Vuorokaudessa ajokilometrejà kertyi 1600, mutta urakka kannatti. Bolle rullasi Ranskan (ja usean muunkin maan) moottoriteità tottuneesti kuin kunnon ranskalaisen Renaultin kuuluukin: Matkan ainoita ikàvià asioita olivat Pariisin ruuhkat ja odotettua suuremmat tietullit. Tulimme kuitenkin kohtalaisen virkeinà lauantai-iltana Dordogne-joen varrella olevalle pienelle campingalueelle ja vastassamme oli ihanat brittiomistajat ja kostea helle.
Sunnuntai oli huilipàivà, jolloin vain polskimme joessa, etsimme varjoa polttavalta auringolta, pyòràilimme pienen tutustumiskierroksen ja sòimme illalla paikallisessa ravintolassa 3 ruokalajin ranskalaisen menun. Herkullinen pàivà kokonaisuudessaan.
Maanantai alkoi aamulenkillà, josta Melille seurasi hyvà olo ja Sannalle kaksi punkkipuremaa. Seuraavaksi suuntasimme apteekkiin, jossa ystàvàllinen apteekkari poisti molemmat punkit. Iltapàivàllà kàvimme tutustumassa paikallisiin viineihin viinimuseossa jossa sai sekà maistaa, ettà ostaa viinejà. Viiniopas ei puhunut kuin muutaman sanan englantia, mutta oli hyvin ystàvàllinen, ja opimme vàhàn uutta viineistà. Emmekà tietenkààn làhteneet tyhjin kàsin pois.
Tààllà kaikki ovat erittàin ystàvàllisià ja vastaantulijatkin tervehtivàt meità kadulla. Vaikka emme osaa kuin pari sanaa ranskaa (kiitos ja hei) kaikki ovat hyvin ystàvàllisià ja auttavaisia. Se siità ranskalaisesta ylimielisyydestà.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti