Sunnuntaiksi ja maanantaiksi vuokrasimme henkilöauton
ajaaksemme kuuluian Great Ocean Roadin. GOR kulkee Melbournesta lounaaseen rannikkoa pitkin. Välillä tie hipoo rantatyrskyjä ja välillä se nousee yli 100 metrin korkeuteen.
Sunnuntaina ajoimme Melbournesta Laver Hillsille (n. 230 km matka) ja yövyimme tienvarsi hotellissa joka oli rähjäisin räkälä tähänastisen matkailu-uramme aikana! Mutta huone maksoi vain 60 taalaa (sitä ennen olimme kysyneet huonetta B&B ja mökkipaikoista ja hinnat olivat liikkuneet 200 taalan ympärillä.
Vaikka maisemat olivat jälleen hienoja niin päivän kohokohta oli kun näimme tien varren puissa villejä koaloja, jopa yhden vauvakoalan. Ai että ne on söpöjä.
Efter en mindre lyxig övernattning var det en glädje att åter sätta sig i bilen och fortsätta färden med vår rätt stliga bil, även om det är en Toyota. Vårt första stopp för dagen var det som kanske kommit att bli den största sevärdheten på GOR, nämligen de 12 apostlarna. Och visst var de ståtliga. De är stora "stenblock" som en gång varit del av fastlandet, men som havet "ätit" loss från "bergväggen". Och denna process pågår hela tiden, därmed försvinner gamla apostlar och nya uppstår. Vattnet äter bort av sandstensmaterialet med en hastighet på 2 cm per år.
Vid detta stadie bestämde vi oss för att svänga bort från GOR och styra mot en stad där det skulle finnas någon sorts vilda västern by. Vi hittade Ballarat, men någon vilda västern by hittade vi inte. Inte så underligt då vi inte orkade söka oss till info byrån utan istället tog oss en kaffe på gågatan. Och efter det hade vi inte längre tid med annat än att köra till Melbourne och återlämna bilen.
Ikväll ska vi igen gå och äta kenguru med Maria och Sarah. Men innan dess ska vi ligga en stund och ta sol i något som ligger närmare att vara en trafikdelare än en park. Ha, ha, ha (inget hjärtligt skratt) en papegoja tryckte precis iväg en bajsing rakt i mitt huvud :-/
maanantaina, tammikuuta 29, 2007
Shopping (27.1.)
Vi vaknade överraskande pigga på lördag, trots att Maria tagit med oss på disco kvällen innan. Planen för dagen var att åka till stranden och pröva på boogie boarding (surfing på ett litet bräde, som man ligger på). Men det svala vädret och några korta regnskurar fick oss att komma på andra tankar. Istället tog Maria med oss på shoppingtur till lite trendigare och mer retro shopping gator ä vad man hittar i de absoluta centrum av Melbourne. Efter en lyckad shopping dag åtevände vi som huvudpersonerna i "sex and the city" med taxi tillbaka till Maria.
För kvällen blev det indisk take-away och film i Sharons sällskap.
För kvällen blev det indisk take-away och film i Sharons sällskap.
Viikko Uudessa Seelannissa
Perjantai ja viimeinen päivä Uudessa Seelannissa. Palautimme auton ehjänä ja palumatka Melbourneen saattoi alkaa.
Viikko Uudessa Seelannissa oli mieletön! Campervanin vuokraaminen oli loistava ajatus. Paras tapa nähdä tätä kaunista maata on kuljeskella "omalla" autolla. Ja campervanilla "oma" koti kulkee kätevästi mukana, eikä tarvitse pakata kassia koko ajan. Tiet ja niiden vasemmalla puolella ajaminen täällä voivat tietysti olla hieman haasteellisia, mutta niihin tottuu, ja itse asiassa ne tekevät ajamisen hauskemmaksi. Joka aamu piti vain hokea itselleen: pysy vasemmalla, pysy vasemmalla.
Näkymät olivat huimaavia käänsi sitten päätään mihin suuntaan tahansa. Uusi Seelanti on kaunein maa missä kumpikin meistä on ikinä käynyt. Siellä on kaikkea: vuoria, vihreitä kukkuloita, vehreää kasvillisuutta, merta, järviä, ja kaiken huipuksi kaikki vielä lyhyillä etäisyyksillä. Mitä voisi vielä pyytää? Miellyttävä ilmasto tietenkin, ja sitäkin siellä on! Saimme kuulla että tämä on sään kannalta huonoin kesä heillä pitkään, pitkään aikaan, mutta meille se oli miltei täydellistä. Oli ihan riittävän aurinkoista meille ja samalla vältyimme palamasta.
Jos jotain negatiivista täytyy viikosta keksiä niin se on se että koimme niin paljon erilaisia ihania asioita lyhyessä ajassa että kaikkea ei ehtinyt edes sisäistää. Varmasti koko kuukauden kokemukset tajuamme vasta vappuna :-)
Kokemukset on vaikea pistää paremmuusjärjestykseen koska liikuimme niin erilaisissa maailmoissa. Oli vuoren huippuja, kraatereita, geysireitä, rantoja ja maanalaista elämää. Mutta kyllä Tongariro Crossing oli meistä molemmista viikon paras päivä. Suosittelemme!
Kaiken tämän lisäksi Uusi Seelanti on edullinen maa suomalaiselle matkailijalle.
Viikko Uudessa Seelannissa oli mieletön! Campervanin vuokraaminen oli loistava ajatus. Paras tapa nähdä tätä kaunista maata on kuljeskella "omalla" autolla. Ja campervanilla "oma" koti kulkee kätevästi mukana, eikä tarvitse pakata kassia koko ajan. Tiet ja niiden vasemmalla puolella ajaminen täällä voivat tietysti olla hieman haasteellisia, mutta niihin tottuu, ja itse asiassa ne tekevät ajamisen hauskemmaksi. Joka aamu piti vain hokea itselleen: pysy vasemmalla, pysy vasemmalla.
Näkymät olivat huimaavia käänsi sitten päätään mihin suuntaan tahansa. Uusi Seelanti on kaunein maa missä kumpikin meistä on ikinä käynyt. Siellä on kaikkea: vuoria, vihreitä kukkuloita, vehreää kasvillisuutta, merta, järviä, ja kaiken huipuksi kaikki vielä lyhyillä etäisyyksillä. Mitä voisi vielä pyytää? Miellyttävä ilmasto tietenkin, ja sitäkin siellä on! Saimme kuulla että tämä on sään kannalta huonoin kesä heillä pitkään, pitkään aikaan, mutta meille se oli miltei täydellistä. Oli ihan riittävän aurinkoista meille ja samalla vältyimme palamasta.
Jos jotain negatiivista täytyy viikosta keksiä niin se on se että koimme niin paljon erilaisia ihania asioita lyhyessä ajassa että kaikkea ei ehtinyt edes sisäistää. Varmasti koko kuukauden kokemukset tajuamme vasta vappuna :-)
Kokemukset on vaikea pistää paremmuusjärjestykseen koska liikuimme niin erilaisissa maailmoissa. Oli vuoren huippuja, kraatereita, geysireitä, rantoja ja maanalaista elämää. Mutta kyllä Tongariro Crossing oli meistä molemmista viikon paras päivä. Suosittelemme!
Kaiken tämän lisäksi Uusi Seelanti on edullinen maa suomalaiselle matkailijalle.
Goat Island
Ajattelimme kokeilla snorklausta Goat Islandilla, ja se olisikin ollut helppoa koska varusteita sai vuokrattua rannalta 7llä taalalla. Ennen uintiretkeä kävimme kuitenkin lasipohjaisella veneellä tutustumassa saaren ympäristön kaloihin ja koralleihin. Lasiveneen opas kertoi kaloista ja merten suojelusta kiinnostavasti ja hän oli selvästikin sydämellään mukana merireservaatin toiminnassa. Hän kertoi että paikalliset snapper-kalat ovat syöneet varomattomilta sukeltajilta korvia ja sormia koska kiiltelevät korut houkuttavat niitä kovin. Lisäksi näkemämme kalat olivat suomalaisiin verrattuna kamalan isoja. Me arkajalat päätimme siirtää snorklauksen turvallisempiin vesiin... Kävimme kuitenkin rannalla uimassa Tyynen Valtameren suolaisissa aalloissa.
Ennen matkamme jatkumista teimme pienen luontorretken mantereen rantajyrkänteille. Maisemat olivat edelleen häikäiseviä.
Goat Islandilta ajoimme Northlandin niemimaan halki Tasmanianmeren rannalle ja yövyimme Muriwai Beachin surffiparatiisin leirintäalueella. Illalla kävimme vielä Tasmanianmeren aalloissa ja ne olivat vaaaltavat! Kävi hieman jännittämään tuleva surffikurssimme :-)
Ennen matkamme jatkumista teimme pienen luontorretken mantereen rantajyrkänteille. Maisemat olivat edelleen häikäiseviä.
Goat Islandilta ajoimme Northlandin niemimaan halki Tasmanianmeren rannalle ja yövyimme Muriwai Beachin surffiparatiisin leirintäalueella. Illalla kävimme vielä Tasmanianmeren aalloissa ja ne olivat vaaaltavat! Kävi hieman jännittämään tuleva surffikurssimme :-)
perjantaina, tammikuuta 26, 2007
Kauri trad
Natten till onsdag övernattade vi i Raglan, en by med 2700 invånare. Melina har redan länge önskat att få se de massiva kauri träden, men för det skulle man måsta köra rätt långt norrut och det har vi tyvärr inte tid för. Men till vår lycka behöver man bara åka ca 70 km norrut från Auckland för att få se åtminstone ett präktigt kauri träd. Så därför styrde vi mot Parry Kauri Park.
På vägen stoppade vi för en simtur. Och här på östra sidan av ön går det t.o.m. bra att simma, här finns inga vågor att tala om. Efter en efterlängtad simtur fortsatte vi mot kauri träden. Visst var det ett ståtligt exlemplar, 800 år gamla McKinney. De övriga kauri träden i parken var betydligt mindre och yngre, en del orkade knappt stå upprätt utan stödpinne ännu. Men det var en trevlig liten promenad i alla fall.
Kvällen innan hade vi läst i Eppus Nya Zealand bok att 20 km norrut från Parry Kauri Park ligger Goat Island Beach, ett populärt ställe för snorkling och dykning. Lonly Planet skrev så fascinerande om platsen att vi inte kunde annat än boka in oss på Goat Island Beach Camping för natten. Det var nästan som att köra in i ett 70-tals hippieparadis. Om stämningen på campingen var lite annorluna så kan man gott säga det samma om utsikten. Härifrån såg man både gröna kullar med både kor och får, samt havet... the South Pacific Ocean.
På vägen stoppade vi för en simtur. Och här på östra sidan av ön går det t.o.m. bra att simma, här finns inga vågor att tala om. Efter en efterlängtad simtur fortsatte vi mot kauri träden. Visst var det ett ståtligt exlemplar, 800 år gamla McKinney. De övriga kauri träden i parken var betydligt mindre och yngre, en del orkade knappt stå upprätt utan stödpinne ännu. Men det var en trevlig liten promenad i alla fall.
Kvällen innan hade vi läst i Eppus Nya Zealand bok att 20 km norrut från Parry Kauri Park ligger Goat Island Beach, ett populärt ställe för snorkling och dykning. Lonly Planet skrev så fascinerande om platsen att vi inte kunde annat än boka in oss på Goat Island Beach Camping för natten. Det var nästan som att köra in i ett 70-tals hippieparadis. Om stämningen på campingen var lite annorluna så kan man gott säga det samma om utsikten. Härifrån såg man både gröna kullar med både kor och får, samt havet... the South Pacific Ocean.
torstaina, tammikuuta 25, 2007
Waitomo caves (ti 23.1.)
Aj, aj, aj, var de första orden som hördes denna morgon, gårdagens vandring känns i musklerna - vilken härlig känsla :-)
Eftersom vi igår gick uppe bland molnen måste vi ju balansera det hela med att idag gå under jorden. Därför körde vi iväg mot Waitamo en liten, liten by, som lockar en mängd turister tack vare sina grottor och black water rafting expeditioner.
Första biten av färden mot Waitomo var det Melina som satt vid ratten. Och nu var spänningen borta och det var faktiskt helt kul att köra. Och tur var väl det för idag var det igen lite kurvigare vägar och på ett ställe körde vi in i en ordentlig dimma! Tur så har de här på Nya Zealand tydliga skyltar som visar vart vägen svänger och den rekommenderade hastigheten för kurvan. Så vi lekte rally en stund där kartläsaren gav kör instruktioner "tiukka vasen 25". Det är gott vi kommer från ett rally land ;-) (Kan vara att vår nästa bil blir en automatväxlad paketbil ;-)) Resten av färden gick som smort, stannade i en by lite före Waitomo och åt Fish and Chips i en liten park vid en å.
Waitomo Cavesin alueella on yli 300 kartoitettua luolastoa joissa virtaa maanalaisia jokia. Kävimme tutustumassa yhteen luolaan 3 tuntia kestäneellä Tumu Tumu Toobing-retkellä. Saimme paikalliselta nuorelta ja mukavalta maori-oppaalta yksityiskierroksen koska samaan aikaan ei ollut lähdössä muita kuin me. Poika parka: joutui kahden tuppisuusuomalaisen kanssa pimeään luolaan moneksi tunniksi:-)
Puettuamme märkäpuvut ja kypärät laskeuduimme kapeaa tunnelia alaspäin n. 10 metriä ja lähdimme etenemään kävellen eri kokoisten tunnelien ja 50-200 cm syvien vesialtaiden halki. Kun saavuimme joelle hypähdimme istumaan kumirenkaisiin ja kelluimme jokea pitkin. Matkalla näimme tuhansittain tunnelin kattoon kiinnittyneitä kiiltomatoja (glow-worm: Eppu korjaa, jos suomennos on väärä..) jotka valaisivat matkaamme muuten täysin pimeässä tunnelissa. Näky oli kuin tähtitaivas täynnä vihreää valoa hohtavia tähtiä!
Luolissa oli myös miljoonia vuosia vanhoja tippukiviä ja virtaavan veden muodostamia upeita kaiverruksia. Olimme luolassa n. 2.5 tuntia ja kuljimme sinä aikana n. kilometrin matkan: eli erittäin hidasta mutta mielenkiintoista etenemistä.
Etukäteiskuvitelmissamme olimme odottaneet hieman kovempaa vedenvirtausta ja pärskeitä (vrt. koskenlasku), mutta tämä retki oli kuitenkin tekemisen arvoinen koska kaikki oli maan alla NIIN erilaista.
Eftersom vi igår gick uppe bland molnen måste vi ju balansera det hela med att idag gå under jorden. Därför körde vi iväg mot Waitamo en liten, liten by, som lockar en mängd turister tack vare sina grottor och black water rafting expeditioner.
Första biten av färden mot Waitomo var det Melina som satt vid ratten. Och nu var spänningen borta och det var faktiskt helt kul att köra. Och tur var väl det för idag var det igen lite kurvigare vägar och på ett ställe körde vi in i en ordentlig dimma! Tur så har de här på Nya Zealand tydliga skyltar som visar vart vägen svänger och den rekommenderade hastigheten för kurvan. Så vi lekte rally en stund där kartläsaren gav kör instruktioner "tiukka vasen 25". Det är gott vi kommer från ett rally land ;-) (Kan vara att vår nästa bil blir en automatväxlad paketbil ;-)) Resten av färden gick som smort, stannade i en by lite före Waitomo och åt Fish and Chips i en liten park vid en å.
Waitomo Cavesin alueella on yli 300 kartoitettua luolastoa joissa virtaa maanalaisia jokia. Kävimme tutustumassa yhteen luolaan 3 tuntia kestäneellä Tumu Tumu Toobing-retkellä. Saimme paikalliselta nuorelta ja mukavalta maori-oppaalta yksityiskierroksen koska samaan aikaan ei ollut lähdössä muita kuin me. Poika parka: joutui kahden tuppisuusuomalaisen kanssa pimeään luolaan moneksi tunniksi:-)
Puettuamme märkäpuvut ja kypärät laskeuduimme kapeaa tunnelia alaspäin n. 10 metriä ja lähdimme etenemään kävellen eri kokoisten tunnelien ja 50-200 cm syvien vesialtaiden halki. Kun saavuimme joelle hypähdimme istumaan kumirenkaisiin ja kelluimme jokea pitkin. Matkalla näimme tuhansittain tunnelin kattoon kiinnittyneitä kiiltomatoja (glow-worm: Eppu korjaa, jos suomennos on väärä..) jotka valaisivat matkaamme muuten täysin pimeässä tunnelissa. Näky oli kuin tähtitaivas täynnä vihreää valoa hohtavia tähtiä!
Luolissa oli myös miljoonia vuosia vanhoja tippukiviä ja virtaavan veden muodostamia upeita kaiverruksia. Olimme luolassa n. 2.5 tuntia ja kuljimme sinä aikana n. kilometrin matkan: eli erittäin hidasta mutta mielenkiintoista etenemistä.
Etukäteiskuvitelmissamme olimme odottaneet hieman kovempaa vedenvirtausta ja pärskeitä (vrt. koskenlasku), mutta tämä retki oli kuitenkin tekemisen arvoinen koska kaikki oli maan alla NIIN erilaista.
Tongariro crossing hike
Idag (22.1.) hade vi den tidigaste väckningen för den här resan. Bussen till Mount Tongariro hämtade oss redan kl 6.15, där vi skulle göra vår 1-dags hike - the Tongariro Crossing. Om vi tidigare inte hittat ord för att beskriva landets skönhet, så är det nu lönlöst att ens försöka. Det var som att vandra in i en helt anna värld. Och på sätt och vis gjorde vi det; vi vandrade in i Sagan om Ringen. Vi vandrade förbi Mt Ngauruhoe, som i filmen blivit känd som Mordors fäste.
Under vandringen fick vi både frysa och svettas, klättra brant uppför och sedan förstås traska nerför. Vi gick bland både kratrar och sjöar, i gassande solsken och i dis med ordentlig blåst, variationen var enorm och upplevelsen helt fantastisk... nej, mer än så.
Alkumatka oli helppoa nousua aamu-usvassa kohti Soda Springsiä. Sen jälkeen alkoi Devils Staircase joka tarkoitti 45 minuuttia 45 asteen kulmassa tehtyä nousua kohti South Crateria. Se oli järkyttävän rankka nousu, mutta onneksi emme olleet huonokuntoisimpia ryhmästämme.
South Crater oli tasainen ja kuu'mainen alue, vaikka emme siitä paljonkaan nähneet, kun pilvet olivat laskeutuneet yllemme ja kävelimme hernerokkasumussa (mitä normaalisti sanottaisiin pilveksi). Craterin toiselta laidalta nousimme Red Crater Ridgelle ja tämä nousu oli erittäin tuulinen ja hieman pelottava (kävelimme pitkän tovin n. 1.5 metrin levyistä kraaterin reunamaa kovassa tuulessa).
Korkeimmalle huipulle päästyämme muutos säätilassa oli ällistyttävä! Kun toisella puolella sää oli ollut sumuinen, tuulinen ja viileä, niin nyt taivas aukeni ja saimme ihailla maisemia pitkälle Uuden Seelannin itä-rannikolle asti. Ja allamme siinsivät Emerald Lakes: kraatereihin kerääntyneitä vesialtaita.
Tästä eteenpäin kaikki olisikin pelkkää alamäkeä...vaikka ei se ollut jaloille paljon helpompaa... Pienen ruokatauon jälkeen jatkoimme matkaamme Ketetahi Huttiin, jossa pidimme tunnin tauon, lepuutimme jalkojamme ja koetimme pysyä poissa auringosta.
Hutista vielä tunti alaspäin ja pääsimme kasvillisuuden suojiin pois yhä kuumemmaksi käyneestä auringosta. Vajaan tunnin "viidakkomarssin" jälkeen olimme parkkialuella, josta kaikki meidät väsyneet vaeltajat tultiin noutamaan pois.
Taaperrus kesti meiltä taukoineen 7 tuntia ja matkaa kertyi 18.5 km.
Kaiken kaikkiaan tämä päivä on ollut paras ja muistettavin tällä reissulla (tähän asti). Vaikka jalat mahtaa olla JÄRKYTTÄVÄN kipeät seuraavina päivinä!
Under vandringen fick vi både frysa och svettas, klättra brant uppför och sedan förstås traska nerför. Vi gick bland både kratrar och sjöar, i gassande solsken och i dis med ordentlig blåst, variationen var enorm och upplevelsen helt fantastisk... nej, mer än så.
Alkumatka oli helppoa nousua aamu-usvassa kohti Soda Springsiä. Sen jälkeen alkoi Devils Staircase joka tarkoitti 45 minuuttia 45 asteen kulmassa tehtyä nousua kohti South Crateria. Se oli järkyttävän rankka nousu, mutta onneksi emme olleet huonokuntoisimpia ryhmästämme.
South Crater oli tasainen ja kuu'mainen alue, vaikka emme siitä paljonkaan nähneet, kun pilvet olivat laskeutuneet yllemme ja kävelimme hernerokkasumussa (mitä normaalisti sanottaisiin pilveksi). Craterin toiselta laidalta nousimme Red Crater Ridgelle ja tämä nousu oli erittäin tuulinen ja hieman pelottava (kävelimme pitkän tovin n. 1.5 metrin levyistä kraaterin reunamaa kovassa tuulessa).
Korkeimmalle huipulle päästyämme muutos säätilassa oli ällistyttävä! Kun toisella puolella sää oli ollut sumuinen, tuulinen ja viileä, niin nyt taivas aukeni ja saimme ihailla maisemia pitkälle Uuden Seelannin itä-rannikolle asti. Ja allamme siinsivät Emerald Lakes: kraatereihin kerääntyneitä vesialtaita.
Tästä eteenpäin kaikki olisikin pelkkää alamäkeä...vaikka ei se ollut jaloille paljon helpompaa... Pienen ruokatauon jälkeen jatkoimme matkaamme Ketetahi Huttiin, jossa pidimme tunnin tauon, lepuutimme jalkojamme ja koetimme pysyä poissa auringosta.
Hutista vielä tunti alaspäin ja pääsimme kasvillisuuden suojiin pois yhä kuumemmaksi käyneestä auringosta. Vajaan tunnin "viidakkomarssin" jälkeen olimme parkkialuella, josta kaikki meidät väsyneet vaeltajat tultiin noutamaan pois.
Taaperrus kesti meiltä taukoineen 7 tuntia ja matkaa kertyi 18.5 km.
Kaiken kaikkiaan tämä päivä on ollut paras ja muistettavin tällä reissulla (tähän asti). Vaikka jalat mahtaa olla JÄRKYTTÄVÄN kipeät seuraavina päivinä!
maanantaina, tammikuuta 22, 2007
Te Puia & Lake Taupo
21.1. sunnuntaina tutustuimme Rotoruaan ja siellä etenkin maorien Te Puia-kulttuurikeskukseen ja Whakan termiseen allasalueeseen.
Maorit ovat Uuden Seelannin alkuperäisasukkaita. Heitä on nykyisin Uudessa-Seelannissa n 550 000 ja heillä on oma kieli ja erittäin vahva oma heimokulttuuri. Te Puian kierroksella pääsimme kuulemaan maorien historiasta, kulttuurista ja länsimaiseen elämäntapaan sopeutumisesta. Heiltä sopeutuminen on sujunut huomattavasti paremmin kuin Australian aboriginaaleilta ja maorit ovat nykyisin näkyvä ja vaikuttava osa Uuden-Seelannin kulttuuria ja elämää.
Whakan termisellä alueella oli useita kuumia muta-altaita ja termisiä vesialtaita sekä muutama geyseri. Pohutu- geyser purkautui juuri kun tulimme katsomaan sitä ja vesisuihku nousi jopa 20 metriin. Ja tuoksu oli terminen...
Te Puia-vierailun lopuksi pääsimme katsomaan maorien sotatanssirituaaleja ja laulua. On se mahtanut olla pelottava näky kun maorit olivat James Cookin laivuetta vastassa tatuointeineen ja haka-tansseineen! Ja jotenkin ne maorit ovat niin ylpeä kansa, että tanssishown ja tribal-näytelmän vetäminen ei tuntunut yhtään alistavalta tai nöyryyttävältä esiintyjille eikä katsominen yleisölle...harvinaista!
Efter att ha bekantat oss med landets ursprungsbefolkning styrde vi motLake Taupo. Och då inga kringliga bergsvägar fanns på rutten vågade också Melina sätta sig vid ratten. Efter ett par minuters intens spänning verkade Sanna slappna av i passasegarsätet, men chaufferen höll krampaktigt i ratten hela vägen. Väl framme i Taupo parkerade vi vid Hot Water Beach och hoppade i plurret. Och då väcktes frågan: varifrån har stranden fått sitt namn?! Detta var rena motsatsen till Brighton Beach i Melbourne, där vattnet var varmt men extremt saltigt. Lake Taupo däremot är en sötvatten sjö med riktigt uppfriskande vatten. Vågorna var åter rätt häftiga, t.o.m. lite större och kraftigare än i Melbourne.
Idag bestämde vi oss för att äta vid någon av restaurangerna med utsikt över Lake Taupo. Då vi vandrade mot restaurangerna stötte vi på en inhägnad från vilken man fick slå golfbollar till en flytande "green". Sanna som tittat långt på varendaste en golfbana här (och de är inte få), måste naturligtvis få prova. Tyvärr var vinden betydligt starkare än i Finland... ;-)
Till kvällen körde vi vidare till Turangi där vi stannar 2 nätter.
Maorit ovat Uuden Seelannin alkuperäisasukkaita. Heitä on nykyisin Uudessa-Seelannissa n 550 000 ja heillä on oma kieli ja erittäin vahva oma heimokulttuuri. Te Puian kierroksella pääsimme kuulemaan maorien historiasta, kulttuurista ja länsimaiseen elämäntapaan sopeutumisesta. Heiltä sopeutuminen on sujunut huomattavasti paremmin kuin Australian aboriginaaleilta ja maorit ovat nykyisin näkyvä ja vaikuttava osa Uuden-Seelannin kulttuuria ja elämää.
Whakan termisellä alueella oli useita kuumia muta-altaita ja termisiä vesialtaita sekä muutama geyseri. Pohutu- geyser purkautui juuri kun tulimme katsomaan sitä ja vesisuihku nousi jopa 20 metriin. Ja tuoksu oli terminen...
Te Puia-vierailun lopuksi pääsimme katsomaan maorien sotatanssirituaaleja ja laulua. On se mahtanut olla pelottava näky kun maorit olivat James Cookin laivuetta vastassa tatuointeineen ja haka-tansseineen! Ja jotenkin ne maorit ovat niin ylpeä kansa, että tanssishown ja tribal-näytelmän vetäminen ei tuntunut yhtään alistavalta tai nöyryyttävältä esiintyjille eikä katsominen yleisölle...harvinaista!
Efter att ha bekantat oss med landets ursprungsbefolkning styrde vi motLake Taupo. Och då inga kringliga bergsvägar fanns på rutten vågade också Melina sätta sig vid ratten. Efter ett par minuters intens spänning verkade Sanna slappna av i passasegarsätet, men chaufferen höll krampaktigt i ratten hela vägen. Väl framme i Taupo parkerade vi vid Hot Water Beach och hoppade i plurret. Och då väcktes frågan: varifrån har stranden fått sitt namn?! Detta var rena motsatsen till Brighton Beach i Melbourne, där vattnet var varmt men extremt saltigt. Lake Taupo däremot är en sötvatten sjö med riktigt uppfriskande vatten. Vågorna var åter rätt häftiga, t.o.m. lite större och kraftigare än i Melbourne.
Idag bestämde vi oss för att äta vid någon av restaurangerna med utsikt över Lake Taupo. Då vi vandrade mot restaurangerna stötte vi på en inhägnad från vilken man fick slå golfbollar till en flytande "green". Sanna som tittat långt på varendaste en golfbana här (och de är inte få), måste naturligtvis få prova. Tyvärr var vinden betydligt starkare än i Finland... ;-)
Till kvällen körde vi vidare till Turangi där vi stannar 2 nätter.
sunnuntai, tammikuuta 21, 2007
Auckland-Rotorua (20.1.-07)
Lauantaiaamuna Campervan mies haki meidät sovitusti hotellilta. Vuokraamossa hän kertoi, että edelliselle vuokraajalle oli tapahtunut kolari ja meidän automme oli korjaamolla. Saimme käyttöömme samaan hintaan hienomman (ja suuremman) auton. No ei kai mukana kulkevasta vessasta ja suihkusta voinut kieltäytyäkään :-)
Ajoimme lauantaina Aucklandista Coromandel Forest Parkin halki ja rannikkoa pitkin Taurangaan, joka on suurehko kaupunki (n. 60 000 asukasta) Bay of Plenty-lahden rannalla. Tavallisten turismi-tutustumis-shoppailukierrosten jälkeen jatkoimme Rotorua-järvelle. jossa parkkeerasimme Rotorua Thermal Holiday Parkiin yöpymään.
Kilometrejä päivään mahtui n.350, mutta aikaa kului 8 tuntia. Ensinnäkin osasimme eksyä suoralla tiellä jotenkin kummallisesti pari kertaa ja toiseksi maisemat Coromandelilla olivat jotain niin uskomatonta ja henkeäsalpaavaa, että ihailutaukoja piti pitää jatkuvasti. Jyrkät korkeuserot, kiemuraiset vuoristotiet (vaikka korkeutta merenpinnasta ei ollutkaan kuin 750m parhaimmillaan), kohisevat kosket ja kasvillisuuden värien leikki olivat jotain sellaista, jota ei voi kuvata sanoin tai kuvin: se on vain nähtävä!
Ja pahoin pelkään, että parhaimmat maisemat ovat vasta edessä:-)
Rotoruan rauhallisella leirintäalueella kävimme vulkaanisessa lämpökylvyssä (jossa rikki haisi!) ja nautimme itselaittamamme gourmee-illallisen (mikrosoossia ja spagettia).
Ja sitten nukkumaan omaan ISOON campervaniin..
Ajoimme lauantaina Aucklandista Coromandel Forest Parkin halki ja rannikkoa pitkin Taurangaan, joka on suurehko kaupunki (n. 60 000 asukasta) Bay of Plenty-lahden rannalla. Tavallisten turismi-tutustumis-shoppailukierrosten jälkeen jatkoimme Rotorua-järvelle. jossa parkkeerasimme Rotorua Thermal Holiday Parkiin yöpymään.
Kilometrejä päivään mahtui n.350, mutta aikaa kului 8 tuntia. Ensinnäkin osasimme eksyä suoralla tiellä jotenkin kummallisesti pari kertaa ja toiseksi maisemat Coromandelilla olivat jotain niin uskomatonta ja henkeäsalpaavaa, että ihailutaukoja piti pitää jatkuvasti. Jyrkät korkeuserot, kiemuraiset vuoristotiet (vaikka korkeutta merenpinnasta ei ollutkaan kuin 750m parhaimmillaan), kohisevat kosket ja kasvillisuuden värien leikki olivat jotain sellaista, jota ei voi kuvata sanoin tai kuvin: se on vain nähtävä!
Ja pahoin pelkään, että parhaimmat maisemat ovat vasta edessä:-)
Rotoruan rauhallisella leirintäalueella kävimme vulkaanisessa lämpökylvyssä (jossa rikki haisi!) ja nautimme itselaittamamme gourmee-illallisen (mikrosoossia ja spagettia).
Ja sitten nukkumaan omaan ISOON campervaniin..
perjantaina, tammikuuta 19, 2007
Kia Ora
På förmiddagen lämnade vi ett regnigt (!) Melbourne och har nu anlänt till Auckland som ligger på Nya Zealands norra ö. Därmed har vi flyttat oss ytteligare 2 h framåt i tiden. Nya Zealand är, jämfört med Australien, mer likt Finland. Klimatet är lite svalare, gräsmattorna är gröna och människorna är långt ifrån lika pratglada som australienarna. Åtminstone har vi fått ett sådant första intryck. Nu börjar vi vara lite små nervösa för imorgon börjar vårt campervan äventyr :-)
Suuret kiitokset Marialle, joka piti meistä niin hyvää huolta koko viikon! Nauti omasta sängystäsi!
Suuret kiitokset Marialle, joka piti meistä niin hyvää huolta koko viikon! Nauti omasta sängystäsi!
Melbourne by bike
Efter en dag på arrangerad turist-trip bestämde vi oss för att det är dags för lite egna äventyr. Vi fick låna Eppus och Marias cyklar och trampade iväg i den vänster trafikerade miljonstaden. Ja mamma, vi hade hjälmar. Vårt första stopp var Queen Victora Market, där man hittar allt man kan tänka sig i mat, pryl och kläd väg.
Sedan sökte vi oss till den botaniska trädgården och studerade växter och bongade fåglar. Trots att ingen av oss egenligen förstår sig på växtlighetens förunderliga värld uppskattade vi vad den botaniska trädgården hade att bjuda, den var absolut värt ett besök.
Och som på alla våra resor var det nu dags att besöka sådana delar av staden som ingen turist kan tänkas vara intresserad av. Det är inte vi heller, men vi har en otrolig förmåga att alltid lika överraskande plötsligt hitta oss själva i mindre attraktiva kvarter.
Luonnon ihmeiden ihmetteyn jälkeen koetimme löytää puistoa, jossa piti näytettämän tennistä screeniltä. Ei löytynyt puistoa, mutta löytyi iso teollisuusalue, nälkä, jano ja eksyminen kun emme enää olleet pikku-pikku kartallamme. Noin tunnin autokorjaamojen välissä pyöräilyn jälkeen löysimme tien kohti keskustaa, mutta meidän epäonneksemme se oli highway eli vilkkaasti liikennöity molempiin suuntiin kolmikaistainen hirvitys. Väsy alkoi olla kuitenkin niin suuri, että päätimme polkaista tien piennarta pitkin lähemmäs keskustaa. Jotenkin kummasti selvisimme seuraavalle pyörätien pätkälle ja siinä tartuimme paikallista pyöräilijää hihasta. Kysyimme neuvoa kotiin ja onneksemme hän oli menossa samaan suuntaan kuin me. Seurasimme miestä kotiinpäin kuin pienet ankanpoikaset.
Kun Maria tuli kotiin lähdimme syömään kengurua. Ja olipas se hyvvää! Liha oli vähärasvaista ja maku hirven ja naudanlihan välimaastossa. Sorry pikkukenguru, jota siliteltiin eilen, mutta tulemme syömään sukulaisiasi lisää :-)
Sedan sökte vi oss till den botaniska trädgården och studerade växter och bongade fåglar. Trots att ingen av oss egenligen förstår sig på växtlighetens förunderliga värld uppskattade vi vad den botaniska trädgården hade att bjuda, den var absolut värt ett besök.
Och som på alla våra resor var det nu dags att besöka sådana delar av staden som ingen turist kan tänkas vara intresserad av. Det är inte vi heller, men vi har en otrolig förmåga att alltid lika överraskande plötsligt hitta oss själva i mindre attraktiva kvarter.
Luonnon ihmeiden ihmetteyn jälkeen koetimme löytää puistoa, jossa piti näytettämän tennistä screeniltä. Ei löytynyt puistoa, mutta löytyi iso teollisuusalue, nälkä, jano ja eksyminen kun emme enää olleet pikku-pikku kartallamme. Noin tunnin autokorjaamojen välissä pyöräilyn jälkeen löysimme tien kohti keskustaa, mutta meidän epäonneksemme se oli highway eli vilkkaasti liikennöity molempiin suuntiin kolmikaistainen hirvitys. Väsy alkoi olla kuitenkin niin suuri, että päätimme polkaista tien piennarta pitkin lähemmäs keskustaa. Jotenkin kummasti selvisimme seuraavalle pyörätien pätkälle ja siinä tartuimme paikallista pyöräilijää hihasta. Kysyimme neuvoa kotiin ja onneksemme hän oli menossa samaan suuntaan kuin me. Seurasimme miestä kotiinpäin kuin pienet ankanpoikaset.
Kun Maria tuli kotiin lähdimme syömään kengurua. Ja olipas se hyvvää! Liha oli vähärasvaista ja maku hirven ja naudanlihan välimaastossa. Sorry pikkukenguru, jota siliteltiin eilen, mutta tulemme syömään sukulaisiasi lisää :-)
torstaina, tammikuuta 18, 2007
Phillip Island
Efter några dagar down under har vi nu förhoppningsvis lärt oss att temperaturen kan växla rätt fort och kännbart. De första 2 kvällarna fick man dra långa byxor och långärmat på sig. Den som förstått att ta med sig sånt för kvällen det vill säga. Den 3e natten satt vi i shorts och ärmlöst och svettades ännu vid midnatt. Så ni kan tro att det var varmt att sova. Tur för oss har Maria en liten fläkt som fick surra hela natten. Stackars Maria fick klara sig utan där hon ligger på en madrass i vardagsrummet efter att vi ockuperat hennes sovrum för den här veckan. Hon har nog haft att stå ut med oss och drar säkert en lättnadens suck då prinsessorna åker till Nya Zealand på fredag ;-) Onsdagen verkade bli lika het som tisdagen då vi på förmiddagen drog iväg på en organiserad dagstur till Phillip Island för att se på små pingviner och koalas, kengurun och hela köret. Men ännu har vi inte lärt oss hur man ska klä sig här och vi blev tvungna att köpa lite mera kläder på vägen för att klara kvällen.
Allrighty boys and girls; go west, life is helppoa turismia silloin...Käytimme nimittäin Go West-matkailuyrityksen palveluja Phillip Islandilla vieraillessamme. Phillip Island on kuuluisa pikku-pingviineistään, jotka nousevat merestä joka ilta ja vaappuvat pesilleen samoja reittejä pitkin.
99 dollarin hintaiseen matkaohjelmaamme oli kuitenkin sisällytetty paljon muutakin kuin pingviinit. Bussi nouti meidät läheltä Marian kotia klo 12.10 ja poimittuamme 16 muutakin kyytiläistä suuntasimme kohti kaakkoa. Phillip Islandille on Melbounesta matkaa n. km. Ensimmäinen pysähdyksemme oli kuitenkin Gurdy Winery viinitilalla, jossa nautimme tilan tuotteita ja kevyen lounaan. Maistelemamme viinit eivät häikäisseet laadulla ja ne tarjoiltiin sellaisella vauhdilla että kaksin käsin sai kiskoa...kesän janojuomiksi ne kelpasivat kuitenkin hyvin:-)
Viinitilalta jatkoimme matkaa Koala Centeriin, joka oli eräänlainen "tienvarsi-zoo". Centerissä oli nähtävillä ja silitettävinä ja ruokittavana koaloita, kenguruja, vompatteja, dingoja, emuja, tasmanian devil nimisiä rotan ja ketun välimuodolta näyttäviä otuksia ja muita enemmän tai vähemmän eksoottisia eläimiä. Centerissä oli hyvä mahdollisuus ottaa valokuvia eläimistä ja olihan se kengurun silitys ensikertalaiselle hieno kokemus:-)
Koala Centerista matka jatkui Phillip Islandin pohjoisrannalle syomaan ja siita etelakarkeen hylkeita ja valkohaita kiikaroimaan (kumpiakaan ei kylla nakynyt...). Klo 20.30 paasimme perille pingviinien rantautumisalueelle. Noin tunnin jannittamisen, paikallaan istumisen, kiikarilla tiirailun ja palelun jalkeen pikku-pingviinit alkoivat ryopsahdella muutaman yksilon laumoina rannalle. Rannalla istuvat lokit hieman pelottivat niita, mutta pienen arkailun jalkeen ne uskaltautuivat vipeltamaan hiekkarannan halki rantakasvillisuuden suojaan. Istuimme n. 30 metrin paassa rantautumispaikasta ja varsinkin kiikareilla naki hyvin taman urhoollisen maihinnousun. Kun palasimme takaisin bussille reittimme kulki samoja polkuja pingviinien kanssa ja naimme silloin niita lahempaa, jopa metrin paasta. Kokemus oli koko paivan retken vaarti.
Vaikka paivan retki oli onnistunut ja hyvin jarjestetty, huomasimme molemmat, etta meista ei ole oikein ryhmamatkaturisteiksi. Matkailu on silloin liian helppoa ja ennalta arvattavaa ja kohteet joskus jopa omien arvojemme vastaisia (Koala Center). Siksi paatimmekin jatkossa jarjestaa mahdollisimman paljon retkikohteitamme itse.
Olemme kuitenkin ennattaneet nahda jo "villielaimiakin": toisena iltana puistokonsertissa naimme yhden opossumin ja kymmenia flying foxes eli lepakoita :-)
Allrighty boys and girls; go west, life is helppoa turismia silloin...Käytimme nimittäin Go West-matkailuyrityksen palveluja Phillip Islandilla vieraillessamme. Phillip Island on kuuluisa pikku-pingviineistään, jotka nousevat merestä joka ilta ja vaappuvat pesilleen samoja reittejä pitkin.
99 dollarin hintaiseen matkaohjelmaamme oli kuitenkin sisällytetty paljon muutakin kuin pingviinit. Bussi nouti meidät läheltä Marian kotia klo 12.10 ja poimittuamme 16 muutakin kyytiläistä suuntasimme kohti kaakkoa. Phillip Islandille on Melbounesta matkaa n. km. Ensimmäinen pysähdyksemme oli kuitenkin Gurdy Winery viinitilalla, jossa nautimme tilan tuotteita ja kevyen lounaan. Maistelemamme viinit eivät häikäisseet laadulla ja ne tarjoiltiin sellaisella vauhdilla että kaksin käsin sai kiskoa...kesän janojuomiksi ne kelpasivat kuitenkin hyvin:-)
Viinitilalta jatkoimme matkaa Koala Centeriin, joka oli eräänlainen "tienvarsi-zoo". Centerissä oli nähtävillä ja silitettävinä ja ruokittavana koaloita, kenguruja, vompatteja, dingoja, emuja, tasmanian devil nimisiä rotan ja ketun välimuodolta näyttäviä otuksia ja muita enemmän tai vähemmän eksoottisia eläimiä. Centerissä oli hyvä mahdollisuus ottaa valokuvia eläimistä ja olihan se kengurun silitys ensikertalaiselle hieno kokemus:-)
Koala Centerista matka jatkui Phillip Islandin pohjoisrannalle syomaan ja siita etelakarkeen hylkeita ja valkohaita kiikaroimaan (kumpiakaan ei kylla nakynyt...). Klo 20.30 paasimme perille pingviinien rantautumisalueelle. Noin tunnin jannittamisen, paikallaan istumisen, kiikarilla tiirailun ja palelun jalkeen pikku-pingviinit alkoivat ryopsahdella muutaman yksilon laumoina rannalle. Rannalla istuvat lokit hieman pelottivat niita, mutta pienen arkailun jalkeen ne uskaltautuivat vipeltamaan hiekkarannan halki rantakasvillisuuden suojaan. Istuimme n. 30 metrin paassa rantautumispaikasta ja varsinkin kiikareilla naki hyvin taman urhoollisen maihinnousun. Kun palasimme takaisin bussille reittimme kulki samoja polkuja pingviinien kanssa ja naimme silloin niita lahempaa, jopa metrin paasta. Kokemus oli koko paivan retken vaarti.
Vaikka paivan retki oli onnistunut ja hyvin jarjestetty, huomasimme molemmat, etta meista ei ole oikein ryhmamatkaturisteiksi. Matkailu on silloin liian helppoa ja ennalta arvattavaa ja kohteet joskus jopa omien arvojemme vastaisia (Koala Center). Siksi paatimmekin jatkossa jarjestaa mahdollisimman paljon retkikohteitamme itse.
Olemme kuitenkin ennattaneet nahda jo "villielaimiakin": toisena iltana puistokonsertissa naimme yhden opossumin ja kymmenia flying foxes eli lepakoita :-)
keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007
Australian Open (sv)
Dagens stora grej skulle vara Australien Open. Forsta rundan matcher for dagen korde igang kl 11 och vi kollade forsta set mellan Rochus och Grosjean och andra set av Nalbandians match. Sedan bestamde vi oss for att ga i skuggan och spara oss for Jarkkos match som skulle starta som foljande. Men da koom beskedet: inga nya matcher startar pga den extrema hettan. No worries, inga sura miner. Vi tyckte bara synd om de stackare som borjat kl 11 och som spelade 5 setare... de holl pa riktigt pa att kollapsa. Lyckliga var de som spelade pa de stora arenorna dar de drog igen taket och slog pa luftkonditioneringen. Kan man kalla de fair play da de stora stjarnorna far spela i helt andra forhallanden an resten!
Da inga utematcher startat annu kl 17.00 borjade humoret snabbt dala. Vi hade namligen fatt spela en innebandy match pa kvallen, men inte kunde vi ju aka dit och lamna Jarkkos match osedd. Sa nu blev det ingen innebandy och for var halvtimme som gick borjade det se ut som om de inte skulle bli nagon tennis heller.
Huvudet hade dessutom borjat koka i hettan. Meli som alskar varme var absolut inte den forsta att klaga. Men visst hade en sval sydlig vind varit helt morjens. Men nu hade vinden vant och gav absolut ingen svalka, snarare tvartom faktiskt. Da man kande hur varmen brande mot huden gick tanken att man maste flytta sig i skuggan genom huvudet, bara for att konstatera att vi redan var helt i skuggan. Jada, det var (ar) varmt och skont men tron pa att fa se nagon tennis var liten vid 18.30 tiden... var det vekligen over 35C annu, vilket ar gransen for att inte satta igang matcher.
Vid 19.30 tror borja alla fans trottna pa elandet. En grupp forsokte halla stamningen uppe, men aven de ville ha lite action. Sa en av dem hoppade in pa en tom plan, med den foljden att han blev utslangd. Men i varje fall hande har nat som lite fick en att dra pa mungiporna igen.
Hurraa! Vid halv 9 tiden satter matcherna ater igang, daribland Jarkko Nieminen. Men Jarkko borjar daligt, men battrar sedan lite pa. Trots en seger till slut maste vi saga att Jarkkos uppvisning inte imponerade, men med tanke pa omstandigheterna far han godkant.
Da inga utematcher startat annu kl 17.00 borjade humoret snabbt dala. Vi hade namligen fatt spela en innebandy match pa kvallen, men inte kunde vi ju aka dit och lamna Jarkkos match osedd. Sa nu blev det ingen innebandy och for var halvtimme som gick borjade det se ut som om de inte skulle bli nagon tennis heller.
Huvudet hade dessutom borjat koka i hettan. Meli som alskar varme var absolut inte den forsta att klaga. Men visst hade en sval sydlig vind varit helt morjens. Men nu hade vinden vant och gav absolut ingen svalka, snarare tvartom faktiskt. Da man kande hur varmen brande mot huden gick tanken att man maste flytta sig i skuggan genom huvudet, bara for att konstatera att vi redan var helt i skuggan. Jada, det var (ar) varmt och skont men tron pa att fa se nagon tennis var liten vid 18.30 tiden... var det vekligen over 35C annu, vilket ar gransen for att inte satta igang matcher.
Vid 19.30 tror borja alla fans trottna pa elandet. En grupp forsokte halla stamningen uppe, men aven de ville ha lite action. Sa en av dem hoppade in pa en tom plan, med den foljden att han blev utslangd. Men i varje fall hande har nat som lite fick en att dra pa mungiporna igen.
Hurraa! Vid halv 9 tiden satter matcherna ater igang, daribland Jarkko Nieminen. Men Jarkko borjar daligt, men battrar sedan lite pa. Trots en seger till slut maste vi saga att Jarkkos uppvisning inte imponerade, men med tanke pa omstandigheterna far han godkant.
Feelings (fi)
Nyt muutaman paivan kokemuksien jalkeen voisi olla aika kuvailla hieman millaista taalla tois puol palloo on.
Juuri tanaan kirjoitettaessa ykkosaiheeksi nousee kuumuus! Tuuli on kaantynyt pohjoistuuleksi ja se tarkoittaa pilvettomia paivia, hiustenkuivaajan lampoista tuulta ja pistavan kuumaa aurinkoa. Australian Open keskeytettiin 7 tunniksi "aarimmaisen kuumuuden takia" (mittarissa +39 (?) astetta ja pelaajien ylaraja kulkee +35 asteessa) juuri silloin kun Jarkon pelin piti alkaa. Meille ainoa hyva puoli siina oli se, etta sai menna varjoon odottamaan pelien alkua.
Kuumuudesta ja pitkasta sateettomasta kaudesta johtuen Melbournessa on kolmannen asteen vedenkayttokielto. Se tarkoittaa mm. sita, etta puutarhoja ei saa kastella eika autoja saa pesta. Suomalaisen vedenlatraajan on hieman vaikea kuvitella tilanteen vakavuutta. Mutta myos aussit tuntuvat ottavat tilanteen No Worries-asenteella.
Muutenkin ihmiset taalla tuntuvat nauttivan elamastaan. Kaikki on no worries, minnekkaan ei ole kiire, ihmiset ovat auttavaisia, ystavallisia ja sosiaalisia. Kaupan kassat hymyilevat, tarjoilijat hymyilevat, vanhat mummot hymyilevat: tassahan menee suomalaisen kayttaytymiskoodisto ihan sekaisin!
Melbournessa asuu n. 3 miljoonaa ihmista ja tama on oikea kulttuurien sulatusuuni. Eniten katukuvassa nakyvat pakistanilaiset, intialaiset, malesialaiset yms. aasialaiset...tai sitten he kayvat taalla erittain ahkerasti lomailemassa:-)
Ihmismassasta huolimatta liikenne on Melbournen keskustassa rauhallista, jopa hiljaista. Maria asuu n. kaksi kilometria CBD:sta (Central Business District = keskusta) ja oisin on kadulla hiljaista kuin nukkumalahiossa olisi. Toinen ihana piirre kaupungissa on sen siisteys: kaduilla ei ole roskia, pultsareita, virtsaa tai muita suurkaupungin nautintoja. Ja julkiset vessat ovat puhtaita, ilmaisia ja miltei joka kulman takana.
That's Melbourne !
Juuri tanaan kirjoitettaessa ykkosaiheeksi nousee kuumuus! Tuuli on kaantynyt pohjoistuuleksi ja se tarkoittaa pilvettomia paivia, hiustenkuivaajan lampoista tuulta ja pistavan kuumaa aurinkoa. Australian Open keskeytettiin 7 tunniksi "aarimmaisen kuumuuden takia" (mittarissa +39 (?) astetta ja pelaajien ylaraja kulkee +35 asteessa) juuri silloin kun Jarkon pelin piti alkaa. Meille ainoa hyva puoli siina oli se, etta sai menna varjoon odottamaan pelien alkua.
Kuumuudesta ja pitkasta sateettomasta kaudesta johtuen Melbournessa on kolmannen asteen vedenkayttokielto. Se tarkoittaa mm. sita, etta puutarhoja ei saa kastella eika autoja saa pesta. Suomalaisen vedenlatraajan on hieman vaikea kuvitella tilanteen vakavuutta. Mutta myos aussit tuntuvat ottavat tilanteen No Worries-asenteella.
Muutenkin ihmiset taalla tuntuvat nauttivan elamastaan. Kaikki on no worries, minnekkaan ei ole kiire, ihmiset ovat auttavaisia, ystavallisia ja sosiaalisia. Kaupan kassat hymyilevat, tarjoilijat hymyilevat, vanhat mummot hymyilevat: tassahan menee suomalaisen kayttaytymiskoodisto ihan sekaisin!
Melbournessa asuu n. 3 miljoonaa ihmista ja tama on oikea kulttuurien sulatusuuni. Eniten katukuvassa nakyvat pakistanilaiset, intialaiset, malesialaiset yms. aasialaiset...tai sitten he kayvat taalla erittain ahkerasti lomailemassa:-)
Ihmismassasta huolimatta liikenne on Melbournen keskustassa rauhallista, jopa hiljaista. Maria asuu n. kaksi kilometria CBD:sta (Central Business District = keskusta) ja oisin on kadulla hiljaista kuin nukkumalahiossa olisi. Toinen ihana piirre kaupungissa on sen siisteys: kaduilla ei ole roskia, pultsareita, virtsaa tai muita suurkaupungin nautintoja. Ja julkiset vessat ovat puhtaita, ilmaisia ja miltei joka kulman takana.
That's Melbourne !
sunnuntai, tammikuuta 14, 2007
Melbourne tutuksi (fi+sv)
Ensimmainen paiva perilla sujui vauhdikkaasti. Hyvin nukutun yon jalkeen emantamme Maria kiekui kymmenelta ovella, etta lahto jalkapallon pelluuseen on 45 minuutin kuluttua! Olimme edellisen illan tokkurassa menneet lupautumaan pieneen sunnuntaipelailusessioon Marian kavereiden kanssa. Ei muuta kuin ylos, ulos ja... toiselle puolelle Yarra-jokea hikoilemaan loput lentoturvotukset pois. Auringonpaiste lammitti, mutta samalla etelatuuli viilensi, joten pelisaa oli mita parhain, noin 20 astetta lamminta.
Potkupallon jalkeen suuntasimme Melbournen paremmalle rannalle Brighton Beachille ja rohkeammat meista (Meli ja Maria) kavivat pulahtamassa Port Phillipin lahden aalloissa. Viilea tuuli vei Sannan uintihalut, mutta kun tuuli kaantyy pohjoiseen, niin luultavasti meri kutsuu viekottelevammin.
Efter simturen bar det av till en park for att lyssna pa lite live musik medan vi avnjot lite at- och drickbart, tillsammans med ett par av Marias kompisar. Och visst spelades det musik, och publiken blev uppmuntrad att dansa... och sedan blev det jive for hela slanten. Det var kul att sitta och kolla pa.
Kvallen blev ratt lang, och efter att ha varit ute hela dagen var det inga problem att fa somn. Sedan gick det ocksa langt in pa formiddagen innan vi vaknade. Nar vi sedan var klara traskade vi ivag pa stan for lite shopping. Inkopen blev valdigt fa, men kilometrarna blev desto fler. Pa kvallen atervande vi sedan, med sma omma fotter hem till Maria.
Imorgon ska vi satta vackarklockan och ringa, for da ska vi och kolla in Australian Open, och forstas Jarkko Nieminen :-)
Potkupallon jalkeen suuntasimme Melbournen paremmalle rannalle Brighton Beachille ja rohkeammat meista (Meli ja Maria) kavivat pulahtamassa Port Phillipin lahden aalloissa. Viilea tuuli vei Sannan uintihalut, mutta kun tuuli kaantyy pohjoiseen, niin luultavasti meri kutsuu viekottelevammin.
Efter simturen bar det av till en park for att lyssna pa lite live musik medan vi avnjot lite at- och drickbart, tillsammans med ett par av Marias kompisar. Och visst spelades det musik, och publiken blev uppmuntrad att dansa... och sedan blev det jive for hela slanten. Det var kul att sitta och kolla pa.
Kvallen blev ratt lang, och efter att ha varit ute hela dagen var det inga problem att fa somn. Sedan gick det ocksa langt in pa formiddagen innan vi vaknade. Nar vi sedan var klara traskade vi ivag pa stan for lite shopping. Inkopen blev valdigt fa, men kilometrarna blev desto fler. Pa kvallen atervande vi sedan, med sma omma fotter hem till Maria.
Imorgon ska vi satta vackarklockan och ringa, for da ska vi och kolla in Australian Open, och forstas Jarkko Nieminen :-)
lauantaina, tammikuuta 13, 2007
perilla (fi+sv)
Singaporen jalkeen olot muuttuivat: viereiselle vapaalle penkille tuli nuori oriental-mies ja suunnittelemamme lokoisat younet vaihtuivat pystyistunnassa paa keikkuen nuokkumiseksi ja aterimet muuttuivat muovisiksi.
Mutta ruokaa tuli samaan tahtiin...ja lennon lopussa meille kerrottiin, etta Wienista ostamaamme suklaalevya ei saisi vieda tullista lapi johtuen Australian aarettoman pikkutarkasta maahantuontikiellosta, joten tarkan markan tyttoina soimme loppuun 400g taytelaista wienersuklaata, burp..
Nu ar vi da val framme i ett torrt Australien. Efter en ol hemma hos Maria tog vi en liten promenad for att ga av den varsta svullnaden, men vi slutade pa en bar drickandes en ol till... nu ar det loma :-) Fast den sydliga vinden ar faktiskt lite sval, sa vi fick halla oss till capri-byxor annu idag. Nu ar kl redan 22.30, men trots bara ett par timmars somn inatt ar det annu inte laggdags: utan matdags... igen.
Mutta ruokaa tuli samaan tahtiin...ja lennon lopussa meille kerrottiin, etta Wienista ostamaamme suklaalevya ei saisi vieda tullista lapi johtuen Australian aarettoman pikkutarkasta maahantuontikiellosta, joten tarkan markan tyttoina soimme loppuun 400g taytelaista wienersuklaata, burp..
Nu ar vi da val framme i ett torrt Australien. Efter en ol hemma hos Maria tog vi en liten promenad for att ga av den varsta svullnaden, men vi slutade pa en bar drickandes en ol till... nu ar det loma :-) Fast den sydliga vinden ar faktiskt lite sval, sa vi fick halla oss till capri-byxor annu idag. Nu ar kl redan 22.30, men trots bara ett par timmars somn inatt ar det annu inte laggdags: utan matdags... igen.
perjantaina, tammikuuta 12, 2007
Up, up and away
Vi ar nu i Singapore. Det vi trodde skulle vara bara ett tanknings-stopp visade sig vara en riktig mellanlandning. Helt skont att fa stracka pa benen lite. Har blev direkt obedda att vara med pa foto med ett par singapor damer... vet inte vad vi hamnar pa for uthyrnings sidor nu :-)
Hittills har allting lopt forvanansvart smartfritt. De 10 flygtimmarna fran Wien har vi haft en 3 platsers rad for oss sjalva, sa vi har kunnat slanga oss vagrat emellan.
Aamun 4.30 heratys alkaa tuntua jo kropassa. Tiukat lentosukkahousut ovat kuitenkin pitaneet hymyn viela herkassa:-) Tarjoilu on ollut koneessa parempaa kuin Finnairin pikkuannokset muovikupposissa: Austrian Airlainsilla on oikeat aterimet meille koyhemmillekin...ja kaikkea saa koko ajan lisaa.
Puolen tunnin kuluttua matka jatkuu kohti Melbournea. Jaljella enaa 8 tuntia istumista, jee!
Hittills har allting lopt forvanansvart smartfritt. De 10 flygtimmarna fran Wien har vi haft en 3 platsers rad for oss sjalva, sa vi har kunnat slanga oss vagrat emellan.
Aamun 4.30 heratys alkaa tuntua jo kropassa. Tiukat lentosukkahousut ovat kuitenkin pitaneet hymyn viela herkassa:-) Tarjoilu on ollut koneessa parempaa kuin Finnairin pikkuannokset muovikupposissa: Austrian Airlainsilla on oikeat aterimet meille koyhemmillekin...ja kaikkea saa koko ajan lisaa.
Puolen tunnin kuluttua matka jatkuu kohti Melbournea. Jaljella enaa 8 tuntia istumista, jee!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)