Kuukausi reissun päällä on kohta vierähtänyt. Tähän on mahtunut kaikenlaista, ja on vaikea uskoa, että kaikki kokemamme ja näkemämme (ja maistelemamme) on tältä samalta matkalta. Mutta uskottava se on kun katsoo vatsan seutua, joka on molemmilla kuin suuri ruskea donitsi..
Olemme edelleen sitä mieltä, että ”cämppäily” on paras tapa nähdä ja kokea uusia paikkoja, joissa ei tulisi koskaan käytyä ilman oman mukana kulkevan kodin turvaa. Ja olemme nähneet, että tätä voi tehdä monella tavalla: vanhempi pariskunta vanhalla avoautolla ja vielä heidän rippikoulun aikaisella teltallaan tai toinen pariskunta bussin kokoisella luksusautolla, jossa oli perään kiinnitettynä ”kauppakassina” uudenkarhea Mini.
Meidän retkiautomme on toiminut moitteettomasti, vaikka me olemme nyt kolhineet sitä molemmin puolin. Toinen puoli oli tosin kolhittu jo koti-Suomessa talven aikana, joten tasapuolisuuden ja vastakohtien nimissä kolhimme nyt toisen puolen Portugalin lämmössä (leirintäalueen puu hyppäsi varoittamatta auton kylkeen Sannan peruuttaessa). Pysyvä muisto on aina mukava tuliainen. Ja tätä lomamatkaa on mukava muistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti