Lentomme Aucklandiin saapui tunnin etuajassa, joten muutimme jatkolentomme Christchurchiin aikaisempaan lentoon ja olimme näin hakemassa vuokraamaamme retkeilyautoa jo klo 8.30 aamulla. Pian saimme oman pienen camperin allemme ja Uuden Seelannin seikkailu saattoi alkaa. Alussa oli kyllä pientä hämminkiä auton maksun kanssa kun yksikään neljästä luottokortistamme ei suostunut toimimaan, eikä se ollut ensimmäinen kerta tällä reissulla. Saimme lopulta vuokraamon mieheltä kyydin läheiselle pankkiautomaatille, josta nostimme joka kortilla hieman rahaa.
Lentokentällä olimme katselleet säätiedotuksia selvittääksemme mihin suuntaan kannattaisi lähteä ajamaan. Päätimme suunnata etelään ja ajoimme ensimmäisenä päivänä n. 300 kilometriä lounaaseen Tekapo-järven rannalle. Melina lähti heti ihailemaan kauniita maisemia juoksemalla lähimmän kukkulan huipulle. Näkymät ylhäältä olivat henkeänsalpaavat, ei ollenkaan hassu paikka herätellä jalkoja pitkän lennon jälkeen.
Aikaeron ja 12 + 1,5 tunnin lentojen uuvuttamina nukahdimme jo ennen pimeän tuloa ja nukuimme 11 tunnin yöunet. Heräsimme hieman viileään, mutta kauniiseen puolipilviseen päivään. Vuokrasimme pyörät ja polkaisimme reippaan 4 tunnin pyöräretken kumpuilevilla nummilla. Kaikki osuudet eivät olleet tarkoitettu pyörille ja meno kävi välillä hieman haastavaksi. Melina hankkikin oikeaan käteensä oikeat maoritatuoinnit naarmujen muodossa, kaatumalla piikkipuskaan. Pyöräilyn jälkeen karistimme pölyt ja piikit pois leirintäalueen vieressä olevilla kuumilla altailla. Aika onnistunut päivä, pienestä haverista huolimatta.
Lauantaina ajoimme noin 250 km Queenstowniin, jonne jäämme uudenvuoden yli.
sunnuntai, joulukuuta 29, 2013
Mantereelta toiselle
Vielä muutama sana Chilestä ja Argentiinasta ennen kuin siirrymme yhteen maailman kauneimmista maista. Chile yllätti hyvällä elintasollaan, chileläiset elävät hyvää elämää, siellä selvästikin pidetään huolta ihmisistä valtiotasolla. Se tekee maasta turvallisen, ja oikein mukavan matkakohteen. Argentiinassa köyhiä oli jonkun verran, he suorittivat temppuja ja pyysivät sen jälkeen rahaa tai kulkivat ympäriinsä ja yrittivät myydä erinäisiä tuotteita ja aina muutama hyväsydäminen tuki heitä pikkurahalla. Tästä päättelimme että heillä ei välttämättä muuta tukiverkkoa ole.
Topografisesti Argentiina oli yllättävän tasainen maa kun taas Chile oli hyvin nyppyläinen. Chile oli myös siinä mielessä mielenkiintoinen, että ilmasto vaihtui suuresti paikasta toiseen siirryttäessä, vaikka tutustumamme paikat eivät kaukana toisistaan olleetkaan. Yöt olivat kuitenkin joka paikassa hyvin viileitä, joten vuorokauden sisällä lämpötilavaihtelut olivat suuria. Se oli tietysti mukavaa ja auttoi nukkumista, mutta toisaalta Argentiinan lämpimät illat olivat myös melko mukavia. Molempien maiden kansalaiset olivat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Kiirettä ei myöskään ollut, laahustava turisti jää harvemmin kenenkään jalkoihin.
Meistä oli mahtavaa matkustaa Etelä-Amerikassa ja hyvin todennäköisesti palaamme sinne joku päivä uudelleen. Mutta olemme kyllä kovasti odottaneet saapumista tänne Uuteen Seelantiin. Kaikki on täällä tutumpaa, varsinkin kieli, ja se antaa niin paljon enemmän vapautta ja mahdollisuuksia. Uusi Seelanti on turvallinen maa, eikä luonnossakaan piileskele suurempia vaaroja. Täällä matkustamme retkeilyautolla, joka on meille rakas matkustustapa. Tapa, joka sai ensimmäisen kipinänsä nimenomaan Uudessa Seelannissa 8 vuotta sitten. Silloin päätimme, että haluamme tulla takaisin tähän kauniiseen maahaan ja siitä lähtien on nyt meneillään oleva reissu ollut suunnitteilla.
Topografisesti Argentiina oli yllättävän tasainen maa kun taas Chile oli hyvin nyppyläinen. Chile oli myös siinä mielessä mielenkiintoinen, että ilmasto vaihtui suuresti paikasta toiseen siirryttäessä, vaikka tutustumamme paikat eivät kaukana toisistaan olleetkaan. Yöt olivat kuitenkin joka paikassa hyvin viileitä, joten vuorokauden sisällä lämpötilavaihtelut olivat suuria. Se oli tietysti mukavaa ja auttoi nukkumista, mutta toisaalta Argentiinan lämpimät illat olivat myös melko mukavia. Molempien maiden kansalaiset olivat hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Kiirettä ei myöskään ollut, laahustava turisti jää harvemmin kenenkään jalkoihin.
Meistä oli mahtavaa matkustaa Etelä-Amerikassa ja hyvin todennäköisesti palaamme sinne joku päivä uudelleen. Mutta olemme kyllä kovasti odottaneet saapumista tänne Uuteen Seelantiin. Kaikki on täällä tutumpaa, varsinkin kieli, ja se antaa niin paljon enemmän vapautta ja mahdollisuuksia. Uusi Seelanti on turvallinen maa, eikä luonnossakaan piileskele suurempia vaaroja. Täällä matkustamme retkeilyautolla, joka on meille rakas matkustustapa. Tapa, joka sai ensimmäisen kipinänsä nimenomaan Uudessa Seelannissa 8 vuotta sitten. Silloin päätimme, että haluamme tulla takaisin tähän kauniiseen maahaan ja siitä lähtien on nyt meneillään oleva reissu ollut suunnitteilla.
perjantaina, joulukuuta 27, 2013
Santiago 23.-24.12.2013
Vi hade två varma dagar i Santiago, innan det var dags att lämna Sydamerika. På måndagen strollade vi omkring i stan och sökte emellan lite svalka i någon butik eller kafe. Bästa platsen för att vila fötterna och få lite svalka var ändå en av stadens katedraler.
På tisdagen vandrade vi upp till Cerro San Cristobal, en bergskulle på vilken det står en staty av jungfru Maria. Man kan åka upp dit med linbana, men för oss var det viktigaste inte att komma upp, utan att få göra en liten vandring. Och utsikten ner över staden var ju ett trevligt bonus. Vi valde den kortare och brantare vandringsrutten upp, men på vägen ner valde vi bil- och cykelvägen, eftersom vi tänkte spendera några timmar i en av utebassängarna som finns på vägen ner, och som i ärlighetens namn var den största orsaken till denna lilla utfärd. Men bassängerna var naturligtvis stängda inför julen, så vi fick fortsätta vår vandring utan något uppfriskande dopp. Istället blev det första bästa terass där vi avnjöt resans sista pisco sour, en coctail som är något av Chiles nationaldryck. Chilenarna dricker helst pisco sour och öl, de är inga vindrickare. 95 % av deras viner exporteras, men vi hade inga problem att hitta goda viner trots det.
Som avslutning gick vi på kvällen ut och äta och vi valde en grilltallrik för två personer. Men portionen hade nog varit lämpligare för 4-5 personer. Vi gjorde vårt bästa och kände oss som man brukar då man stiger upp från julbordet. Sedan var det dags att lämna Santiago, där julfriden helt klart lagt sig. Gatorna var nästan toma, vilket kändes lustigt i en stad med ständig trängsel. Feliz Navidad Chile, vi ses högst troligt igen.
På tisdagen vandrade vi upp till Cerro San Cristobal, en bergskulle på vilken det står en staty av jungfru Maria. Man kan åka upp dit med linbana, men för oss var det viktigaste inte att komma upp, utan att få göra en liten vandring. Och utsikten ner över staden var ju ett trevligt bonus. Vi valde den kortare och brantare vandringsrutten upp, men på vägen ner valde vi bil- och cykelvägen, eftersom vi tänkte spendera några timmar i en av utebassängarna som finns på vägen ner, och som i ärlighetens namn var den största orsaken till denna lilla utfärd. Men bassängerna var naturligtvis stängda inför julen, så vi fick fortsätta vår vandring utan något uppfriskande dopp. Istället blev det första bästa terass där vi avnjöt resans sista pisco sour, en coctail som är något av Chiles nationaldryck. Chilenarna dricker helst pisco sour och öl, de är inga vindrickare. 95 % av deras viner exporteras, men vi hade inga problem att hitta goda viner trots det.
Som avslutning gick vi på kvällen ut och äta och vi valde en grilltallrik för två personer. Men portionen hade nog varit lämpligare för 4-5 personer. Vi gjorde vårt bästa och kände oss som man brukar då man stiger upp från julbordet. Sedan var det dags att lämna Santiago, där julfriden helt klart lagt sig. Gatorna var nästan toma, vilket kändes lustigt i en stad med ständig trängsel. Feliz Navidad Chile, vi ses högst troligt igen.
maanantaina, joulukuuta 23, 2013
Santa Cruz ja Vina del Mar 18-22.12.
Pichilemusta itään alkavat Chilen laajat viininviljelyalueet ja keskellä viljelmiä on pieni Santa Cruzin kylä. 90 kilometriä ajoa ja olimme perillä. Harmi vain, että tänä lyhyenä ajoaikana Melin pikkuflunssa paheni kunnon kuumeksi ja hän makasi rättinä autossa kun Sanna koetti etsiä sopivaa majapaikkaa. Koko reissun ajan meillä on ollut etukäteisvaraukset hostelleihin, mutta nyt ajateltiin ottaa huone "lennossa". Onneksi pienen ajelu/kävelykierroksen jälkeen Sanna löysi sievän b&b-kodin ja Meli pääsi nukkumaan tautia pois.
Varasimme torstaiksi viininmaistelukierroksen läheisille viinitiloille ja Meli oli toipunut yön aikana niin hyvin, että päivästä tuli oikein onnistunut. Perjantaina ajoimme Andeille Rio de Cipresen luonnonpuistoon. Matkalla puistoon oli (netin mukaan) kuumia lähteitä. Löysimme hotellin, joka oli lähteiden luona ja pyysimme päästä pulahtamaan parantaviin vesiin. Meidät ohjattiin hieman samanlaiseen miljööseen kuin Budapestin kuumilla lähteillä eli hienoja mosaiikkeja ja lasimaalauksia ja kiviseiniä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun mineraalikylpy osoittautuikin kirjaimellisesti kylvyksi. Saimme käyttöömme pienen huoneen, jossa oli kylpyamme ja siihen laskettiin lähdevettä. Siinä me sitten lilluimme aikamme, kunnes päätimme, että ehkä tämä "kylpylä" on nähty.
Jatkoimme pieniä hiekkateitä ylös Andeja kunnes olimme luonnonpuiston portilla. Olisimme halunneet saada kartan alueesta ja infoa läheisistä majoitusmahdollisuuksista. Kumpaakaan ei ollut saatavilla ja koska Melin vointi ei ollut vielä massiivisessa vaelluskunnossa, päätimme sittenkin jättää puistoon tutustumisen väliin. Pienen tuumailun jälkeen suunnitelmat siis muuttuivat ja matka jatkui samaisen perjantain aikana Vina del Mariin, joka on santiagolaisten suosima lomakohde meren äärellä. Olimme perillä Vina del Marissa seitsemältä illalla ja hotelli löytyi uskomattomalla tuurilla. Pysähdyimme kahvilaan selaamaan nettiä ja samalla kysyimme tarjoilijalta olisiko lähellä hotellia. Kahvila olikin hotellin aulabaari ja hotelli oli vielä kohtuuhintainen ja vain parin korttelin päässä uimarannasta!
Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin pitkin merenrantaa ja nautimme pilvisestä mutta sopivan lämpöisestä päivästä. Illalla Sanna uskaltautui juoksulenkin jälkeen mereen uimaan ja vesi oli yllättävän lämmintä verrattuna Pichilemuun. Pilvinen ja viileähkö sää on rannikolla selvästikin sääntö eikä poikkeus ja sunnuntai aamupäivällä ripsi myös vähän vettä, joten suunnittelemamme rantapäivä vaihtui shoppailuun. Iltapäivällä sää oli kuitenkin lämmennyt sen verran että uskalsimme pulahtaa Tyynen Valtemeren aaltoihin.
Maanantaina ajamme takaisin Santiagoon ja luovutamme auton pois. Sitten meillä on puolitoista vuorokautta aikaa tutustua Santiagoon, ennenkuin lentomme lähtee Uuteen Seelantiin 24.12. klo 23.50. Eli hyvää joulua kaikille jos emme päivitä blogia ennen lentoa.
Varasimme torstaiksi viininmaistelukierroksen läheisille viinitiloille ja Meli oli toipunut yön aikana niin hyvin, että päivästä tuli oikein onnistunut. Perjantaina ajoimme Andeille Rio de Cipresen luonnonpuistoon. Matkalla puistoon oli (netin mukaan) kuumia lähteitä. Löysimme hotellin, joka oli lähteiden luona ja pyysimme päästä pulahtamaan parantaviin vesiin. Meidät ohjattiin hieman samanlaiseen miljööseen kuin Budapestin kuumilla lähteillä eli hienoja mosaiikkeja ja lasimaalauksia ja kiviseiniä. Yllätys oli kuitenkin suuri kun mineraalikylpy osoittautuikin kirjaimellisesti kylvyksi. Saimme käyttöömme pienen huoneen, jossa oli kylpyamme ja siihen laskettiin lähdevettä. Siinä me sitten lilluimme aikamme, kunnes päätimme, että ehkä tämä "kylpylä" on nähty.
Jatkoimme pieniä hiekkateitä ylös Andeja kunnes olimme luonnonpuiston portilla. Olisimme halunneet saada kartan alueesta ja infoa läheisistä majoitusmahdollisuuksista. Kumpaakaan ei ollut saatavilla ja koska Melin vointi ei ollut vielä massiivisessa vaelluskunnossa, päätimme sittenkin jättää puistoon tutustumisen väliin. Pienen tuumailun jälkeen suunnitelmat siis muuttuivat ja matka jatkui samaisen perjantain aikana Vina del Mariin, joka on santiagolaisten suosima lomakohde meren äärellä. Olimme perillä Vina del Marissa seitsemältä illalla ja hotelli löytyi uskomattomalla tuurilla. Pysähdyimme kahvilaan selaamaan nettiä ja samalla kysyimme tarjoilijalta olisiko lähellä hotellia. Kahvila olikin hotellin aulabaari ja hotelli oli vielä kohtuuhintainen ja vain parin korttelin päässä uimarannasta!
Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin pitkin merenrantaa ja nautimme pilvisestä mutta sopivan lämpöisestä päivästä. Illalla Sanna uskaltautui juoksulenkin jälkeen mereen uimaan ja vesi oli yllättävän lämmintä verrattuna Pichilemuun. Pilvinen ja viileähkö sää on rannikolla selvästikin sääntö eikä poikkeus ja sunnuntai aamupäivällä ripsi myös vähän vettä, joten suunnittelemamme rantapäivä vaihtui shoppailuun. Iltapäivällä sää oli kuitenkin lämmennyt sen verran että uskalsimme pulahtaa Tyynen Valtemeren aaltoihin.
Maanantaina ajamme takaisin Santiagoon ja luovutamme auton pois. Sitten meillä on puolitoista vuorokautta aikaa tutustua Santiagoon, ennenkuin lentomme lähtee Uuteen Seelantiin 24.12. klo 23.50. Eli hyvää joulua kaikille jos emme päivitä blogia ennen lentoa.
tiistaina, joulukuuta 17, 2013
Pichilemu 17.12.2013
Pichilemu är byn vid havet där man inte vill bada. Vattnet är ca 14C och i luften är det på dagen knappt 20C. Dessutom hänger det ett ständigt molntäcke över byn och vinden från havet är kylande. Till natten faller temperaturen till 10C och även inomhus drar man gärna både filt och täcke över sig. Så fort man åker ut från Pichilemu, över den första bergskullen, öppnar sig en blå himmel och luften känns betydligt varmare. Men över Pichilemu hänger molnen kvar. Trots det ska man inte glömma solkrämen, ifall man inte vill se ut som en röd kräfta i ansiktet.
Stilla havet går som en halvcirkel runt staden och det i kombination med att jordbävningar inte är helt ovanliga här, gör att denna plats löper risk för tsunamin. Därför finns det skyltar i nästan varje gathörn som visar åt vilket håll man ska evakuera ifall av en tsunami. Det är väl ca tre år sedan Pichilemu senast drabbades av en tsunami.
Det är knappast svårt att gissa vad som är den stora grejen i en stad som ligger som en udde ut i Stilla havet. Pichilemu är något av ett surfing mecka här i Chile och här ordnas även stora tävlingar i surfing. Men här finns också flera ställen som passar ypperligt för nybörjare. Vår sista dag i Pichilemu drog vi på oss våtdräkterna och vandrade ner till stranden, tillsammans med killarna från vårt hostel, för att ta oss en kamp med vågorna. Visst var vattnet kallt men med bra våtdräkter gick det riktigt bra. Det här är verkligen en ideal plats för nybörjare, inga undervattenströmmar som drar en under vattnet och vågorna är dessutom rätt lätta att ta sig ut genom, bottnet är jämnt och sandigt och vattnet är inte ens så farligt saltigt. Men där tar det lätta slut, att fånga en våg eller komma upp och stå, är lika svårt här, som på de andra platserna vi prövat surfa. Men åtminstone rensade vattnet både näsan och halsen ganska bra, så kanske både halsont och snuva nu blev utsköljt. Det blir ett nytt pass ännu ikväll och imorgon drar vi vidare för att skölja ner lite fylligare och smakligare vätskor.
Stilla havet går som en halvcirkel runt staden och det i kombination med att jordbävningar inte är helt ovanliga här, gör att denna plats löper risk för tsunamin. Därför finns det skyltar i nästan varje gathörn som visar åt vilket håll man ska evakuera ifall av en tsunami. Det är väl ca tre år sedan Pichilemu senast drabbades av en tsunami.
Det är knappast svårt att gissa vad som är den stora grejen i en stad som ligger som en udde ut i Stilla havet. Pichilemu är något av ett surfing mecka här i Chile och här ordnas även stora tävlingar i surfing. Men här finns också flera ställen som passar ypperligt för nybörjare. Vår sista dag i Pichilemu drog vi på oss våtdräkterna och vandrade ner till stranden, tillsammans med killarna från vårt hostel, för att ta oss en kamp med vågorna. Visst var vattnet kallt men med bra våtdräkter gick det riktigt bra. Det här är verkligen en ideal plats för nybörjare, inga undervattenströmmar som drar en under vattnet och vågorna är dessutom rätt lätta att ta sig ut genom, bottnet är jämnt och sandigt och vattnet är inte ens så farligt saltigt. Men där tar det lätta slut, att fånga en våg eller komma upp och stå, är lika svårt här, som på de andra platserna vi prövat surfa. Men åtminstone rensade vattnet både näsan och halsen ganska bra, så kanske både halsont och snuva nu blev utsköljt. Det blir ett nytt pass ännu ikväll och imorgon drar vi vidare för att skölja ner lite fylligare och smakligare vätskor.
Matka Chileen ja Pichilemuun 13.-16.12.2013
Bussimatka Andien yli Chileen sujui hyvin. Samalla rivillä istunut nuori mies auttoi meitä rajamuodollisuuksien kanssa kertomalla tärkeimmät asiat englanniksi. Hän oli Chilestä kotoisin mutta opiskeli tällä hetkellä Argentiinassa. Perillä Santiagossa selvisi että olimme menossa samaan suuntaan, joten hän käveli meidän ja toisen turistipariskunnan kanssa metroon. Se oli suuri helpotus koska Santiagon tungoksessa ei olisi ollut kiva haahuilla edestakaisin yrittäen löytää metroasemaa, lippuluukkua ja oikeaa metrolinjaa.
Hyvien yöunien ja runsaan aamiaisen jälkeen noudimme vuokraamamme auton ja suuntasimme kohti etelää ja merenrantaa. Santiagossa sattui muutama navigointivirhe, mutta heti kun pääsimme ulos kaupunkialueelta, ajo oli helppoa ja nautimme molemmat Thelma ja Louise -vapaudentunteesta. Noin 4 tunnin ajon jälkeen saavuimme Pichilemun kalastaja- (tai nykyisin surffi-) kylään. Olimme varanneet edullisen huoneen paikallisen perheen omakotitalosta. Ongelma oli vain se, että varausvahvistuksessa ei ollut osoitetta. Vain omistajan nimi ja katu, jolla talon piti olla. Usean ajo- ja kyselykierroksen jälkeen osuimme oikealle ovelle. Hetken aikaa oli kyllä tunne, että onkohan meitä nyt huijattu ensimmäisen kerran kunnolla, kun huonekin piti maksaa etukäteen varausta tehdessä... Mutta ei, loppu hyvin kaikki hyvin: talo oli olemassa, emäntä oli oikein miellyttävä, vaikka ei puhunutkaan englantia ja talossa oli oikeaa surffiasennetta. Talossa asuu myös kaksi miestä Pohjois-Amerikasta, josta toinen on toiminut tulkkinamme ja on muutenkin ollut hyvin avulias.
Koska olemme Chilen rannikolla on tietenkin nautittava herkullisista kalaruoista. Ensimmäisenä iltana söimme taivaallista sushia paikallisista kaloista. Seuraavana päivänä teimme pyöräretken läheiseen kylään ja söimme siellä erilaisia simpukoita ja rapuja. Ruoka oli taas hyvää, mutta ehkä joku Sannan herkuista oli jotenkin viallinen. Pyöräretken ja pienen huilitauon jälkeen Sanna sai maistella jälleen meren herkkuja, mutta toiseen suuntaan ruokatorvea. Eli reissun ensimmäinen vatsatauti on nyt koettu!
Onneksi tauti meni ohi yöunien myötä, mutta päätimme varmuuden vuoksi lykätä surffausta vielä yhdellä päivällä ja teimmekin kiertoajelun lähiympäristössä autollamme.
Hyvien yöunien ja runsaan aamiaisen jälkeen noudimme vuokraamamme auton ja suuntasimme kohti etelää ja merenrantaa. Santiagossa sattui muutama navigointivirhe, mutta heti kun pääsimme ulos kaupunkialueelta, ajo oli helppoa ja nautimme molemmat Thelma ja Louise -vapaudentunteesta. Noin 4 tunnin ajon jälkeen saavuimme Pichilemun kalastaja- (tai nykyisin surffi-) kylään. Olimme varanneet edullisen huoneen paikallisen perheen omakotitalosta. Ongelma oli vain se, että varausvahvistuksessa ei ollut osoitetta. Vain omistajan nimi ja katu, jolla talon piti olla. Usean ajo- ja kyselykierroksen jälkeen osuimme oikealle ovelle. Hetken aikaa oli kyllä tunne, että onkohan meitä nyt huijattu ensimmäisen kerran kunnolla, kun huonekin piti maksaa etukäteen varausta tehdessä... Mutta ei, loppu hyvin kaikki hyvin: talo oli olemassa, emäntä oli oikein miellyttävä, vaikka ei puhunutkaan englantia ja talossa oli oikeaa surffiasennetta. Talossa asuu myös kaksi miestä Pohjois-Amerikasta, josta toinen on toiminut tulkkinamme ja on muutenkin ollut hyvin avulias.
Koska olemme Chilen rannikolla on tietenkin nautittava herkullisista kalaruoista. Ensimmäisenä iltana söimme taivaallista sushia paikallisista kaloista. Seuraavana päivänä teimme pyöräretken läheiseen kylään ja söimme siellä erilaisia simpukoita ja rapuja. Ruoka oli taas hyvää, mutta ehkä joku Sannan herkuista oli jotenkin viallinen. Pyöräretken ja pienen huilitauon jälkeen Sanna sai maistella jälleen meren herkkuja, mutta toiseen suuntaan ruokatorvea. Eli reissun ensimmäinen vatsatauti on nyt koettu!
Onneksi tauti meni ohi yöunien myötä, mutta päätimme varmuuden vuoksi lykätä surffausta vielä yhdellä päivällä ja teimmekin kiertoajelun lähiympäristössä autollamme.
lauantaina, joulukuuta 14, 2013
Rafting 12.12.2013
På torsdag var det dags för oss att prova på något som ingen av oss tidigare gjort, nämligen rafting. Vi blev hämtade från hostellet på morgonen och åkte upp mot Anderna. De snöklädda bergstopparna var sagoligt vackra, vyer som vi kommer att få se mera av på fredag då vi åker över till Chile.
Mendoza floden rinner från Anderna till staden Mendoza, där vattnet används som dricksvatten och till att vattna vinodlingarna. Allt vatten som rinner ner till staden används också upp inom Mendoza. Den här tiden på året borde vattnet vara som högst, men det är bara på en medelnivå för tillfället. För raftingens del betyder det att det var roligt, men på inget vis skrämmande.
Vi var 6 stycken i vår gummibåt plus en guide, som tacksamt nog talade engelska. Först berättade guiden vad vi ska göra och inte göra ifall vi trillar i vattnet, sedan gick vi genom de viktigaste kommandona och sedan var det bara att hoppa i båten och paddla iväg. Det blev några häftiga gupp på vägen och flera ordentliga duschar. Vi var alla som dränkta katter när vi nådde vårt mål, men på gott humör. Rafting ska vi definitivt göra igen.
På kvällen gick vi ut för att ta njuta av vår sista kväll i Argentina. På gågatan blev vi överraskade att se ett gäng sjungande fotbollsentusiaster iklädda La Boca Juniors spelskjortor. Boca Juniors är hemma från Buenos Aires, ca 1100 km från Mendoza, så vi förstod ingenting. Trummorna ljöd, sången ekade och smällarna avlöste varandra. De festande fansen var på inget sätt skrämmande och poliserna var ganska få, även om det var väl utrustade. När vi sedan på vårt hostel frågade vad det egentligen handlade om fick vi höra att det var Boca Juniors fans dag, fansen firade alltså sig själva. I Buenos Aires hade firandet tyvärr inte gått lika lugnt till, såg vi på nyheterna följande morgon. Men man måste ju konstatera att det blev ett ganska passande avslut på vår vistelse i Argentina, där fotboll är mycket mera än bara fotboll.
Mendoza floden rinner från Anderna till staden Mendoza, där vattnet används som dricksvatten och till att vattna vinodlingarna. Allt vatten som rinner ner till staden används också upp inom Mendoza. Den här tiden på året borde vattnet vara som högst, men det är bara på en medelnivå för tillfället. För raftingens del betyder det att det var roligt, men på inget vis skrämmande.
Vi var 6 stycken i vår gummibåt plus en guide, som tacksamt nog talade engelska. Först berättade guiden vad vi ska göra och inte göra ifall vi trillar i vattnet, sedan gick vi genom de viktigaste kommandona och sedan var det bara att hoppa i båten och paddla iväg. Det blev några häftiga gupp på vägen och flera ordentliga duschar. Vi var alla som dränkta katter när vi nådde vårt mål, men på gott humör. Rafting ska vi definitivt göra igen.
På kvällen gick vi ut för att ta njuta av vår sista kväll i Argentina. På gågatan blev vi överraskade att se ett gäng sjungande fotbollsentusiaster iklädda La Boca Juniors spelskjortor. Boca Juniors är hemma från Buenos Aires, ca 1100 km från Mendoza, så vi förstod ingenting. Trummorna ljöd, sången ekade och smällarna avlöste varandra. De festande fansen var på inget sätt skrämmande och poliserna var ganska få, även om det var väl utrustade. När vi sedan på vårt hostel frågade vad det egentligen handlade om fick vi höra att det var Boca Juniors fans dag, fansen firade alltså sig själva. I Buenos Aires hade firandet tyvärr inte gått lika lugnt till, såg vi på nyheterna följande morgon. Men man måste ju konstatera att det blev ett ganska passande avslut på vår vistelse i Argentina, där fotboll är mycket mera än bara fotboll.
torstaina, joulukuuta 12, 2013
Mendoza 10.-11.12.2013
Mendoza on 115 000 asukkaan kaupunki Andien juurella. Viinin ystävät ovat varmaan nähneet kaupungin nimen argentiinalaisten viinipullojen etiketeissä. Täällä tuotetaan suurin osa Argentiinan viineistä. Maaperä soveltuu parhaiten malbec-rypäleelle.
Runsaan omatoimimatkailun jälkeen olisimme mielellämme ottaneet hostellilta valmiin viininmaistelu-pyöräilypaketin, mutta koska haluamamme päivän retki oli jo täynnä, pääsimme jälleen omatoimimatkalle. Ajoimme bussilla n. 45 minuutin matkan päähän Maipun viininviljelyalueelle, vuokrasimme sieltä pyörät ja aloimme suunnistaa pyörävuokraamon kartan mukaan. Kuten arvata saattaa päivä sujui oikein rattoisasti ja maistelemamme viinit olivat vaihtelevia. Kävimme kolmella viinitilalla ja yhdellä niistä söimme salaatin ja herkullisen jänispaistin. Tilat olivat pientiloja jotka tuottivat vain muutamia kymmeniä tuhansia pulloja vuodessa ja siksi niiden tuotteita ei riitä ulkomaille vietäväksi. Yksi tila oli niin pieni, että se myi vain suoraan tilalta, ei edes paikallisissa kaupoissa. Maipun alueella oli myös Trapichen viinitila, mutta siellä emme käyneet, koska Trapichen viinejä saa myös Suomesta.
Keskiviikkona vietimme rauhallisen päivän kaupungin ainoalla kunnallisella uima-altaalla jossa uimme matkaa. Ulkouima-altaan päällä oli paahtavalta auringolta suojaava katos, joten viihdyimme altaalla useita tunteja. Illalla söimme kunnon tuhdit argentiinalaiset pihvit hyvän punaviinin kera. Elämä on joskus niin ihanaa..
Runsaan omatoimimatkailun jälkeen olisimme mielellämme ottaneet hostellilta valmiin viininmaistelu-pyöräilypaketin, mutta koska haluamamme päivän retki oli jo täynnä, pääsimme jälleen omatoimimatkalle. Ajoimme bussilla n. 45 minuutin matkan päähän Maipun viininviljelyalueelle, vuokrasimme sieltä pyörät ja aloimme suunnistaa pyörävuokraamon kartan mukaan. Kuten arvata saattaa päivä sujui oikein rattoisasti ja maistelemamme viinit olivat vaihtelevia. Kävimme kolmella viinitilalla ja yhdellä niistä söimme salaatin ja herkullisen jänispaistin. Tilat olivat pientiloja jotka tuottivat vain muutamia kymmeniä tuhansia pulloja vuodessa ja siksi niiden tuotteita ei riitä ulkomaille vietäväksi. Yksi tila oli niin pieni, että se myi vain suoraan tilalta, ei edes paikallisissa kaupoissa. Maipun alueella oli myös Trapichen viinitila, mutta siellä emme käyneet, koska Trapichen viinejä saa myös Suomesta.
Keskiviikkona vietimme rauhallisen päivän kaupungin ainoalla kunnallisella uima-altaalla jossa uimme matkaa. Ulkouima-altaan päällä oli paahtavalta auringolta suojaava katos, joten viihdyimme altaalla useita tunteja. Illalla söimme kunnon tuhdit argentiinalaiset pihvit hyvän punaviinin kera. Elämä on joskus niin ihanaa..
keskiviikkona, joulukuuta 11, 2013
Mellanlandningar 8.-9.12.2013
Vi hade två alternativ för hur vi skulle resa från Puerto Iguazu till Mendoza, antingen en över 30 timmars bussresa eller så ett 4 timmars flyg med en mellanlandning i Salta. Vi valde flyget, som sist och slutligen inte var just snabbare än bussen. Med buss hade vi sparat både pengar och nerver, men och andra sidan, en hotellsäng och riktig wc, väger upp ganska mycket. Resan gick bra tills...Vi var ungefär halvvägs mellan Salta och Mendoza då kaptenen meddelade att vi måste återvända till Salta på grund av oväder. Efter en del väntande och köande på Salta flygfält blev det hotellövernattning i Salta. Det verkade vara en vacker stad vid foten av Anderna, men ärligt talat så kunde vi inte riktigt uppskatta skönheten den här gången. På måndag morgon fortsatte resan med Buenos Aires som första destination. Inte hade vi väntat oss att återse BA så snart. När planet sänkte sig över huvudstaden var vi båda redan på bättre humör och det var roligt att betrakta denna enorma stad från luften. Vi landade på det mindre av Buenos Aires flygfält, som ligger mitt i Parque Norte, vid en promenadväg som går längs havet. Vi kunde alltså utan besvär gå ut och traska lite samt ha en liten picnic. Det kändes nästan som att komma hem. Och sist och slutligen, en dags försening hade för vår del ingen betydelse, åtminstone inte vid detta tillfälle. Vi gick enbart misste om en dag i Mendoza, medan många andra på riktigt fick bekymmer pga förseningen.
Efter drygt 28 timmar, tre mellanlandningar, mycket väntande, en del tandgnisslande, men även några små roliga episoder, en överdos av flygplan, flygfält och flygmåltider som består av enbart kex och mellanmålsstänger är vi nu äntligen i Mendoza, the place to wine and dine. Och då kan man fråga sig varför det första vi gjorde efter att vi checkat in på hostellet, var att gå på en öl! Vi är i ett av världens kändaste vinområden och vi går på öl. Men imorgon ska vi korrigera den saken och ta oss till vingårdarna för lite vinprovning.
Efter drygt 28 timmar, tre mellanlandningar, mycket väntande, en del tandgnisslande, men även några små roliga episoder, en överdos av flygplan, flygfält och flygmåltider som består av enbart kex och mellanmålsstänger är vi nu äntligen i Mendoza, the place to wine and dine. Och då kan man fråga sig varför det första vi gjorde efter att vi checkat in på hostellet, var att gå på en öl! Vi är i ett av världens kändaste vinområden och vi går på öl. Men imorgon ska vi korrigera den saken och ta oss till vingårdarna för lite vinprovning.
sunnuntai, joulukuuta 08, 2013
Puerto Iguazu 4-8.12.2013
Bussimatka Posadaksesta 300 kilometriä pohjoiseen ei ollut ihan yhtä luksusmatka kuin yöbussimme Posadakseen. Vaikka matka oli kohtuullisen lyhyt, kesti se 5 tuntia ja nyt ei ollut videoita, ruokatarjoiluja, sänkytuoleja eikä edes ilmastointia. Onneksi meillä oli omat eväät ja lukemista.
Puerto Iguazu on paisunut pikkukylästä n. 40 000 asukkaan kaupungiksi suureksi osaksi yhden Argentiinan suurimman nähtävyyden vuoksi. 10 kilometrin päässä kaupungista sijaitsee Iguazun luonnonpuisto ja siellä Iguazun putoukset. Kävimme torstaina putouksilla ja ihailimme päivän ajan putouksia yltä ja alta ja melkein sisältä. Pariin otteeseen kastuimme litimäriksi kun kuohut pärskivät vasten kallioita.
Alueella oli useita eri luontopolkuja, joita pitkin pääsi eri puolille putouksia. Kävelimme päivän aikana muut merkatut reitit, paitsi yhden. Tämä viimeinen n.7 km vaellus olisi ollut kaikkein mielenkiintoisin, koska reitin varrella olisi päässyt uimaan putouksen alle. Iltapäivällä alkoi taivaalle kertyä kuitenkin uhkaavan näköisiä pilviä, joten päätimme kerrankin olla varovaisen järkeviä ja jättää viimeisen lenkin väliin. Päätös oli viisas, sillä kun pääsimme paluubussiin, alkoi vesisade, joka muuttui myöhemmin illalla trooppiseksi myrskyksi.
Illan aikana näimme kymmeniä mahtavia salamoita ja vettä tuli niin paljon, että sitä tulvi huoneeseemme asti. Ei muuta kuin rätti käteen ja kuivaushommiin... Sateesta oli se ilo, että lämpötila laski kohtuulliselle noin 25 asteen tasolle ja saimme sähkö- ja ilmastointikatkoista huolimatta nukuttua hyvin.
Perjantaina sade oli lakannut ja tutustuimme paremmin Puerto Iguazuun. Kaupunki on 3 maan rajalla ja kaupungin yhdeltä kulmalta näkee joen yli yhtäaikaa sekä Brasiliaan että Paraguaihin. Päivä käytettiin kävelyretken jälkeen tehokkaasti löhöilyyn, lorvimiseen, lukemiseen ja lepoon.
Lauantaina teki mieli jälleen olla aktiivisempi ja kävimme tutustumassa kahteen mielenkiintoiseen paikkaan. Ensimmäinen oli La casa de botellas eli paikka jossa ns. roskaa oli hyödynnetty erittäin tehokkaalla tavalla. Muovi- ja lasipulloja, alumiinitölkkejä, mehutölkkejä ja muuta pakkausmateriaalia oli käytetty ilman suurta prosessointikoneistoa talonrakennukseen, huonekaluihin ja esim. laukkuihin. Paikkaa pyöritti mies, jolle kierrätys ja ekologisuus ovat elämäntapa. Hän kertoi meille yksityiskohtaisesti (espanjaksi) miten materiaalit taipuvat eri käyttökohteisiin. Tämä oli niin ällistyttävä paikka, joten ehkä blogin kuvat kertovat enemmän kuin teksti...
Pullopaikan jälkeen menimme eläinten hoitokotiin katsomaan paikallisia villieläimiä, jotka ovat löytyneet loukkaantuneina tai emonsa menettäneinä pentuina tai ovat olleet ihmisten lemmikkeinä.
Alue oli metsässä, jonne oli rakennettu eri lajeille aitauksia/häkkejä, joissa eläimet saivat toipua hoidon jälkeen. Osa eläimistä pystytään vapauttamaan takaisin luontoon, mutta osa on niin pahasti loukkaantuneita tai luonnosta vieraantuneita, että ne elävät loppuelämänsä hoitokodissa.
Puerto Iguazussa olemme asuneet hostellissa jossa on yhteinen ulkokeittiö ja olemmekin hyödyntäneet tätä ruuanlaittomahdollisuutta monena iltana. Lauantai-illalla söimme chorizo-makkarat papumössön kera. Oli kuulkaa parempaa kuin miltä kuulostaa :-). Illat ovat olleet ihanan lämpimiä eikä hyttysetkään ole häirinneet. Tosin paukamat Melinan jalassa todistavat että niitä kuitenkin on.
Sunnuntainaina lennämme Argentinan keski-länteen Mendozaan.
Puerto Iguazu on paisunut pikkukylästä n. 40 000 asukkaan kaupungiksi suureksi osaksi yhden Argentiinan suurimman nähtävyyden vuoksi. 10 kilometrin päässä kaupungista sijaitsee Iguazun luonnonpuisto ja siellä Iguazun putoukset. Kävimme torstaina putouksilla ja ihailimme päivän ajan putouksia yltä ja alta ja melkein sisältä. Pariin otteeseen kastuimme litimäriksi kun kuohut pärskivät vasten kallioita.
Alueella oli useita eri luontopolkuja, joita pitkin pääsi eri puolille putouksia. Kävelimme päivän aikana muut merkatut reitit, paitsi yhden. Tämä viimeinen n.7 km vaellus olisi ollut kaikkein mielenkiintoisin, koska reitin varrella olisi päässyt uimaan putouksen alle. Iltapäivällä alkoi taivaalle kertyä kuitenkin uhkaavan näköisiä pilviä, joten päätimme kerrankin olla varovaisen järkeviä ja jättää viimeisen lenkin väliin. Päätös oli viisas, sillä kun pääsimme paluubussiin, alkoi vesisade, joka muuttui myöhemmin illalla trooppiseksi myrskyksi.
Illan aikana näimme kymmeniä mahtavia salamoita ja vettä tuli niin paljon, että sitä tulvi huoneeseemme asti. Ei muuta kuin rätti käteen ja kuivaushommiin... Sateesta oli se ilo, että lämpötila laski kohtuulliselle noin 25 asteen tasolle ja saimme sähkö- ja ilmastointikatkoista huolimatta nukuttua hyvin.
Perjantaina sade oli lakannut ja tutustuimme paremmin Puerto Iguazuun. Kaupunki on 3 maan rajalla ja kaupungin yhdeltä kulmalta näkee joen yli yhtäaikaa sekä Brasiliaan että Paraguaihin. Päivä käytettiin kävelyretken jälkeen tehokkaasti löhöilyyn, lorvimiseen, lukemiseen ja lepoon.
Lauantaina teki mieli jälleen olla aktiivisempi ja kävimme tutustumassa kahteen mielenkiintoiseen paikkaan. Ensimmäinen oli La casa de botellas eli paikka jossa ns. roskaa oli hyödynnetty erittäin tehokkaalla tavalla. Muovi- ja lasipulloja, alumiinitölkkejä, mehutölkkejä ja muuta pakkausmateriaalia oli käytetty ilman suurta prosessointikoneistoa talonrakennukseen, huonekaluihin ja esim. laukkuihin. Paikkaa pyöritti mies, jolle kierrätys ja ekologisuus ovat elämäntapa. Hän kertoi meille yksityiskohtaisesti (espanjaksi) miten materiaalit taipuvat eri käyttökohteisiin. Tämä oli niin ällistyttävä paikka, joten ehkä blogin kuvat kertovat enemmän kuin teksti...
Pullopaikan jälkeen menimme eläinten hoitokotiin katsomaan paikallisia villieläimiä, jotka ovat löytyneet loukkaantuneina tai emonsa menettäneinä pentuina tai ovat olleet ihmisten lemmikkeinä.
Alue oli metsässä, jonne oli rakennettu eri lajeille aitauksia/häkkejä, joissa eläimet saivat toipua hoidon jälkeen. Osa eläimistä pystytään vapauttamaan takaisin luontoon, mutta osa on niin pahasti loukkaantuneita tai luonnosta vieraantuneita, että ne elävät loppuelämänsä hoitokodissa.
Puerto Iguazussa olemme asuneet hostellissa jossa on yhteinen ulkokeittiö ja olemmekin hyödyntäneet tätä ruuanlaittomahdollisuutta monena iltana. Lauantai-illalla söimme chorizo-makkarat papumössön kera. Oli kuulkaa parempaa kuin miltä kuulostaa :-). Illat ovat olleet ihanan lämpimiä eikä hyttysetkään ole häirinneet. Tosin paukamat Melinan jalassa todistavat että niitä kuitenkin on.
Sunnuntainaina lennämme Argentinan keski-länteen Mendozaan.
tiistaina, joulukuuta 03, 2013
Buenos Aires - Posadas 1.-2.12.2013
Bussresan från Buenos Aires till Posadas tog 12,5 h, men det var mycket bekväma 1050 km som vi färdades. Långfärdsbussarna i Argentina är i två våningar, alla har sin egen lilla tv skärm och bänkarna är som fåtöljer, som kan fällas ner. Det finns olika prisklasser att välja mellan och prisklasserna går efter hur långt ner sätet kan fällas. Vi hade valt säten som går att fälla ner hela vägen, så vi sov riktigt bra faktiskt. På bussen serverades även mat, lite i stil med som på ett flygplan, men betydligt mera. Då vi trodde att vi ätit, så hämtades först varmrätten. Men god kan man nog inte kalla maten. Men vem bryr sig om det när man får champagne till efterrätt. Plus poäng även till kvinnan som serverade mat och dryck, hon hade ingen kärra till hjälp utan balanserade av och an i bussen med en bricka i ena handen.
Då vi på morgonen klev av i Posadas var busschauffören något förundrad över att vi skulle av i Posadas. Ärligt talat så funderar vi också lite över det beslutet. Vi kunde utan problem ha fortsatt raka vägen till Iguatsu, det hade bara varit 5-6 h till. Men nu är vi då i Posadas, Misiones regionens huvudstad. Eller egentligen i utkanten av Posadas, eftersom vi tyckte att vi behöver en liten paus från stadslivet. Och nu är vi i vad som lite känns som mitten av ingenstans, fast vi bara är 10 min bussväg från stan (om man hoppar på rätt buss dvs.). Fågelsången hörs högt och tydligt här, fåglarna och småkrypen har helt klart bättre lungor här än i Finland. Och vi är långt borta från människovimlet, vi är inte säkra på om det bor någon annan än vi på det här hotellet, vilket betyder att vi har poolen helt för oss själva. Det känns som att den här platsen först är på väg att öppna och ännu inte vaknat från sin vinterdvala. Det här är en plats där man kan ta bilder som ljuger mera än 1000 ord. Det finns liksom två sidor av det här stället. Hur som helst så måste det här igen rankas en god bit över backpacker standard. Och vi måste nog redan i det här stadiet konstatera att det här inte är någon backpacker resa, vi har helt klart blivit lite för bekväma av oss för det. Det närmaste backpacker liv vi kommer är nog dagens självlagade tonfiskbatongmiddag.
När vi vandrade runt i Posadas kändes det som att vi var de enda utländska turisterna i stan, för att inte tala om något så exotiskt som icke spansktalande turister. Vilket är helt försåeligt, vilka icke spansktalande turister stannar i Posadas?! Inget illa om Posadas, den ger intryck av en söt liten stad, även om den har en god bit över 300.000 invånare. Och Finland har de koll på... "Ah, Nightwish", sa killen i butiken när han fick höra varifrån vi är. När det kommer till metall musik så är Finland nr 1, fortsatte han eller det var åtminstone som vi förstod saken.
Då vi på morgonen klev av i Posadas var busschauffören något förundrad över att vi skulle av i Posadas. Ärligt talat så funderar vi också lite över det beslutet. Vi kunde utan problem ha fortsatt raka vägen till Iguatsu, det hade bara varit 5-6 h till. Men nu är vi då i Posadas, Misiones regionens huvudstad. Eller egentligen i utkanten av Posadas, eftersom vi tyckte att vi behöver en liten paus från stadslivet. Och nu är vi i vad som lite känns som mitten av ingenstans, fast vi bara är 10 min bussväg från stan (om man hoppar på rätt buss dvs.). Fågelsången hörs högt och tydligt här, fåglarna och småkrypen har helt klart bättre lungor här än i Finland. Och vi är långt borta från människovimlet, vi är inte säkra på om det bor någon annan än vi på det här hotellet, vilket betyder att vi har poolen helt för oss själva. Det känns som att den här platsen först är på väg att öppna och ännu inte vaknat från sin vinterdvala. Det här är en plats där man kan ta bilder som ljuger mera än 1000 ord. Det finns liksom två sidor av det här stället. Hur som helst så måste det här igen rankas en god bit över backpacker standard. Och vi måste nog redan i det här stadiet konstatera att det här inte är någon backpacker resa, vi har helt klart blivit lite för bekväma av oss för det. Det närmaste backpacker liv vi kommer är nog dagens självlagade tonfiskbatongmiddag.
När vi vandrade runt i Posadas kändes det som att vi var de enda utländska turisterna i stan, för att inte tala om något så exotiskt som icke spansktalande turister. Vilket är helt försåeligt, vilka icke spansktalande turister stannar i Posadas?! Inget illa om Posadas, den ger intryck av en söt liten stad, även om den har en god bit över 300.000 invånare. Och Finland har de koll på... "Ah, Nightwish", sa killen i butiken när han fick höra varifrån vi är. När det kommer till metall musik så är Finland nr 1, fortsatte han eller det var åtminstone som vi förstod saken.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)