Olemme nyt jättäneet Portugalin taaksemme, ja siirtyneet Välimeren rannalle Espanjan länsirannikolle. Joten on aika tiivistää ajatukset Suomessa kevään aikana niin paljon puhutusta maasta.
Portugalilaiset ovat länsimaalaisten ja välimeren maalaisten välimuoto. He eivät taida olla kovin tehokkaita, ja osaavat nauttia elämästä. Mutta heiltä puuttuu välimerenmaalaisten temperamentti ja kiihkeys. Itse asiassa he muistuttavat monessa suomalaisa. He ovat hyvin kohteliaita, korrekteja ja ystävällisiä, mutta samalla varautuneita, eivätkä hymyile turhaan. Omissa piireissään he ovat kuitenkin hyvin sosiaalisia, ja myös isoissa kaupungeissa kanssakäyminen naapureiden kanssa on luonnollinen ja itsestäänselvä asia. Suurissakin kaupungeissa korttelit vaikuttivat muodostavan omat yhteisöt, jossa kaikki tuntevat toisensa.
Osa rakennuksista huusi kunnostusta, ja näki etteivät portugalilaiset ole mikään varakas kansa, mutta ei sitä ehkä köyhäksikään voi kutsua. Maa on kuiva ja rannikko tuulinen. Tuulisuus tuntui toisaalta lämpiminiä päivinä erittäin mukavalta asialta.
Kalastusta harrastetaan luonnollisesti Portugalissa paljon. Joka laiturin nokassa ja jokitöyräillä seisoi miehiä vapojen kanssa. Ja ammattikalastus oli kunniassaan. Tuoretta kalaa onkin paljon tarjolla. Grillattua sardiiniineja voisi varmaan kutsua Portugalin kansallisruoaksi ja niitä voimme suositella kaikille Portugalin matkailijoille. Toinen tyypillinen ruoka on caldo verde (vihreä keitto), joka oli yleensä soseutettu kaalikeitto, mutta sisälsi usein myös muita vihanneksia, ja joskus jopa makkaranpalasen. Hyvää oli caldo verdekin..
Mikä sen sijaan ei ollut ihan meidän makuumme oli vinho verde (vihreä viini), eli hyvin nuori viini. Se oli meille liian nuorta ja hedelmäistä. Mutta Portugalista saa oikein hyviä viinejä niinkin vähällä kuin neljällä eurolla. Jos muistaa katsoa kaupassa, että viini on DOC- merkitty (denominacao de origem controlada), niin laatu on taattu.
Mutta jääkahvin päälle Portugalilaiset eivät taida oikein ymmärtää. Löysimme kuitenkin vihdoinkin rantakahvilan, jossa oli tarjolla jääkahvia (freddo). Tilasimme ensimmäisella kerralla vahingossa freddo cappuchinot, jotka olivat hieman kermaisenpuoleiset. Costa de Caparican viimeisenä päivänä tilasimme viimeinkin oikeat freddot :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti