellus olisi ollut kaikkein mielenkiintoisin, koska reitin varrella olisi päässyt uimaan putouksen alle. Iltapäivällä alkoi taivaalle kertyä kuitenkin uhkaavan näköisiä pilviä, joten päätimme kerrankin olla varovaisen järkeviä ja jättää viimeisen lenkin väliin. Päätös oli viisas, sillä kun pääsimme paluubussiin, alkoi vesisade, joka muuttui myöhemmin illalla trooppiseksi myrskyksi.
Illan aikana näimme kymmeniä mahtavia salamoita ja vettä tuli niin paljon, että sitä tulvi huoneeseemme asti. Ei muuta kuin rätti käteen ja kuivaushommiin... Sateesta oli se ilo, että lämpötila laski kohtuulliselle noin 25 asteen tasolle ja saimme sähkö- ja ilmastointikatkoista huolimatta nukuttua hyvin.
Perjantaina sade oli lakannut ja tutustuimme paremmin Puerto Iguazuun. Kaupunki on 3 maan rajalla ja kaupungin yhdeltä kulmalta näkee joen yli yhtäaikaa sekä Brasiliaan että Paraguaihin. Päivä käytettiin kävelyretken jälkeen tehokkaasti löhöilyyn, lorvimiseen, lukemiseen ja lepoon.
Lauantaina teki mieli jälleen olla aktiivisempi ja kävimme tutustumassa kahteen mielenkiintoiseen paikkaan. Ensimmäinen oli La casa de botellas eli paikka jossa ns. roskaa oli hyödynnetty erittäin tehokkaalla tavalla. Muovi- ja lasipulloja, alumiinitölkkejä, mehutölkkejä ja muuta pakkausmateriaalia oli käytetty ilman suurta prosessointikoneistoa talonrakennukseen, huonekaluihin ja esim. laukkuihin. Paikkaa pyöritti mies, jolle kierrätys ja ekologisuus ovat elämäntapa. Hän kertoi meille yksityiskohtaisesti (espanjaksi) miten materiaalit taipuvat eri käyttökohteisiin. Tämä oli niin ällistyttävä paikka, joten ehkä blogin kuvat kertovat enemmän kuin teksti...
Pullopaikan jälkeen menimme eläinten hoitokotiin katsomaan paikallisia villieläimiä, jotka ovat löytyneet loukkaantuneina tai emonsa menettäneinä pentuina tai ovat olleet ihmisten lemmikkeinä.
Alue oli metsässä, jonne oli rakennettu eri lajeille aitauksia/häkkejä, joissa eläimet saivat toipua hoidon jälkeen. Osa eläimistä pystytään vapauttamaan takaisin luontoon, mutta osa on niin pahasti loukkaantuneita tai luonnosta vieraantuneita, että ne elävät loppuelämänsä hoitokodissa.
Puerto Iguazussa olemme asuneet hostellissa jossa on yhteinen ulkokeittiö ja olemmekin hyödyntäneet tätä ruuanlaittomahdollisuutta monena iltana. Lauantai-illalla söimme chorizo-makkarat papumössön kera. Oli kuulkaa parempaa kuin miltä kuulostaa :-). Illat ovat olleet ihanan lämpimiä eikä hyttysetkään ole häirinneet. Tosin paukamat Melinan jalassa todistavat että niitä kuitenkin on.
Sunnuntainaina lennämme Argentinan keski-länteen Mendozaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti