Laivamatka Helsingistä Rostockiin sujui sutjakkaasti nukkuen ja valmistautuen Saksan autobaanoilla painelemiseen. Saavuimme Rostockiin klo 23 ja jaksoimme kuskia vaihdellen ajaa yöllä 5 tuntia putkeen. Huoltoaseman parkissa vietettyjen 3,5 tunnin unien jälkeen matka jatkui torstaina kohti Alppeja.
Torstai-iltana saavuimme Itävaltaan ja yövyimme Salzburgin lähellä. Perjantaina alkoikin sitten tosi urakka. Pikku pullukkamme puhkui ja puhisi ja välillä vähän kiehuikin kun yritimme puskea helpoksi mainostettua reittiä Alppien yli Tauern-solassa. Viime reissusta Assiin (navigaattori) oli jäänyt komento tietullien välttämisestä. Assi neuvoikin meidät huomaamattamme ”maisemareitille” joka oli kaunis, mutta liian vaativa pullukalle. Jäähdytyksen ylikuumentumisvalo vilkutti tiheään pitkistä tauoista huolimatta ja eräällä tauolla huomasimme että olemme väärällä tiellä! Ei kun palaamaan takaisin kymmeniä kilometrejä ja uudestaan moottoritielle. Mutta moottoritienkin nousut olivat tässä vaiheessa liian vaikeita autolle ja jälleen kerran seisoimme tien poskessa hätävilkut päällä ja konepelti pystyssä. Ei ollut itku kaukana ja epätoivo liiankin lähellä. Syötimme Assiin lähimmän korjaamon tiedot, mutta ajaessamme huomasimme, että ehkä tästä sittenkin selvitään. Vauhtimme moottoritiellä oli sellaista, että ohitsemme meni 70-luvulla rakennetut asuntoautot, kahden hevosen hevosvaunu, pakettiauto joka veti perässään toista pakettiautoa ja pieni kuorma-auto, joka kuljetti kauhakuormaajaa (eikä mitenkään pientä sellaista...). Pienellä vauhdilla ja monella tauolla näimme 9 tunnin ajon jälkeen vihdoinkin Adrianmeren!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti