maanantaina, heinäkuuta 04, 2011
tiistaina, kesäkuuta 21, 2011
Loppusanat
Kuukausi reissun päällä on kohta vierähtänyt. Tähän on mahtunut kaikenlaista, ja on vaikea uskoa, että kaikki kokemamme ja näkemämme (ja maistelemamme) on tältä samalta matkalta. Mutta uskottava se on kun katsoo vatsan seutua, joka on molemmilla kuin suuri ruskea donitsi..
Olemme edelleen sitä mieltä, että ”cämppäily” on paras tapa nähdä ja kokea uusia paikkoja, joissa ei tulisi koskaan käytyä ilman oman mukana kulkevan kodin turvaa. Ja olemme nähneet, että tätä voi tehdä monella tavalla: vanhempi pariskunta vanhalla avoautolla ja vielä heidän rippikoulun aikaisella teltallaan tai toinen pariskunta bussin kokoisella luksusautolla, jossa oli perään kiinnitettynä ”kauppakassina” uudenkarhea Mini.
Meidän retkiautomme on toiminut moitteettomasti, vaikka me olemme nyt kolhineet sitä molemmin puolin. Toinen puoli oli tosin kolhittu jo koti-Suomessa talven aikana, joten tasapuolisuuden ja vastakohtien nimissä kolhimme nyt toisen puolen Portugalin lämmössä (leirintäalueen puu hyppäsi varoittamatta auton kylkeen Sannan peruuttaessa). Pysyvä muisto on aina mukava tuliainen. Ja tätä lomamatkaa on mukava muistella.
Olemme edelleen sitä mieltä, että ”cämppäily” on paras tapa nähdä ja kokea uusia paikkoja, joissa ei tulisi koskaan käytyä ilman oman mukana kulkevan kodin turvaa. Ja olemme nähneet, että tätä voi tehdä monella tavalla: vanhempi pariskunta vanhalla avoautolla ja vielä heidän rippikoulun aikaisella teltallaan tai toinen pariskunta bussin kokoisella luksusautolla, jossa oli perään kiinnitettynä ”kauppakassina” uudenkarhea Mini.
Meidän retkiautomme on toiminut moitteettomasti, vaikka me olemme nyt kolhineet sitä molemmin puolin. Toinen puoli oli tosin kolhittu jo koti-Suomessa talven aikana, joten tasapuolisuuden ja vastakohtien nimissä kolhimme nyt toisen puolen Portugalin lämmössä (leirintäalueen puu hyppäsi varoittamatta auton kylkeen Sannan peruuttaessa). Pysyvä muisto on aina mukava tuliainen. Ja tätä lomamatkaa on mukava muistella.
19.-22.6. Hemfärd
Söndagen blev en full kördag. Efter knappa 1000 km, stoppade vi, som planerat, på en wc försedd pausplats. Omgivningen var inte den mest inspirerande, men det hindrade oss inte från att äta en delikat middag, fårkotletter, med ett gott Malbec vin till.
På måndagen körde vi in till Egelbach, där det finns en Reimo-store, som säljer alla möjliga tillbehör till campingbilar och för camping i allmänhet. Vi var ut efter thermoskydd för tältdelen, så att vi ska kunna använda det uppfällbara taket även i svalare sommarväder. Men trots att det är Reimos tälttak som vi har i bilen, så hade de inget thermoskydd för Renault, utan enbart VW. Detta var slutligen fastställt efter diskussion med hela butikspersonalen och halva lagerpersonalen. Slutligen köpte vi ett skydd för VW, som vi efter att ha fått pröva kunde konstatera att vi nog ska få det att fungera. Det blir lite att fila på saken hemma ännu, men för inatt har vi tejpat fast skyddet i taket :)
Och visst är vi glada att vi fick tag i ett thermoskydd. För som vanligt, då vi är i Tyskland, är här kyligt och regnigt.
På tisdag, kör vi våra sista km (ca 400 km) till Travemünde. Färgan hem startar på natten mellan tisdag och onsdag. Sedan får vi avsluta resan på samma sätt som vi startade den, med konditionscykel, stepper, bubbelbad och bastu.
På måndagen körde vi in till Egelbach, där det finns en Reimo-store, som säljer alla möjliga tillbehör till campingbilar och för camping i allmänhet. Vi var ut efter thermoskydd för tältdelen, så att vi ska kunna använda det uppfällbara taket även i svalare sommarväder. Men trots att det är Reimos tälttak som vi har i bilen, så hade de inget thermoskydd för Renault, utan enbart VW. Detta var slutligen fastställt efter diskussion med hela butikspersonalen och halva lagerpersonalen. Slutligen köpte vi ett skydd för VW, som vi efter att ha fått pröva kunde konstatera att vi nog ska få det att fungera. Det blir lite att fila på saken hemma ännu, men för inatt har vi tejpat fast skyddet i taket :)
Och visst är vi glada att vi fick tag i ett thermoskydd. För som vanligt, då vi är i Tyskland, är här kyligt och regnigt.
På tisdag, kör vi våra sista km (ca 400 km) till Travemünde. Färgan hem startar på natten mellan tisdag och onsdag. Sedan får vi avsluta resan på samma sätt som vi startade den, med konditionscykel, stepper, bubbelbad och bastu.
16.-18.6. Cahors
Saavuimme torstaina iltapäivällä n.10 km Cahorsin kaupungista pohjoiseen sijaitsevalle pienelle campingalueelle. Jälleen koimme mukavan yllätyksen; campingin omistaja puhui hyvää englantia, vaikkakin vahvasti ranskaksi murtaen. Muuten täällä englanninkieli tuntuu olevan eksoottinen taito. ja toinen mukava yllätys oli pingispöytä, jota testasimme useaan kertaan. Ja parempi oli...
Camping on syvällä Ranskan maaseudulla. Vieressä on pelkkää luontoa ja maatiloja. Sää on täällä ollut vaihtelevaa, n. 20-25 astetta ja auringonpaiste on vaihtunut saderipsahduksiin aina välillä. Cahorsin alue on tunnettu mm. malbec-viineistä, lampaanlihasta, vuohenjuustosta ja hunajastaan. Näistä vain hunaja jäi meiltä maistamatta..
Lauantaina kävimme Grotte du Pech Merlessä eli luolissa, joissa on esihistoriallisia maalauksia ja luonnon muovaamia upeita tippukivimuodostelmia. Matkalla sinne navigaattorimme Matti piti meitä jännityksessä mielenkiintoisilla reittivalinnoillaan, mutta näimmepähän taas maisemia, joita luultavasti harva muu turisti näkee... Vierailu oli erittäin tutustumisen arvoinen, vaikka paikan opas puhui vain ranskaa. Pysyimme kuitenkin hyvin kärryillä hänen kuvauksissaan englanninkielisen opaskirjasen avulla. Iltapäiväksi ajoimme Cahorsin kaupunkiin pikku visiitille ja shoppailulle.
Camping on syvällä Ranskan maaseudulla. Vieressä on pelkkää luontoa ja maatiloja. Sää on täällä ollut vaihtelevaa, n. 20-25 astetta ja auringonpaiste on vaihtunut saderipsahduksiin aina välillä. Cahorsin alue on tunnettu mm. malbec-viineistä, lampaanlihasta, vuohenjuustosta ja hunajastaan. Näistä vain hunaja jäi meiltä maistamatta..
Lauantaina kävimme Grotte du Pech Merlessä eli luolissa, joissa on esihistoriallisia maalauksia ja luonnon muovaamia upeita tippukivimuodostelmia. Matkalla sinne navigaattorimme Matti piti meitä jännityksessä mielenkiintoisilla reittivalinnoillaan, mutta näimmepähän taas maisemia, joita luultavasti harva muu turisti näkee... Vierailu oli erittäin tutustumisen arvoinen, vaikka paikan opas puhui vain ranskaa. Pysyimme kuitenkin hyvin kärryillä hänen kuvauksissaan englanninkielisen opaskirjasen avulla. Iltapäiväksi ajoimme Cahorsin kaupunkiin pikku visiitille ja shoppailulle.
keskiviikkona, kesäkuuta 15, 2011
13.-15.6. Palamos
Maanantai, tiistai ja keskiviikko ovat olleet Palamoksessa yhtä rantaloman juhlaa. Jos emme ole olleet lähimmällä uimarannallamme, niin sitten sitä seuraavalla, tai sitä seuraavalla...tai campingin omalla suurella uima-altaalla.
Väliin on kuitenkin mahtunut pitkiä pyörälenkkejä Palamoksen lähikyliin ja vieressä alkavaan luonnonpuistoon. Vaikkakin luonnonpuiston pyörälenkki osoittautui enemmän patikoinniksi. Ensin oli niin jyrkkää ylämäkeä että jouduimme taluttamaan pyöriä. Ja paluumatkan reitti oli tarkoitettukin kävellen tehtäväksi (enimmäkseen kivisiä kapeita polkuja), joten alamäkiajelukin tapahtui enemmän pyörän vieressä kuin pyörän päällä... Mutta mukavaa oli liikkua luonnossa.
Torstaina jatkamme matkaa Cahorsiin, etelä Ranskaan, tutustumaan Pech du Merlen luoliin. Luolissa on 30 000 vuotta vanhoja maalauksia.
Väliin on kuitenkin mahtunut pitkiä pyörälenkkejä Palamoksen lähikyliin ja vieressä alkavaan luonnonpuistoon. Vaikkakin luonnonpuiston pyörälenkki osoittautui enemmän patikoinniksi. Ensin oli niin jyrkkää ylämäkeä että jouduimme taluttamaan pyöriä. Ja paluumatkan reitti oli tarkoitettukin kävellen tehtäväksi (enimmäkseen kivisiä kapeita polkuja), joten alamäkiajelukin tapahtui enemmän pyörän vieressä kuin pyörän päällä... Mutta mukavaa oli liikkua luonnossa.
Torstaina jatkamme matkaa Cahorsiin, etelä Ranskaan, tutustumaan Pech du Merlen luoliin. Luolissa on 30 000 vuotta vanhoja maalauksia.
Atlanten - Medelhavet
Den stora och vilda Atlanten är nu utbytt mot det lugna och romantiska Medelhavet. Vi befinner oss nu i utkanten av fiskarbyn Palamos, som ligger ca 100 km norr om Barcelona. Vi har åter kört 1300 km, och det var igen intressant att se hur naturen ändrade. Halvvägs genom Spanien började vi se lite träd och grönska. Något som åtminstone får en finländare att le.
Vädret här är varmare, det är skönt att sitta i skuggan, och om kvällen behöver man inte klä sig som till en sommarkväll i Finland. Men surfvågorna är långt borta. Att få njuta av både Atlanten och medelhavet på samma semester, är ganska lyx.
Vädret här är varmare, det är skönt att sitta i skuggan, och om kvällen behöver man inte klä sig som till en sommarkväll i Finland. Men surfvågorna är långt borta. Att få njuta av både Atlanten och medelhavet på samma semester, är ganska lyx.
Yhteenveto Portugalista
Olemme nyt jättäneet Portugalin taaksemme, ja siirtyneet Välimeren rannalle Espanjan länsirannikolle. Joten on aika tiivistää ajatukset Suomessa kevään aikana niin paljon puhutusta maasta.
Portugalilaiset ovat länsimaalaisten ja välimeren maalaisten välimuoto. He eivät taida olla kovin tehokkaita, ja osaavat nauttia elämästä. Mutta heiltä puuttuu välimerenmaalaisten temperamentti ja kiihkeys. Itse asiassa he muistuttavat monessa suomalaisa. He ovat hyvin kohteliaita, korrekteja ja ystävällisiä, mutta samalla varautuneita, eivätkä hymyile turhaan. Omissa piireissään he ovat kuitenkin hyvin sosiaalisia, ja myös isoissa kaupungeissa kanssakäyminen naapureiden kanssa on luonnollinen ja itsestäänselvä asia. Suurissakin kaupungeissa korttelit vaikuttivat muodostavan omat yhteisöt, jossa kaikki tuntevat toisensa.
Osa rakennuksista huusi kunnostusta, ja näki etteivät portugalilaiset ole mikään varakas kansa, mutta ei sitä ehkä köyhäksikään voi kutsua. Maa on kuiva ja rannikko tuulinen. Tuulisuus tuntui toisaalta lämpiminiä päivinä erittäin mukavalta asialta.
Kalastusta harrastetaan luonnollisesti Portugalissa paljon. Joka laiturin nokassa ja jokitöyräillä seisoi miehiä vapojen kanssa. Ja ammattikalastus oli kunniassaan. Tuoretta kalaa onkin paljon tarjolla. Grillattua sardiiniineja voisi varmaan kutsua Portugalin kansallisruoaksi ja niitä voimme suositella kaikille Portugalin matkailijoille. Toinen tyypillinen ruoka on caldo verde (vihreä keitto), joka oli yleensä soseutettu kaalikeitto, mutta sisälsi usein myös muita vihanneksia, ja joskus jopa makkaranpalasen. Hyvää oli caldo verdekin..
Mikä sen sijaan ei ollut ihan meidän makuumme oli vinho verde (vihreä viini), eli hyvin nuori viini. Se oli meille liian nuorta ja hedelmäistä. Mutta Portugalista saa oikein hyviä viinejä niinkin vähällä kuin neljällä eurolla. Jos muistaa katsoa kaupassa, että viini on DOC- merkitty (denominacao de origem controlada), niin laatu on taattu.
Mutta jääkahvin päälle Portugalilaiset eivät taida oikein ymmärtää. Löysimme kuitenkin vihdoinkin rantakahvilan, jossa oli tarjolla jääkahvia (freddo). Tilasimme ensimmäisella kerralla vahingossa freddo cappuchinot, jotka olivat hieman kermaisenpuoleiset. Costa de Caparican viimeisenä päivänä tilasimme viimeinkin oikeat freddot :-)
Portugalilaiset ovat länsimaalaisten ja välimeren maalaisten välimuoto. He eivät taida olla kovin tehokkaita, ja osaavat nauttia elämästä. Mutta heiltä puuttuu välimerenmaalaisten temperamentti ja kiihkeys. Itse asiassa he muistuttavat monessa suomalaisa. He ovat hyvin kohteliaita, korrekteja ja ystävällisiä, mutta samalla varautuneita, eivätkä hymyile turhaan. Omissa piireissään he ovat kuitenkin hyvin sosiaalisia, ja myös isoissa kaupungeissa kanssakäyminen naapureiden kanssa on luonnollinen ja itsestäänselvä asia. Suurissakin kaupungeissa korttelit vaikuttivat muodostavan omat yhteisöt, jossa kaikki tuntevat toisensa.
Osa rakennuksista huusi kunnostusta, ja näki etteivät portugalilaiset ole mikään varakas kansa, mutta ei sitä ehkä köyhäksikään voi kutsua. Maa on kuiva ja rannikko tuulinen. Tuulisuus tuntui toisaalta lämpiminiä päivinä erittäin mukavalta asialta.
Kalastusta harrastetaan luonnollisesti Portugalissa paljon. Joka laiturin nokassa ja jokitöyräillä seisoi miehiä vapojen kanssa. Ja ammattikalastus oli kunniassaan. Tuoretta kalaa onkin paljon tarjolla. Grillattua sardiiniineja voisi varmaan kutsua Portugalin kansallisruoaksi ja niitä voimme suositella kaikille Portugalin matkailijoille. Toinen tyypillinen ruoka on caldo verde (vihreä keitto), joka oli yleensä soseutettu kaalikeitto, mutta sisälsi usein myös muita vihanneksia, ja joskus jopa makkaranpalasen. Hyvää oli caldo verdekin..
Mikä sen sijaan ei ollut ihan meidän makuumme oli vinho verde (vihreä viini), eli hyvin nuori viini. Se oli meille liian nuorta ja hedelmäistä. Mutta Portugalista saa oikein hyviä viinejä niinkin vähällä kuin neljällä eurolla. Jos muistaa katsoa kaupassa, että viini on DOC- merkitty (denominacao de origem controlada), niin laatu on taattu.
Mutta jääkahvin päälle Portugalilaiset eivät taida oikein ymmärtää. Löysimme kuitenkin vihdoinkin rantakahvilan, jossa oli tarjolla jääkahvia (freddo). Tilasimme ensimmäisella kerralla vahingossa freddo cappuchinot, jotka olivat hieman kermaisenpuoleiset. Costa de Caparican viimeisenä päivänä tilasimme viimeinkin oikeat freddot :-)
lauantaina, kesäkuuta 11, 2011
10.-11.6. Sol och hav och saltstekta kräftor
Efter en veckas väntan, har solen äntligen anlänt till Lissabon. Och vi har tagit ut allt vi kan av det. Egentligen hade vi tänkt starta mot norra Spanien, redan på torsdag eller fredag. Men eftersom vädret inte är det bästa i södra Europa för tillfället, så valde vi att stanna kvar här, för att njuta av åtminstone två soldagar.
Och det var ett bra val. För i tillägg till sol och bad, har vi fått avnjuta en av de bästa fiskmiddagrna någonsin. Dessutom firas Festos de Antonios (det populäraste helgonet) i Portugal denna helg. Det betyder gatufester inne i Lissabon. Men vägen in till Lissabon känns såhär på kvällskvisten, lite för lång och besvärlig. Så vi väljer campingens egen fest istället.
Imorgon är det sedan dags att köra vidare. Vår färggranna hy skulle ändå inte tillåta mycket solbad imorgon. Vi har noga följt med väderprognoserna för sydeuropa hela veckan, med den följden, att vi lite gör om våra planer. Till nästa har vi en lång körning framför oss. Istället för norrut, kommer vi att sikta västerut, till medelhavet och västra Spanien. Där inväntar vi att ett högtryck ska rulla in över södra Frankrike.
Och det var ett bra val. För i tillägg till sol och bad, har vi fått avnjuta en av de bästa fiskmiddagrna någonsin. Dessutom firas Festos de Antonios (det populäraste helgonet) i Portugal denna helg. Det betyder gatufester inne i Lissabon. Men vägen in till Lissabon känns såhär på kvällskvisten, lite för lång och besvärlig. Så vi väljer campingens egen fest istället.
Imorgon är det sedan dags att köra vidare. Vår färggranna hy skulle ändå inte tillåta mycket solbad imorgon. Vi har noga följt med väderprognoserna för sydeuropa hela veckan, med den följden, att vi lite gör om våra planer. Till nästa har vi en lång körning framför oss. Istället för norrut, kommer vi att sikta västerut, till medelhavet och västra Spanien. Där inväntar vi att ett högtryck ska rulla in över södra Frankrike.
keskiviikkona, kesäkuuta 08, 2011
8.6. Surffaus
Keskiviikkona päätimme pysyä Costa da Caparicalla. Aamupäivä oli taas puolipilvinen, mutta emme antaneet tämän lannistaa mieltämme, vaan lähdimme rantaan ja vuokrasimme märkäpuvut ja surffilaudat. Noin viiden vuoden takaiset opit Australiasta olivat unohtuneet täysin, mutta sitkeä yrittäminen tuotti lopulta tulosta. Surffaamiseksihan sitä ei voinut kutsua, mutta mielettömän hauskaa oli taas. Myöhemmin silmät suolavedestä punaisina ja suupielet korvissa kannoimme kädet väsyneenä laudat takaisin. Ja ainakin Melina jäi pahasti koukkuun. Torstaiksi on ennustettu taas viileämpää ilmaa ja sadetta, joten märkäpuku voisi olla hyvä vaatevalinta myös silloin.
Aurinkoinen iltapäivä houkutteli meitä jälleen kerran yrittämään saada jääkahvia. Tällä kertaa saimme eteemme pirtelöt, jotka maistuivat kahville. Hyvää oli sekin... yritys oikean jääkahvin saamiseen jatkuu...
Kahvinhakureissulla Meliltä puhkesi pyörästä rengas. Onneksi olimme varautuneet sellaiseen ja paikkausvälineet löytyivät autosta. Ja onneksi olimme vain puolen kilometrin päässä...
Aurinkoinen iltapäivä houkutteli meitä jälleen kerran yrittämään saada jääkahvia. Tällä kertaa saimme eteemme pirtelöt, jotka maistuivat kahville. Hyvää oli sekin... yritys oikean jääkahvin saamiseen jatkuu...
Kahvinhakureissulla Meliltä puhkesi pyörästä rengas. Onneksi olimme varautuneet sellaiseen ja paikkausvälineet löytyivät autosta. Ja onneksi olimme vain puolen kilometrin päässä...
7.6. Fado och biljettstrul
Stadssemetervädret fortsatte på tisdagen, med att vara svalt och mulet. Lite synd, då vi planerat att spendera dagen på stranden. De planerna fick vi glömma, och istället bara väntade vi på kvällens Fado upplevelse.
På kvällen åkte vi åter över till Lissabon med färjan och sedan tog vi tåget in till centrum. På stationen försökte vi vid en biljettmaskin ladda in ett par tågresor på våra resekort för färjan, men detta lyckades inte. Medan vi försökte kom tåget, och vi hann därmed aldrig köpa några biljetter. Så vi tänkte att vi köper dem på tåget istället. Men det kom aldrig någon och sålde biljetter åt oss. När vi sedan steg av tåget insåg vi att detta inte var så lyckat, eftersom denna station var försedd med bommar. Vi sökte fram våra resekort och gick till vakten och sade att de inte fungerar. Vakten testade dem vid avläsaren och konstaterade ”not valid”, men släppte i varje fall ut oss.
På vägen upp mot Bairro Alto, stötte vi på ett live band som spelade på gatan. De var väl värt att stanna upp en stund, innan vi fortsatte att söka ett Fado ställe. Den första Fado-restaurangen vi stötte på visade fotboll på TV, och gjorde precis en close up på Mikael Forssel. Kanske inte det bästa krieteriet då man väljer Fado restaurang, men vi gick in. Matchen visade sig vara EM-kval Finland-Sverige, där Finland låg under med 0-4, så det var rätt tacksamt då Tvn stängdes av och musiken började.
De var en man som spelade på en 12-strängad ”banjo”, en som spelade på en akustisk gitarr, och 4 sångare som turvis drog några sånger var. En av dem var restaurangägaren själv, som sjöng med mycket känsla, men som nog hörde till den sämre ändan av sångarna. Två av sångarna var riktigt bra, och de två andra faller i kategorin helt okey. Maten däremot kom inte ens upp till den standarden. Men det var en trevlig kväll trots det.
På vägen hem blev det igen lite problem med tågbiljettsapparaten. Vi hade igen lite bråttom, och försökte försnabba processen med att köpa bådas biljetter på samma kort. När Sanna sedan fick bommen i huvudet insåg vi att allting inte hade gått helt korrekt. Så där stod vi på var sin sida av bommarna och tittade när vårt tåg åkte iväg. Igen fick vi ta en liten diskussion med vakten, och han förklarade att vi nu hade en tur-returbiljett på ena kortet, medan vi måste köpa en ny biljett till det andra. Tur så gick det flera tåg, och till sista färjan var det ännu bra med tid.
På kvällen åkte vi åter över till Lissabon med färjan och sedan tog vi tåget in till centrum. På stationen försökte vi vid en biljettmaskin ladda in ett par tågresor på våra resekort för färjan, men detta lyckades inte. Medan vi försökte kom tåget, och vi hann därmed aldrig köpa några biljetter. Så vi tänkte att vi köper dem på tåget istället. Men det kom aldrig någon och sålde biljetter åt oss. När vi sedan steg av tåget insåg vi att detta inte var så lyckat, eftersom denna station var försedd med bommar. Vi sökte fram våra resekort och gick till vakten och sade att de inte fungerar. Vakten testade dem vid avläsaren och konstaterade ”not valid”, men släppte i varje fall ut oss.
På vägen upp mot Bairro Alto, stötte vi på ett live band som spelade på gatan. De var väl värt att stanna upp en stund, innan vi fortsatte att söka ett Fado ställe. Den första Fado-restaurangen vi stötte på visade fotboll på TV, och gjorde precis en close up på Mikael Forssel. Kanske inte det bästa krieteriet då man väljer Fado restaurang, men vi gick in. Matchen visade sig vara EM-kval Finland-Sverige, där Finland låg under med 0-4, så det var rätt tacksamt då Tvn stängdes av och musiken började.
De var en man som spelade på en 12-strängad ”banjo”, en som spelade på en akustisk gitarr, och 4 sångare som turvis drog några sånger var. En av dem var restaurangägaren själv, som sjöng med mycket känsla, men som nog hörde till den sämre ändan av sångarna. Två av sångarna var riktigt bra, och de två andra faller i kategorin helt okey. Maten däremot kom inte ens upp till den standarden. Men det var en trevlig kväll trots det.
På vägen hem blev det igen lite problem med tågbiljettsapparaten. Vi hade igen lite bråttom, och försökte försnabba processen med att köpa bådas biljetter på samma kort. När Sanna sedan fick bommen i huvudet insåg vi att allting inte hade gått helt korrekt. Så där stod vi på var sin sida av bommarna och tittade när vårt tåg åkte iväg. Igen fick vi ta en liten diskussion med vakten, och han förklarade att vi nu hade en tur-returbiljett på ena kortet, medan vi måste köpa en ny biljett till det andra. Tur så gick det flera tåg, och till sista färjan var det ännu bra med tid.
5.-6.6. Lissabon
Matka Lissaboniin oli miellyttävän lyhyt. Harmi vain, ettei navigaattorimme löytänyt campinkia, johon olimme ensin ajatelleet suunnata. Päädyimme lopulta Lissabonin eteläpuolelle Costa da Caparican alulle. Valinta osoittautui hyväksi, koska leirintäalueemme on Lissabonin suosituimman uimarannan lähellä ja matka keskustaan on pyöräily- ja lauttamatkan päässä. Testasimme illalla Caparican vedet ja ne olivat huomattavasti lämpimämmät kuin Portossa.
Maanantai oli täydellinen kaupunkilomapäivä, koska sää oli pilvinen ja vähän viileämpi. Lisäksi maanantait ovat Portugalissa suurelle osalle väkeä lomapäiviä. Eli kaupungissa oli sopivan viileää ja hiljaista.
Lautta toispuol jokke (Tejo) tuli Belemin kaupunginosaan. Belem on kuuluisa siitä, että Vasco Da Gama lähti kuuluisalle intianlöytöretkelleen Belmistä. Mutta meitä kiinnosti enemmän Belemin toinen ”kuuluisuus”, Pastei de Belem. Lonely Planet kuvaili tätä piirasta enkelten tekemäksi herkuksi. Ja täytyy myöntää, että olihan se euron hintaiseksi piirakaksi erinomaisen pehmoinen elämys.
Belemistä poljimme Lissabonin keskustaan n. 7 kilometrin matkan. Olimme lukeneet, että Lissabonin ratikka nro 28 on se ”pakollinen” ratikka, jonka kyyti on koettava ja sillä pääsee Alfaman kaupunginosan näköalapaikoille. Pääsimme kyllä näköalapaikoille ja niistä ohikin yhtä sutjakkaasti, koska emme osanneet hypätä kyydistä oikeassa paikassa pois. Kun alamäkiosuus alkoi, totesimme, että on parempi kiertää koko kierros ratikassa ja katsella maisemia vain kyydistä. Kiertelimme myös Bairro Alton kaupunginosassa ja etsimme sopivaa fado-illallispaikkaa tiistai-illalle.
Lissbonin kadut, kuten Portonkin, ovat kapeita ja kauniita. Vastaavia koristeellisia kaakeliseiniä emme ole nähneet missään muualla kuin Portugalissa.
Maanantai oli täydellinen kaupunkilomapäivä, koska sää oli pilvinen ja vähän viileämpi. Lisäksi maanantait ovat Portugalissa suurelle osalle väkeä lomapäiviä. Eli kaupungissa oli sopivan viileää ja hiljaista.
Lautta toispuol jokke (Tejo) tuli Belemin kaupunginosaan. Belem on kuuluisa siitä, että Vasco Da Gama lähti kuuluisalle intianlöytöretkelleen Belmistä. Mutta meitä kiinnosti enemmän Belemin toinen ”kuuluisuus”, Pastei de Belem. Lonely Planet kuvaili tätä piirasta enkelten tekemäksi herkuksi. Ja täytyy myöntää, että olihan se euron hintaiseksi piirakaksi erinomaisen pehmoinen elämys.
Belemistä poljimme Lissabonin keskustaan n. 7 kilometrin matkan. Olimme lukeneet, että Lissabonin ratikka nro 28 on se ”pakollinen” ratikka, jonka kyyti on koettava ja sillä pääsee Alfaman kaupunginosan näköalapaikoille. Pääsimme kyllä näköalapaikoille ja niistä ohikin yhtä sutjakkaasti, koska emme osanneet hypätä kyydistä oikeassa paikassa pois. Kun alamäkiosuus alkoi, totesimme, että on parempi kiertää koko kierros ratikassa ja katsella maisemia vain kyydistä. Kiertelimme myös Bairro Alton kaupunginosassa ja etsimme sopivaa fado-illallispaikkaa tiistai-illalle.
Lissbonin kadut, kuten Portonkin, ovat kapeita ja kauniita. Vastaavia koristeellisia kaakeliseiniä emme ole nähneet missään muualla kuin Portugalissa.
lauantaina, kesäkuuta 04, 2011
3.-4.6. I väntan på ice coffee
På fredagen cyklade vi åter in till Vila de Gaia. På vägen stannade vi för en ice coffee, men istället blev det ice & coffee. Well, well, espresson var god, och en isbit läskade helt bra då vi fortsatte färden.
I Vila de Gaia provade vi åter lite mera portvin och vandrade längs kullerstensgränder. Efter det blev det något av ett cykel äventyr då vi försökte hitta en matbutik. Det blev en och annan uppförsbacke och mestadels längs kullerstensvägar, naturligtvis. Det var två svettiga och små frustrerade damer som slutligen lyckades hitta ett stort shopping centrum, dit knappast någon annan tar sig med cykel. På hemvägen cyklade vi sedan förbi närmare 10 butiker.
Lördagen var om möjligt ännu varmare än fredagen. Och vi kände att det var dags för att bara slöa och slappa hela dagen. Vi startade på stranden och tog ett par uppfriskande dopp i Atlanten. Ärligt talat, var vattnet faktiskt varmare än vi hade vågat hoppas på. Efter det försökte vi oss åter på en ice coffee, men denna gång blev det en cappuchino. ...kanske nästa gång.
Slutet av dagen spenderade vi vid campingens pool. Och på kvällen kunde vi första gången avnjuta middagen i kortärmat. Kvällarna och morgnarna har pga vinden varit lite kyliga, även här i Portugal. Men vi är nog långt ifrån den sista morgonen i Boredeaux, då vi hade 10 C i bilen då vi vaknade.
Imorgon fortsätter resan till Lissabon...
I Vila de Gaia provade vi åter lite mera portvin och vandrade längs kullerstensgränder. Efter det blev det något av ett cykel äventyr då vi försökte hitta en matbutik. Det blev en och annan uppförsbacke och mestadels längs kullerstensvägar, naturligtvis. Det var två svettiga och små frustrerade damer som slutligen lyckades hitta ett stort shopping centrum, dit knappast någon annan tar sig med cykel. På hemvägen cyklade vi sedan förbi närmare 10 butiker.
Lördagen var om möjligt ännu varmare än fredagen. Och vi kände att det var dags för att bara slöa och slappa hela dagen. Vi startade på stranden och tog ett par uppfriskande dopp i Atlanten. Ärligt talat, var vattnet faktiskt varmare än vi hade vågat hoppas på. Efter det försökte vi oss åter på en ice coffee, men denna gång blev det en cappuchino. ...kanske nästa gång.
Slutet av dagen spenderade vi vid campingens pool. Och på kvällen kunde vi första gången avnjuta middagen i kortärmat. Kvällarna och morgnarna har pga vinden varit lite kyliga, även här i Portugal. Men vi är nog långt ifrån den sista morgonen i Boredeaux, då vi hade 10 C i bilen då vi vaknade.
Imorgon fortsätter resan till Lissabon...
perjantaina, kesäkuuta 03, 2011
2.6. Porto
Madalena camping Porton lähellä on edellisen campingin vastakohta. Kaikki on suurta ja anonyymiä. Olemme pienten campinkien ihmisiä. Mutta jos Porton haluaa nähdä, on Madalena helpoin vaihtoehto. Matka Madalenasta Portoon on vain n. 5 km, ja hyväkuntoinen pyörätie rantaviivaa pitkin on nautinto polkea.
Kuten Bordeuax'ssa saavuimme Portoon helteessä. Ja kuten Bordeaux'ssa sää muttui äkkiä. Bordeaux'ssa saimme kokea lyhyen ukkosmyrskyn ja Portossa ensimmäinen yö tarjosi Atlantin merituulta (21 m/s).
Ensimmäinen päivä oli kuitenkin täydellinen sekä sään että ohjelman osalta. Poljimme Vila Nova de Gaiaan joka Porton vieressä, Douro joen toisella puolella oleva kaupunki. Vila Nova de Gaiassa on useampi portviinikellari, joissa saa ilmaisen esittelykierroksen ja maistiaisia. Hyödynsimme tottakai tilaisuuden, ja opimme tuotantoprosessista paljon. Ja täytyy myöntää että portviini on aika hyvää, varsinkin kuiva valkoinen...
Porton puolelle siirryttyämme löysimme itsemme tapamme mukaisesti turistityhjiltä kujilta. Istahdimme paikalliseen kuppilaan, josta tilasimme sujuvalla portugalillamme (kukaan ei puhunut yhtään englantia) paikallisherkun hiillostetut sardiinit ja oluet. Eksyminen kannatti ainakin hintalaadun suhteen.
Pävän kulttuuriannoksen saimme Porton Palacio de Bolsa'sta, joka on toiminut vuosina 1910-1996 Portugalin pörssinä. Talon rakentamiseen oli kulunut miltei 70 vuotta, koska sen yksityiskohdat oli tehty taidokkaasti käsin suurimmaksi osaksi puusta ja marmorista.
Kuten Bordeuax'ssa saavuimme Portoon helteessä. Ja kuten Bordeaux'ssa sää muttui äkkiä. Bordeaux'ssa saimme kokea lyhyen ukkosmyrskyn ja Portossa ensimmäinen yö tarjosi Atlantin merituulta (21 m/s).
Ensimmäinen päivä oli kuitenkin täydellinen sekä sään että ohjelman osalta. Poljimme Vila Nova de Gaiaan joka Porton vieressä, Douro joen toisella puolella oleva kaupunki. Vila Nova de Gaiassa on useampi portviinikellari, joissa saa ilmaisen esittelykierroksen ja maistiaisia. Hyödynsimme tottakai tilaisuuden, ja opimme tuotantoprosessista paljon. Ja täytyy myöntää että portviini on aika hyvää, varsinkin kuiva valkoinen...
Porton puolelle siirryttyämme löysimme itsemme tapamme mukaisesti turistityhjiltä kujilta. Istahdimme paikalliseen kuppilaan, josta tilasimme sujuvalla portugalillamme (kukaan ei puhunut yhtään englantia) paikallisherkun hiillostetut sardiinit ja oluet. Eksyminen kannatti ainakin hintalaadun suhteen.
Pävän kulttuuriannoksen saimme Porton Palacio de Bolsa'sta, joka on toiminut vuosina 1910-1996 Portugalin pörssinä. Talon rakentamiseen oli kulunut miltei 70 vuotta, koska sen yksityiskohdat oli tehty taidokkaasti käsin suurimmaksi osaksi puusta ja marmorista.
1.6. Bordeaux - Porto
På onsdag var det åter dags för en kör dag. Dryga 1200 km hade vi att rulla fram på vägarna igen. På franska sidan tvingades vi titt som tätt stanna för att betala vägtullar, men efter att vi passerat gränsen till Spanien, minskade vägtullarna betydligt. Men istället tvingades vi, precis som under vår Kroatien resa, att stanna vid sidan av vägen. Men till skillnad från vår senaste resa, berodde det denna gång inte på att bilen inte orkade, utan tvärtom på att bilen orkade för bra. Och den spanska polisen tog tillfället i akt att kassera in lite utländska pengar. Och spanskt nog så var det special price om man betalade direkt. Vad kan man säga, vägtull som vägtull. Men åtminstone var polisen så vänlig och trevlig att han berättade för oss hur mycket överhastighet man kan köra, utan att fastna i radarn. Kommunikationen gick förvånansvärt bra med tanke på att vi bara kan några ord spanska och polisen lika få ord på engelska.
Det kan vi tillägga att vägarna hela vägen varit fantastiska. Nu vet vi vart alla EU pengar går. Synd bara att hastighetsberänsningarna inte alltid möter vägarnas förträfflighet.
Det kan vi tillägga att vägarna hela vägen varit fantastiska. Nu vet vi vart alla EU pengar går. Synd bara att hastighetsberänsningarna inte alltid möter vägarnas förträfflighet.
torstaina, kesäkuuta 02, 2011
Sainte-Foy La Grande
Otsikkona on sen pienen kylän nimi Bordeauxin alueella, jonka kupeessa vietimme 4 yötä. Mahtipontisesta nimestään huolimatta kylä on todennäköisesti samanlainen kuin sadat muutkin kylät Ranskassa. Kylän historia ulottuu 1200-luvulle ja alueella ovat pyörineet protestanttiset ja katolilaiset valloittajat rakennellen omia monumenttejaan valtansa merkiksi. Eli arkkitehtoonisia ihasteluja riittää..
Kylä elää viinistä. Campingin omistaja kertoi, että alue ei ole kovin varakasta. Täällä esim. talot ja asunnot siirtyvät täysin samanlaisina sukupolvelta toiselle eikä uudistuksia tehdä. Osittain tämä johtuu siitä, että ei ole varaa viimeisimpiin villityksiin. Mutta täällä tuntuvat myös perinteet ja perinteiset arvot olevan suuremmassa kunnioituksessa kuin meillä Suomessa..
Suomesta poikkeavaa ovat myös aukioloajat. Sunnuntaina ja maanantaina koko kylä nukkui; vain muutama liike oli rohjennut avata muutamaksi tunniksi maanantaina. Tiistaina saimme olla tarkkoja, että osuimme ruokakauppaan ja kirjastoon oikeaan aikaan, koska aukiolot olivat aamusta pari tuntia ja iltapäivästä taas pari tuntia. Välillä työntekijät kävivät varmaan syömässä pitkän lounaan perheidensä kanssa.
Vierailumme Sainte-Foy:ssa oli erittäin avartavaa (ranskalaisuuden suhteen) ja rentouttavaa. Se oli erinomainen alku lomalle.
Kylä elää viinistä. Campingin omistaja kertoi, että alue ei ole kovin varakasta. Täällä esim. talot ja asunnot siirtyvät täysin samanlaisina sukupolvelta toiselle eikä uudistuksia tehdä. Osittain tämä johtuu siitä, että ei ole varaa viimeisimpiin villityksiin. Mutta täällä tuntuvat myös perinteet ja perinteiset arvot olevan suuremmassa kunnioituksessa kuin meillä Suomessa..
Suomesta poikkeavaa ovat myös aukioloajat. Sunnuntaina ja maanantaina koko kylä nukkui; vain muutama liike oli rohjennut avata muutamaksi tunniksi maanantaina. Tiistaina saimme olla tarkkoja, että osuimme ruokakauppaan ja kirjastoon oikeaan aikaan, koska aukiolot olivat aamusta pari tuntia ja iltapäivästä taas pari tuntia. Välillä työntekijät kävivät varmaan syömässä pitkän lounaan perheidensä kanssa.
Vierailumme Sainte-Foy:ssa oli erittäin avartavaa (ranskalaisuuden suhteen) ja rentouttavaa. Se oli erinomainen alku lomalle.
tiistaina, toukokuuta 31, 2011
28.5.-31.5. Bordeaux'in viinialue
Vuorokaudessa ajokilometrejà kertyi 1600, mutta urakka kannatti. Bolle rullasi Ranskan (ja usean muunkin maan) moottoriteità tottuneesti kuin kunnon ranskalaisen Renaultin kuuluukin: Matkan ainoita ikàvià asioita olivat Pariisin ruuhkat ja odotettua suuremmat tietullit. Tulimme kuitenkin kohtalaisen virkeinà lauantai-iltana Dordogne-joen varrella olevalle pienelle campingalueelle ja vastassamme oli ihanat brittiomistajat ja kostea helle.
Sunnuntai oli huilipàivà, jolloin vain polskimme joessa, etsimme varjoa polttavalta auringolta, pyòràilimme pienen tutustumiskierroksen ja sòimme illalla paikallisessa ravintolassa 3 ruokalajin ranskalaisen menun. Herkullinen pàivà kokonaisuudessaan.
Maanantai alkoi aamulenkillà, josta Melille seurasi hyvà olo ja Sannalle kaksi punkkipuremaa. Seuraavaksi suuntasimme apteekkiin, jossa ystàvàllinen apteekkari poisti molemmat punkit. Iltapàivàllà kàvimme tutustumassa paikallisiin viineihin viinimuseossa jossa sai sekà maistaa, ettà ostaa viinejà. Viiniopas ei puhunut kuin muutaman sanan englantia, mutta oli hyvin ystàvàllinen, ja opimme vàhàn uutta viineistà. Emmekà tietenkààn làhteneet tyhjin kàsin pois.
Tààllà kaikki ovat erittàin ystàvàllisià ja vastaantulijatkin tervehtivàt meità kadulla. Vaikka emme osaa kuin pari sanaa ranskaa (kiitos ja hei) kaikki ovat hyvin ystàvàllisià ja auttavaisia. Se siità ranskalaisesta ylimielisyydestà.
Sunnuntai oli huilipàivà, jolloin vain polskimme joessa, etsimme varjoa polttavalta auringolta, pyòràilimme pienen tutustumiskierroksen ja sòimme illalla paikallisessa ravintolassa 3 ruokalajin ranskalaisen menun. Herkullinen pàivà kokonaisuudessaan.
Maanantai alkoi aamulenkillà, josta Melille seurasi hyvà olo ja Sannalle kaksi punkkipuremaa. Seuraavaksi suuntasimme apteekkiin, jossa ystàvàllinen apteekkari poisti molemmat punkit. Iltapàivàllà kàvimme tutustumassa paikallisiin viineihin viinimuseossa jossa sai sekà maistaa, ettà ostaa viinejà. Viiniopas ei puhunut kuin muutaman sanan englantia, mutta oli hyvin ystàvàllinen, ja opimme vàhàn uutta viineistà. Emmekà tietenkààn làhteneet tyhjin kàsin pois.
Tààllà kaikki ovat erittàin ystàvàllisià ja vastaantulijatkin tervehtivàt meità kadulla. Vaikka emme osaa kuin pari sanaa ranskaa (kiitos ja hei) kaikki ovat hyvin ystàvàllisià ja auttavaisia. Se siità ranskalaisesta ylimielisyydestà.
26.5.-27.5. Helsinki - Travemùnde
Sauna - poreallas - uni - puntti - sauna - poreallas - seisova pòytà - uni... kyllà matkustaminen on rankkaa.
Fòrord
Vi tog fàrgan till Travemùnde
vàr resa bòrjade sà
tvà vanliga finska turister
i en gammal sliten renault
Vad kul att jag ànnu efter 20 àr kommer ihàg texten. Och det behòvdes inte mycket justering fòr att passa in.
Vi àr alltsà àter pà bilresa och denna gàng med vàr "nya" renault. Det finns betydligt mindre fòrvaringsutrymme àn i den gamla bilen, men den borde och andra sidan inte bòrja koka pà vàgen... tror vi i varje fall.
Planen àr denna gàng att àka ner till Portugal. Pà vàgen kommer vi att stanna i Bordeaux distriktet i Frankrike. I Portugal vill se Lissabon, hòra lite fado musik och dricka portvin. I òvrigt har vi egentligen ingenting planerat, fàr se vad det blir.
vàr resa bòrjade sà
tvà vanliga finska turister
i en gammal sliten renault
Vad kul att jag ànnu efter 20 àr kommer ihàg texten. Och det behòvdes inte mycket justering fòr att passa in.
Vi àr alltsà àter pà bilresa och denna gàng med vàr "nya" renault. Det finns betydligt mindre fòrvaringsutrymme àn i den gamla bilen, men den borde och andra sidan inte bòrja koka pà vàgen... tror vi i varje fall.
Planen àr denna gàng att àka ner till Portugal. Pà vàgen kommer vi att stanna i Bordeaux distriktet i Frankrike. I Portugal vill se Lissabon, hòra lite fado musik och dricka portvin. I òvrigt har vi egentligen ingenting planerat, fàr se vad det blir.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)