Idag (22.1.) hade vi den tidigaste väckningen för den här resan. Bussen till Mount Tongariro hämtade oss redan kl 6.15, där vi skulle göra vår 1-dags hike - the Tongariro Crossing. Om vi tidigare inte hittat ord för att beskriva landets skönhet, så är det nu lönlöst att ens försöka. Det var som att vandra in i en helt anna värld. Och på sätt och vis gjorde vi det; vi vandrade in i Sagan om Ringen. Vi vandrade förbi Mt Ngauruhoe, som i filmen blivit känd som Mordors fäste.
Under vandringen fick vi både frysa och svettas, klättra brant uppför och sedan förstås traska nerför. Vi gick bland både kratrar och sjöar, i gassande solsken och i dis med ordentlig blåst, variationen var enorm och upplevelsen helt fantastisk... nej, mer än så.
Alkumatka oli helppoa nousua aamu-usvassa kohti Soda Springsiä. Sen jälkeen alkoi Devils Staircase joka tarkoitti 45 minuuttia 45 asteen kulmassa tehtyä nousua kohti South Crateria. Se oli järkyttävän rankka nousu, mutta onneksi emme olleet huonokuntoisimpia ryhmästämme.
South Crater oli tasainen ja kuu'mainen alue, vaikka emme siitä paljonkaan nähneet, kun pilvet olivat laskeutuneet yllemme ja kävelimme hernerokkasumussa (mitä normaalisti sanottaisiin pilveksi). Craterin toiselta laidalta nousimme Red Crater Ridgelle ja tämä nousu oli erittäin tuulinen ja hieman pelottava (kävelimme pitkän tovin n. 1.5 metrin levyistä kraaterin reunamaa kovassa tuulessa).
Korkeimmalle huipulle päästyämme muutos säätilassa oli ällistyttävä! Kun toisella puolella sää oli ollut sumuinen, tuulinen ja viileä, niin nyt taivas aukeni ja saimme ihailla maisemia pitkälle Uuden Seelannin itä-rannikolle asti. Ja allamme siinsivät Emerald Lakes: kraatereihin kerääntyneitä vesialtaita.
Tästä eteenpäin kaikki olisikin pelkkää alamäkeä...vaikka ei se ollut jaloille paljon helpompaa... Pienen ruokatauon jälkeen jatkoimme matkaamme Ketetahi Huttiin, jossa pidimme tunnin tauon, lepuutimme jalkojamme ja koetimme pysyä poissa auringosta.
Hutista vielä tunti alaspäin ja pääsimme kasvillisuuden suojiin pois yhä kuumemmaksi käyneestä auringosta. Vajaan tunnin "viidakkomarssin" jälkeen olimme parkkialuella, josta kaikki meidät väsyneet vaeltajat tultiin noutamaan pois.
Taaperrus kesti meiltä taukoineen 7 tuntia ja matkaa kertyi 18.5 km.
Kaiken kaikkiaan tämä päivä on ollut paras ja muistettavin tällä reissulla (tähän asti). Vaikka jalat mahtaa olla JÄRKYTTÄVÄN kipeät seuraavina päivinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti